Hei ! Olen ensimmäistä kertaa tällaisella palstalla ja ajattelin purkaa omaa sydäntäni tänne teille, jotka taistelette samanKaltaisten asioiden kanssa.
Lyhyesti historiaa sen verran, että 15vuotiaana jouduin psykitriseen hoitoon masennuksen takia ja lihoin 60kilosesta 90kiloon. Olin hoidossa vuoden. Sen jälkeen en ole koskaan käyttänyt lääkkeitä, paitsi joskus nukahtamispillereitä. Noh, meni aika kauan saada itsensä normaalipainoon ja ns. totuin siihen että koko ajan ollaan vähän niinkuin dietillä. 18vuotiaana olin 70kilossa ja neljä vuotta siitä vihdoin normaalipainossani 63-65 (olen 162pitkä)
Mutta
se ei riittänytkään. Aloin haaveilla että jos joskus olisin alle 60kilon ja pääsinkin nykyiseen 56-57 enkä ole tyytyväinen. Elän nykyään ruuan kanssa. Käyn töissä 7-15:30 teen puistotyötä ja töissä syön hiton terveellisesti.
Nyt kuvaan on astunut parin kuukauden aikana ahmimista ja oksentelua. Kaikki alkoi, kun olin ystäväni kanssa elokuvissa ja söimme niin kamalasti herkkuja, että oksensin pelkästään jo sen takia. Mutta
elämässäni on tällä hetkellä tyhjyyttä, eristäytymistä, olen ehkä hieman masentunut ja mua pelottaa, kun maanantaina ahmin kauheat määrät ja oksensin . Tänään vannoin itselleni töissä,etten mene kauppaan, mutta menin ja ostin 500g irtokarkkeja- ahmin KAiken plus leipää ja oksensin. Inhoan itseäni ja tiedän tämän typeräksi. Välillä paastoan ja sitten taas retkahdan ahmimaan.
Pidän itseäni lihavana ja rumana, vaikka moni on sanonut töissäkin, että voi kun oot hoikka ja että ota ny pullaa, kun sää voit syyä eikä haittaa vaikka vähän pulskistuisit.
En tajua, miten oon ajautunut tähän. Kaikki kompensoituu ruokaaN. Ja puntari on jokapäiväisessä käytössä. Mulla on halu vielä laihtua, vaikka se ei oikein ole onnistunut näiden ahmimisjuttujen takia. Ainoastaan oksentamisen takia on paino pysynyt aikalailla samassa kiloin heitoilla.
Mua niin ärsyttää, että joku paino voi olla koko elämä, mutta siitä on tullut mulle pakkoMielle .En osaa lopettaa laihuttamista, en paastoamista ja nyt on tullut tämä hitonLainen oksentaminen. Mulla on myös oksentamista varten sanko, että näen kuinka paljon olen oksentanut. Sairasta!!
Olen nyt 24vuotias ja elämäni tuntuu lipuvan käsistäni.Olo on huono, eikä KUKAAN tiedä syömisOngelmistani ja voitte varmasti kuvitella kuinka ottaa aivoon, kun joku sanoo, että voi ku määki oisin vielä nuori ja saisin syyä mitä vaan. HEH HEH
Ainoastaan yksi mun hyvän ystäväni äiti on ihmetellyt kuihtunutta olemustani, vaikka en kyllä näe itseäni mitenkään kuihtuneena vaan porsaana ,jonka sais teilata.
No KIITOS jos joku jaksoi lukea. Taistelua ja voimia KAIKILLE!!
Lyhyesti historiaa sen verran, että 15vuotiaana jouduin psykitriseen hoitoon masennuksen takia ja lihoin 60kilosesta 90kiloon. Olin hoidossa vuoden. Sen jälkeen en ole koskaan käyttänyt lääkkeitä, paitsi joskus nukahtamispillereitä. Noh, meni aika kauan saada itsensä normaalipainoon ja ns. totuin siihen että koko ajan ollaan vähän niinkuin dietillä. 18vuotiaana olin 70kilossa ja neljä vuotta siitä vihdoin normaalipainossani 63-65 (olen 162pitkä)
Mutta
se ei riittänytkään. Aloin haaveilla että jos joskus olisin alle 60kilon ja pääsinkin nykyiseen 56-57 enkä ole tyytyväinen. Elän nykyään ruuan kanssa. Käyn töissä 7-15:30 teen puistotyötä ja töissä syön hiton terveellisesti.
Nyt kuvaan on astunut parin kuukauden aikana ahmimista ja oksentelua. Kaikki alkoi, kun olin ystäväni kanssa elokuvissa ja söimme niin kamalasti herkkuja, että oksensin pelkästään jo sen takia. Mutta
elämässäni on tällä hetkellä tyhjyyttä, eristäytymistä, olen ehkä hieman masentunut ja mua pelottaa, kun maanantaina ahmin kauheat määrät ja oksensin . Tänään vannoin itselleni töissä,etten mene kauppaan, mutta menin ja ostin 500g irtokarkkeja- ahmin KAiken plus leipää ja oksensin. Inhoan itseäni ja tiedän tämän typeräksi. Välillä paastoan ja sitten taas retkahdan ahmimaan.
Pidän itseäni lihavana ja rumana, vaikka moni on sanonut töissäkin, että voi kun oot hoikka ja että ota ny pullaa, kun sää voit syyä eikä haittaa vaikka vähän pulskistuisit.
En tajua, miten oon ajautunut tähän. Kaikki kompensoituu ruokaaN. Ja puntari on jokapäiväisessä käytössä. Mulla on halu vielä laihtua, vaikka se ei oikein ole onnistunut näiden ahmimisjuttujen takia. Ainoastaan oksentamisen takia on paino pysynyt aikalailla samassa kiloin heitoilla.
Mua niin ärsyttää, että joku paino voi olla koko elämä, mutta siitä on tullut mulle pakkoMielle .En osaa lopettaa laihuttamista, en paastoamista ja nyt on tullut tämä hitonLainen oksentaminen. Mulla on myös oksentamista varten sanko, että näen kuinka paljon olen oksentanut. Sairasta!!
Olen nyt 24vuotias ja elämäni tuntuu lipuvan käsistäni.Olo on huono, eikä KUKAAN tiedä syömisOngelmistani ja voitte varmasti kuvitella kuinka ottaa aivoon, kun joku sanoo, että voi ku määki oisin vielä nuori ja saisin syyä mitä vaan. HEH HEH
Ainoastaan yksi mun hyvän ystäväni äiti on ihmetellyt kuihtunutta olemustani, vaikka en kyllä näe itseäni mitenkään kuihtuneena vaan porsaana ,jonka sais teilata.
No KIITOS jos joku jaksoi lukea. Taistelua ja voimia KAIKILLE!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
oikeasti, hae appuu... vielä kun se on noinkin alussa... Helvetti alkaa kun sen päästää valloilleen. Itse olen sairastanut lievän anoreksian, nyt taistelen bulimian kanssa ja päivät koostuu oksentelusta, tuntien liikunnasta, ahmimisesta.... En edes jaksa kirjoittaa millasta arki on, kaikki kohtalotoverit sen tietää... toivoisin vaan ettén ikinä olis sairastunu tai että olisin saanut jo vuosia sitten apua... tsemppiä kaikille samas tilanteessa oleville :)
Tarinani kuulosti osittain (jälleen kerran) smanlaiselta kuin minunkin. Jouduin ekan kerran sairaalaan 15-vuotiaana, yritettyäni itsemurhaa. Siellä kai jotenkin samaistuin bulimiaa/anoreksiaa sairastaviin.. Kuitenkin, laihduin olemattomiin kun pääsin pois sairaalasta. Sitten pari vuotta myöhemmin mulla diagnosoitiin skitsofrenia, sain lääkeitä, jotka laittoivat minut ihan sekaisin. Lihoin suht lyhyessä ajassa 36 kiloisesta 105 kiloiseksi! Uskokaa tai älkää. Sitten leponex-lääkitystä vähennettiin ja näin oman olemukseni peilistä. Rupesin laihduttaan. Pääsin 55 kiloiseksi kun jouduin taas saikkuun. Siellä mulle tuli bulimia, kun oli pakko syödä. Nyt kärsin sitten siitä, ja mulle syötetään edelleen lääkkeitä, jotka aiheuttavat ruokahalun lisääbntymistä, joka pahentaa bulimia-oireitani. Tää on yhtä ihme venkslaamista. Tällä hetkellä painoa 49 kiloa, joka on ehdottomasti liikaa! Haluaisin painon alle 40, eikä mulla omasta mielestäni ole mitään syytä syödä lääkkeitä, jotka pahentavat suurinta ongelmaani! Tsemppiä sulle, voin sanoa että viestisi perusteella olet jo sairastunut bulimiaan.
Sun täytyy puhua tuosta jollekkin.
''Ainoa'' keino on suorastaan, se että puhut jollekkin! Kerrot kaiken mitä sinulle on käynyt.
Sun täytyy puhua tuosta jollekkin.
''Ainoa'' keino on suorastaan, se että puhut jollekkin! Kerrot kaiken mitä sinulle on käynyt.