1,5-vuotiaalla uroskissallani todettiin kissojen
tarttuva leukoosi jokin aika sitten. Kissani on
vielä tällä hetkellä hyvässä kunnossa, mutta
eläinlääkärin mukaan sen elämä hiipuu päivä
päivältä. Haluaisin niin kovasti vielä viettää
aikaa rakkaan lemmikkini kanssa, mutta en tiedä
pitäisikö minun viedä se lopetettavaksi jo nyt
vai ei.
Haluan mielipiteitänne tästä asiasta. Myös tiedot
kissan leukoosista ja piristävät kirjoitukset
ovat tervetulleita...
tarttuva leukoosi jokin aika sitten. Kissani on
vielä tällä hetkellä hyvässä kunnossa, mutta
eläinlääkärin mukaan sen elämä hiipuu päivä
päivältä. Haluaisin niin kovasti vielä viettää
aikaa rakkaan lemmikkini kanssa, mutta en tiedä
pitäisikö minun viedä se lopetettavaksi jo nyt
vai ei.
Haluan mielipiteitänne tästä asiasta. Myös tiedot
kissan leukoosista ja piristävät kirjoitukset
ovat tervetulleita...
Vastaukset 4
Vanhimmat
kerran hyvässä kunnossa, niin mitäpä sitä
lopetettavaksi vie. Jos kissa vielä nauttii
elämästä, niin anna nauttia! jaksamista sinulle
ja kissallesi :o)
surukseni täytyy todeta, että sitten kun se on
viedäkseen, leukoosi vie kisun huonoon kuntoon
tosi nopeasti.
jouduimme itse nimittäin lopettamaan ihanan
kisumme leukoosin takia... :(
toivottavasti kisusi jaksaa vielä hyvin! meillä
ensioireet olivat haluttomuus ja apaattisuus
sitten kisu lakkasi syömästä ja se olikin sitten
jo menoa.
pahoillani kissasi takia :( Tiedän miltä tuntuu
kun lemmikki kuolee.
Jos kissasi on hyvässä kunnossa niin ei sitä
varmaan vielä kannata lopettaa. Sitten kun se
alkaa olla kipeä niin sitten varmasti kannattaa
se päästää kisujen taivaaseen ettei sen tarvitse
turhaan kärsiä.
Luopuminen on hankalaa, mutta silloin täytyy
unohtaa oma itsekkyys (suru) ja ajatella lemmikin
parasta. Sitten kun kissasi on taivaassa niin
tiedät, että sen on hyvä olla. Sekin antaa
lohdutusta kun tiedät, että olet pitänyt ja
hoitanut kissasi hyvin. Ja ajattele kuinka paljon
nuoria,terveitä eläimiä lopetetaan turhan takia.
Tsemppiä ja jaksamisia! Lisään tänne vielä
tarinan Sateenkaarisillasta.
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä
Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle
erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan
Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne
voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä
ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja
vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja
elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri
sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja
unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain
yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta
hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää
jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy
katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis
värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän
luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas
ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette
yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä
koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat
kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin
silmiin, jotka niin kauan olivat poissa
elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon...