4-vuotiaan vessaongelmat

Näinkö sinä kohtelet lapsia?

Niin toivoisin minäkin, että olisi provo, mutta valitettavasti ei ole.

Olet varmasti oikeassa ja aionkin ottaa asian puheeksi - taas kerran - sellaisten tahojen kanssa, joilla pitäisi olla tietoa asioista. Asia on paisunut aivan yli äyräidensä, koska tilannetta on jatkunut jo hyvin pitkään. Ja ei, en ole alusta saakka suhtautunut tähän huutamalla ja muuten negatiivisesti, vaan yritetty on jo kaikenlaista palkitsemisesta lähtien, mutta ei ole auttanut. Poika on hyvin voimakastahtoinen ja epäilen että tämä on hänelle jonkinlaista valtataistelua. Luulen myös, että jollain tavoin pelaan hänen pussiinsa tekemällä asiasta suuren numeron...

Ehkä se tästä, kiitos että sanoit suoraan!

ap. kirjoitti:

Niin toivoisin minäkin, että olisi provo, mutta valitettavasti ei ole.

Olet varmasti oikeassa ja aionkin ottaa asian puheeksi - taas kerran - sellaisten tahojen kanssa, joilla pitäisi olla tietoa asioista. Asia on paisunut aivan yli äyräidensä, koska tilannetta on jatkunut jo hyvin pitkään. Ja ei, en ole alusta saakka suhtautunut tähän huutamalla ja muuten negatiivisesti, vaan yritetty on jo kaikenlaista palkitsemisesta lähtien, mutta ei ole auttanut. Poika on hyvin voimakastahtoinen ja epäilen että tämä on hänelle jonkinlaista valtataistelua. Luulen myös, että jollain tavoin pelaan hänen pussiinsa tekemällä asiasta suuren numeron...

Ehkä se tästä, kiitos että sanoit suoraan!

Lue lisää

Hei, sieltähän ne kaikki asiat tulikin, sinulta itseltäsi! Hyvä! Ymmärrän oikein hyvin että hermot menee, sillä minulla on monta lasta, enkä tosiaan ole mikään superäiti ;D. Eilenkin esikoinen tuli koulusta ja kysyi että "Onks äiti pakko olla noin pahalla päällä?" Sanoin että on, ei voi mitään. Isommat sitten käskivät mennä lepäämään ja vahtivat pienempiä. Katsoivat mieluummin sisarusten perään kuin äreää äitiä...

Mutta pari asiaa meillä on pyhiä: koskaan en lyö lapsia vaikka kuinka kiukuttaisi ja koskaan en moiti vaikka pissa tai kakka tulisi mihin ja milloin. Olinkin vihainen mummulle joka sanoi meidän pikkuiselle että hyi, onko kakka tullut. Ei se nyt tietenkään ole mikään hyi, vaan meillä aina sanotaan että onpas komeet kakkat. Kieltämättä välillä risoo kun nuorimmainen 2v ei käy vielä potalla ja kakkaa monta kertaa päivässä. Välillä vaippaan, välillä lattialle. Eilenkin pesin pyllyn VIISI kertaa...huoh. Mutta silti en moiti, aina on komeet kakkat! Ja lapsillehan tulee taantumia. Meillä esim on tullut ulostustaantumia kun on syntynyt sisaruksia.

Toivotan sinulle oikeen paljon voimia! Pese ja paijaa lastasi. Koita olla hermostumatta kakka-asiassa. Mitä enemmän lapsesi saa sinulta hellyyttä ja ymmärrystä, sitä nopeammin tuo ongelma luultavasti ratkeaa! Ja ammattiapuun kannattaa aina turvautua kun on pattitilanne! Osaavat neuvoa ja auttaa ihmeen paljon!

Kuten tuossa aiemmin mainitsin, meillä taantumista joskus kun syntyy uusi sisarus. Olisiko teillä mustasukkaisuutta? Sillä saa taatusti äidin tai isän huomion hetkeksi täysin itselleen kun kakkaa housuunsa. Tähän voisi tepsiä ne neljä perusjuttua: 1) jakamaton huomio lapselle (muut lapset on isän kanssa ja tämä neljäs lähtee vain äidin kanssa puistoon, uimaan tms. 2) Katsekontaksti kun lapselle puhutaan (tähän pitää oikeen arjen kiireen keskellä keskittyä).3) Kosketusta päivittäin, syliä, halia, silitystä (kun on viisi lasta, siihen pitää jo oikein keskittyä että kaikki saavat oman osansa kosketusta päivättäin) 4) rajat.

Jos nää jutut on kunnossa, ei voi kai kuin odotella lapsen kehittymistä. Voi palkita jos onnistuu kakkaamaan pyttyyn, mutta rangaista ei kakkajutuissa saa! Neuvolasta voi saada hyviä ohjeita, kannattaa puhua siellä!

Ja kannattaa muistaa että se nelivuotias on oikeesti vielä PIENI, vaikka voi tuntua isolta, kun talossa on jo pienempikin! Itse en koe että oman lapsen kakka olisi niin kovin inhottavaa. Mutta tiedän kyllä että onhan se välillä rankkaa, kun teillä ehkä on kaksi pestävää pyllyä:D. Muista kuitenkin että lapset kehittyvät eri aikaan ja arki on juuri tuollaista! Hyväksy lapsesi juuri sellaisena kuin hän on, kakkapyllyineen!

Helpottavaa kuulla, että muillakin on samaa ongelmaa! Nyt kun aloin miettiä, niin tähän kakkaongelmajaksoon liittyy kyllä sekä pikkuveljen syntymä että päiväkotiin meno, mutta näillä tapahtumilla on kyllä keskenäänkin yli vuosi eroa, joten en niitä heti osaisi yhdistää kakkakapinaan... Muuten sanoisin, että pojalla on asiat mukavasti, saa omaa aikaa äidin tai isän kanssa ilman pikkuveljeä ja vuorovaikutukseen kiinnitetään muista syistä ihan erityistä huomiota. Nämä taitaa joskus olla tällaisia henkimaailman asioita, mutta se on taivaan tosi, niin kuin täällä ovat itseäni maltillisemmat henkilöt todenneet, että hermostuminen ei ainakaan auta. Sillä ei saa kuin paskaa käteen, tässä tapauksessa ihan kirjaimellisesti. =)

Koska olen itse samassa veneessä kuin edellinen kirjoittaja, osaan tarjota vain lohdutuksen siitä, että on meitä muitakin. Onneksi maailmassa on pahempiakin ongelmia.

ap. kirjoitti:

Helpottavaa kuulla, että muillakin on samaa ongelmaa! Nyt kun aloin miettiä, niin tähän kakkaongelmajaksoon liittyy kyllä sekä pikkuveljen syntymä että päiväkotiin meno, mutta näillä tapahtumilla on kyllä keskenäänkin yli vuosi eroa, joten en niitä heti osaisi yhdistää kakkakapinaan... Muuten sanoisin, että pojalla on asiat mukavasti, saa omaa aikaa äidin tai isän kanssa ilman pikkuveljeä ja vuorovaikutukseen kiinnitetään muista syistä ihan erityistä huomiota. Nämä taitaa joskus olla tällaisia henkimaailman asioita, mutta se on taivaan tosi, niin kuin täällä ovat itseäni maltillisemmat henkilöt todenneet, että hermostuminen ei ainakaan auta. Sillä ei saa kuin paskaa käteen, tässä tapauksessa ihan kirjaimellisesti. =)

Koska olen itse samassa veneessä kuin edellinen kirjoittaja, osaan tarjota vain lohdutuksen siitä, että on meitä muitakin. Onneksi maailmassa on pahempiakin ongelmia.

Lue lisää

Nyt kiinnitin huomiota tuohon "vuorovaikutukseen kiinnitetään muista syistä ihan erityistä huomiota". Jätät asian nyt lukijan arvailujen varaan, mutta... Olen opettanut erityislapsia (diagnoosina dysfasia, ylivilkkaus, autismi...) ja tiedän ,että jos ei pysty sanoin itseään kunnolla ilmaisemaan, lapsi ottaa muut keinot käyttöön (nyrkit, agressiot, kiukuttelut, mutismi, sulkeutuneisuus...) Voisiko liittyä siis tämmöiseen? Heitän nyt vaan tämmöisen ajatuksen...

äiti melkein tusinalle kirjoitti:

Nyt kiinnitin huomiota tuohon "vuorovaikutukseen kiinnitetään muista syistä ihan erityistä huomiota". Jätät asian nyt lukijan arvailujen varaan, mutta... Olen opettanut erityislapsia (diagnoosina dysfasia, ylivilkkaus, autismi...) ja tiedän ,että jos ei pysty sanoin itseään kunnolla ilmaisemaan, lapsi ottaa muut keinot käyttöön (nyrkit, agressiot, kiukuttelut, mutismi, sulkeutuneisuus...) Voisiko liittyä siis tämmöiseen? Heitän nyt vaan tämmöisen ajatuksen...

Lue lisää

Kyse ei ole autismista tms., vaan siitä, että poika on aika omaehtoinen eikä helposti lähde esim. ohjattuun toimintaan. Voi olla, että samasta omaehtoisuudesta tässäkin on kysymys, vaikka kotona ei vuorovaikutusongelmia juurikaan ole, vaan juttu ilmenee lähinnä vieraiden ihmisten - sekä aikuisten että lasten - kanssa. Tästä syystä kotonakin kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että pysymme niin sanotusti samalla kanavalla.

ap. kirjoitti:

Kyse ei ole autismista tms., vaan siitä, että poika on aika omaehtoinen eikä helposti lähde esim. ohjattuun toimintaan. Voi olla, että samasta omaehtoisuudesta tässäkin on kysymys, vaikka kotona ei vuorovaikutusongelmia juurikaan ole, vaan juttu ilmenee lähinnä vieraiden ihmisten - sekä aikuisten että lasten - kanssa. Tästä syystä kotonakin kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että pysymme niin sanotusti samalla kanavalla.

Lue lisää

Ok. Tuo on kyllä mielstäni tuommoinen kulttuurijuttu. Samoin kuin paine saada lapsi äkkiä sisäsiistiksi, nukkumaan yksin kiltisti koko yö omassa huoneessa hiljaa, ei saa häiritä, täytyy olla sosiaalinen, osallistua, hymyillä ja olla huomaamaton... Itselläni on erilaisia lapsia. Esim. esikoinen ei koskaan halunnut esiintyä missän, ei vieläkään halua. Kakkonen haluaa mielellään osallistua, esiintyä esim. koulun näytelmissä pääosassa, urheilukilpailuissa jne... esikoinen ei ole koskaan halunnut lähteä ohjattuun toimintaa, ja miksi ihmeessä pitäisi? Miksei saisi olla omissa oloissaan? Esikoiseni on vieläkin kotikissa, eli viihtyy kotona, omissa oloissaan. Minun mielipiteeni on että ihmisen, niin lapsen kuin aikuisen tulisi saada olla oma itsensä. Muuten on oikeen hyvä että pysytte samalla kanavalla ja kiinnitätte huomiota vuorovaikutukseen kotona!

Mutta ajattelen että lapsenne on kovin pieni. On hurjaa vaatia että pitää osallistua ja olla sosiaalinen, varmaan päiväkodista sitä höngätään, eikö? Ja sitten vanhemmille iskee paine että nyt lapsi äkkiä sisäsiistiksi, sosiaaliseksi, osallistuvaksi, ettei vaan ole erilainen ja outo tuo meidän lapsi. Antakaa lapsenne olla ihan rauhassa oma itsensä! Noin pienen lapsen ei edes vielä tarvitse tulla toimeen tai osata kommunikoida muiden kuin omien vanhempiensa kanssa! Jos väkisin koittaa lasta sosiaalistaa, ei siitä hyvä seuraa. Parhaiten lapsen luottamus kasvaa oman äidin kainalossa, turvassa. Tunne, että äiti kyllä huolehtii, sosiaalistaa lapsen parhaiten!

äiti melkein tusinalle kirjoitti:

Ok. Tuo on kyllä mielstäni tuommoinen kulttuurijuttu. Samoin kuin paine saada lapsi äkkiä sisäsiistiksi, nukkumaan yksin kiltisti koko yö omassa huoneessa hiljaa, ei saa häiritä, täytyy olla sosiaalinen, osallistua, hymyillä ja olla huomaamaton... Itselläni on erilaisia lapsia. Esim. esikoinen ei koskaan halunnut esiintyä missän, ei vieläkään halua. Kakkonen haluaa mielellään osallistua, esiintyä esim. koulun näytelmissä pääosassa, urheilukilpailuissa jne... esikoinen ei ole koskaan halunnut lähteä ohjattuun toimintaa, ja miksi ihmeessä pitäisi? Miksei saisi olla omissa oloissaan? Esikoiseni on vieläkin kotikissa, eli viihtyy kotona, omissa oloissaan. Minun mielipiteeni on että ihmisen, niin lapsen kuin aikuisen tulisi saada olla oma itsensä. Muuten on oikeen hyvä että pysytte samalla kanavalla ja kiinnitätte huomiota vuorovaikutukseen kotona!

Mutta ajattelen että lapsenne on kovin pieni. On hurjaa vaatia että pitää osallistua ja olla sosiaalinen, varmaan päiväkodista sitä höngätään, eikö? Ja sitten vanhemmille iskee paine että nyt lapsi äkkiä sisäsiistiksi, sosiaaliseksi, osallistuvaksi, ettei vaan ole erilainen ja outo tuo meidän lapsi. Antakaa lapsenne olla ihan rauhassa oma itsensä! Noin pienen lapsen ei edes vielä tarvitse tulla toimeen tai osata kommunikoida muiden kuin omien vanhempiensa kanssa! Jos väkisin koittaa lasta sosiaalistaa, ei siitä hyvä seuraa. Parhaiten lapsen luottamus kasvaa oman äidin kainalossa, turvassa. Tunne, että äiti kyllä huolehtii, sosiaalistaa lapsen parhaiten!

Lue lisää

Esikoisestani kerron vielä. Eli päiväkodissa ja kerhossa ei koskaan halunnut osallistua, vieläkin muistelee kauhulla miten aina väkisin revittiin johonkin piirileikkiin. Koulun vanhempainvarteissa aina ollut sama juttu: muuten menee hyvin, mutta ei viittaa. Koulussa hän on kavereiden kanssa, vapaa-ajalla haluaa olla yksin. Koskaan ei ole harrastanut muuta kuin lukemista. Kotona hän on varsinainen papupata, eli juttua tulee. On iloinen lapsi, tai sanoisinko nuori. Hän ei vaan ole sillälailla sosiaalinen mitä kulttuurimme vaatii. Annamme hänen olla omanlaisensa.

äiti melkein tusinalle kirjoitti:

Esikoisestani kerron vielä. Eli päiväkodissa ja kerhossa ei koskaan halunnut osallistua, vieläkin muistelee kauhulla miten aina väkisin revittiin johonkin piirileikkiin. Koulun vanhempainvarteissa aina ollut sama juttu: muuten menee hyvin, mutta ei viittaa. Koulussa hän on kavereiden kanssa, vapaa-ajalla haluaa olla yksin. Koskaan ei ole harrastanut muuta kuin lukemista. Kotona hän on varsinainen papupata, eli juttua tulee. On iloinen lapsi, tai sanoisinko nuori. Hän ei vaan ole sillälailla sosiaalinen mitä kulttuurimme vaatii. Annamme hänen olla omanlaisensa.

Lue lisää

Mukava kuulla! Esikoisesi taitaa olla vähän saman henkinen kuin oma lapseni, vaikka omani tosin on paljon pienempi. Tosiaan tuntuu, että kaikki lapset pitäisi nykyään ahtaa samaan muottiin, jossa ei liiemmin ole liikkumavaraa: pitäisi olla sosiaalinen jo suurin piirtein vauvamuskarista lähtien, pitäisi olla paljon kavereita ja sosiaalisia kontakteja jne. Myös näissä wc-asioissa tuntuu siltä, että paine on aika kova siihen, että lapsi oppii siistiksi: mitä aikaisemmin, sen parempi. Myönnän, että sen lisäksi, että olen lopen kyllästynyt kalsaripyykkiin, on kovat paineet siitä, että lapsi oppisi tekemään asiansa oikeaan paikkaan...
Tämän ajan kulttuuri vaatii kyllä lapsilta aika paljon.

Miksi nykyvanhemmat on niin avuttomia että antavat pennun terrorisoida jopa paskalla.
Anna sen paskan olla siellä housuissa vuorokauden, sido pentu sänkyyn kiinni ja sano että sitten vasta annetaan puhtaat housut kun lupaa että ei paskanna enää.
Kyllä 4 vuotias tajuaa missä mennään mutta ei näköjään 20-30v tajua.
Se on sitten eri jos lapsi on oikeesti sairas. Silloin on parempi kääntyä lääkärin ja mielellään erkoislääkärin puoleen ei tällaisille palstoille.
Jalat maan pinnalle ja pennut kuriin, loppuu pervot paskaleikit.
Pissan käsitän mutta en tuota paksaa.

Multa meni yöunet, kun mietin nelivuotiasta itse pesemässä pyykkiään. Älä kohtele häntä kuin koululaista, taitaa olla teidän esikoinen, kun kehitysvaihetta ei huomioida. nelivuotias ei ole aikuinen.
Ota yhteys neuvolaan, siellä ne osaavat auttaa teitä. Jos lapsi ei illalla päiväkodista tullessaan saa vanhempiensa huomioita (leikkiä yhdessä) vaan sysätään tv:n eteen, hän tekee kaikkensa sitä saadakseen. niin sekin on huomiota kun huudetaan negatiivisesti. Huomasipa äiti minut taas!!
Auta lastasi ja käykää neuvolassa.