No niin, nyt ollaan siinä pisteessä että huomenna kirjoittaudun vierotusklinikalle. Toivoisin avokatkon, kun siellä sairaalassa makaaminen on töiden puolesta vähän hankalaa. Mutta kaikkeen olen kummiskin valmis, toivottakaa onnea..;-)
Vieroitushotoon.
Enzian
14547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei se kirpaise kuin kerran, sä olet tietysti vieraassa maassa mutta eiköhän sielläkin mokuja riitä.
Hae ilman muuta apua, jos siltä tuntuu. Apua kyllä saa, mutta ei sitä yleensä tulla kotiin tarjoomaan.
Rohkeesti vaan sinne, kerro sitten kuulumiset, miltä siellä tuntuu.
Eiköhän ne osaa jopa suomalaista naista auttaa ;-).
Toivottavasti sulla kuitenkin on nyt joku tukihenkilö?
jo toivotuksista, mun miesystävä vie mut huomenna sinne. Se tosin sanoi, että siellä piirrustetaan kuvia tai maalataan ja sitä minä en tee missään tapauksessa. Haluaisin mielummin sen terapeutin mun kanssa purjehtimaan, täällä vaan sekin maksaa omaisuuden.
Mutta katotaan kumminkin.
vaikka ihan tosiasioilla ja tunnustamalla ne pärjäät, kuten muutkin vertaisemme.
rattaat rallattaa nyt ihan oikein päin :)
eräs hyvin tutun oloinen kertomus.
siinä ei lässytetä joutavia, samalla vältetään "mainostus".
myös toimittaja tietää mistä ja mitä kirjoittaa.
tästä linkistä/ kelansanomat verkkolehtenä/ verkkolehti/ sivu 19
http://www.kela.fi/in/internet/kelansanomat.nsf/NET/020908094626HL?OpenDocument
askel sinulta. Rehellinen tilanteen arviointi ja ennakkoluuloton asenne auttavat sinua varmasti. Pidä yhteyttä meihin sieltä palattuasi. Hyvää matkaa ja vielä parempaa paluuta toivottelen sinulle.
äläkä piilota pirtua hammastahnatuubiin tai kynsilakkapulloihin.
vinksvinks ;D
klinikalle ja yhdentoista aikaan saan mennä. Ekaksi on lääkärivastaanotto, tehdään tarvittavat kokeet ja katotaan, onko tarvetta lääkitykselle tai sairaalahoidolle. Sen mukaan sitten päätetään jatkosta, jokaiselle yritetään löytää sopiva tapa eli ei siellä tarvi mitään piirustaa. Otan kannettavan ja henkilökohtaisia asioita varmuudeksi mukaan joka tapauksessa.
Pohja taisi löytyä nyt minullakin. Jotenkin hävettää helvetisti mutta kai ne ihmiset siellä on päihderiippuvaisia nähneet ennenkin.
Minä säikähdin oikeastaan edellispäivänä, kun katselin seinällä riippuvia (suomalaisia) puukkoja ja mietin, millä niistä vetäisi ranteet auki.
Minä olen itse asunut ulkomailla - kymmenisen vuotta Englannissa - ja luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu. Vaivaisiko sinua koti-ikävä siellä? Onko siellä tapahtunut jotain pahaa, josta et ole kertonut kenellekään tai ainakaan Suomessa olevalle perheelle?
Paljon voimia ja mieti vaikka muuttoa Suomeen, jos se tuntuu oikealta. Suomi on maa, josta saa lähteä pois mutta kyllä tänne takaisinkin pääsee.
Ja jätä ne puukot tuppeen ;-)
Kaikki näyttää paremmalta kun saat putken poikkastua. Varmaan saat sieltä klinikalta muutamat rauhoittavat alkuun, niin et kärsi pahemmin vieroitusoireistakaan. Ota ne vastaan, sulla ei tunnu nääs nyt menevän kovin hyvin.
Toisaalta haluisin potkia sua vähän persuksiin. Jos sulla roikkuu kauhavalaisia (?) puukkoja seinällä niin näytä mistä tulet - pää pystyyn ja ylpeenä eteenpäin.
tapahtunut jotain, mitä en koskaan ole voinut kertoa vanhemmillekaan Suomessa. Minut on uhattu tappaa ja sitä helvettiä kesti kuukausien ajan. Nyt kun muistelen niin aloin ryyppäämään aika rankasti juuri silloin. Idiootti kun olin niin en tehnyt rikosilmoitustakaan - tietyistä syistä.
Mutta en ole päässyt siitä yli, oli se niin kamala episodi. Ei se uhkaaminen sinänsä enää vaivaa vaan se, etten reagoinut menemällä poliisille.
En nyt kumminkaan pane ryyppäämistä pelkästään sen syyksi, on viina maistunut minulle aina. Nyt vaan viimesen vuoden ajan on kontrolli menetetty täysin.
Toivon, että saan jonkinlaista apua tänään kuitenkin.
Kiitos teille ihanille, jotka vastailivat.
Hienoa että olet tehnyt ratkaisun ja hakeutunut hoitoon,rohkea teko.
Rohkaisit minua n kaksi kuukautta sitten kun taistelin viinan kanssa ja aloittelin raittiutta päivä kerralaan.
Kiitos siitä.
Minulla on huomenna parisen kuukautta täynnä etten,olen juonut pisaaraakaan alkoholia,ja olo on aivan mahtava.
Painoa on häipynyt 5kg ja töissä jaksan hyvin,nautin siellä olemisesta samoin kotona.
Lapset ovat rauhallisempia ja iloisia,kun mamma ei ota samoin puoliso.
Enää ei ole ollut edes alkoholi mielessä,mietin eilen mihin minä sitä olen tarvinnut..
Mutta tiedän että tulee tiukkoja hetkiä eteen.mutta ne katson sitten.
Sinulle enska kaikkea hyvää ja toivon että löytävät sinulle oikean hoidon ja kuntoutuksen.
Kerro siellä kaikki mikä sinua painaa ja kirjoittele miten jaksat.
että sinulla on raittiutta jo noinkin kauan ja kiva, että joku viestini on auttanut sinua :-))
Tiedän tunteen, kun itse olin 3 kk tipattomana ja tosiaan elämäni kunnossa. Sitten vaan aloin retkahdella, kun ajattelin ettei se eka tippa kuitenkaan tapa.
Kyllä se tippakin vaan voi "tappaa". Ei minulle ole enää mitään viinaa maailmassa juotavana, juokoot muut munkin puolesta. Minulla ongelmaa on lisännyt varmaan myös se, ettei minulla ole perhettä ja työt saan sumplia aika usein oman aikataulun mukaan.
Sinulle raittiita päiviä, minä lähden tästä pian sinne vieroituspaikkaan. Oikeastaan ihan hyvällä mielellä, auttamassahan ne ihmiset kumminkin on.