Välitunnit yksin

Kiinnitä huomio johonkin muuhun kuin muihin oppilaisiin. Yritä vähitellen koota itseluottamusta niin, ettet kiinnitä muihin enää liikaa huomiota. Kiinnitä huomio itseesi, löydä itsestäsi jotakin uutta, opiskele, lueskele, jotain mitä muut eivät ehdi tekemään. Koulu loppuu aikanaan. Hakeudu sellaisten ihmisten joukkoon, joka tuntuu sinusta parhaimmalta. Tiedän, että lapset voivat olla julmia toisilleen, ymmärtämättä asioiden seurauksia.. Mutta koulu loppuu aikanaan, pian olet maailmalla entistä itsetuntoisempana, vahvempana ja viisaampana. Jonakin päivänä kaikki korvautuu sinulle takaisin korkojen kanssa. Voimia ja vahvuutta sinulle. Uskalla olla juuri sinä itse, se on ihmisen vahvuus vaikka joskus tuntuisikin vaikealta.

Onneksi koulu ei kestä ikuisesti. Yritä hankkia ystäviä koulun ulkopuolelta, ja harrastuksia. Välitunneilla voi kuunnella vaikka musiikkia.

..yrittää päästä johonkin porukkaan. Tai ruokailu/kahvi-tunnit. Kysyt jos voit liittyä seuraan. Näyttäisi ainakin siltä että naisihmisillä se on paljon helpompaa tulla toimeen toisten naisten kanssa. Tosin siinä on myös nähtävästi se, että naiset osaa olla kaikkein julmimpia toisilleen. Mutta kato jos löytäisit saman henkistä seuraa? Toista yksinäistä vaikkapa? Ite en ole löytänyt kavereita koulusta sitten ala-asteen, mutta tänävuonna kävi silleen mukavasti, että löysin pari tyyppiä joilta kysyä, jos on jotain epäselvää, tai joiden kanssa istua ruokailussa vaikkei mitään puhutakaan.

Onnea matkaan!

Minkä veikkaisit syyksi, että et kelpaa? Oletko sä jotenkin erikoisempi kuin muut? Pukeudutko tietyllä tavalla, löytyykö ulkonäköä, millaisia sun jutut yleensä on?

ymmärsinkö oikein? sulla on poikaystävä/mies/joku mut et silti saa ystäviä?

Tuo yksinoleminen välitunneilla onkin muuten varmasti aivan hirveätä. Itselläni oli yläasteella sentään vielä kavereita, etten tuota joutunut kokemaan. Enää niitä sitten ei pahemmin olekaan, mutta se on eri juttu sitten jo

Mulla oli yläaste-aikaan just tuollaista. Mua myös kiusattiin. Mun mielenterveys meni jo silloin enkä ole täysin parantunut vieläkään, enkä paranekaan. Olen varoittava esimerkki.

Minulla oli ystäviä vielä aiemmilla luokilla... Sitten en tiedä mitä tapahtui, mutta itsekin istun välkät aina yksin, lukemassa, koska en halua kuulla tai nähdä niiden ihmisten katseita. On rasittavaa nimittäin nähdä kuinka toiset vain pitävät hauskaa. Minusta olisi hienoa tutustua joihinkin muihin yksinäisiin, vaikka se voi kuulostaa tyhmältä... Mutta ei minusta itseäni haittaa sinänsä olla yksin, vain juuri se kun joutuu näkemään sitä kun muut ovat porukoissa, tulee ikäänkuin kadetta... Mutta siinäpä on minunkin juttu. x3

Oon menossa kuudennelle luokalle eikä mulla oo yhtään kaveria meiänluokalla mun paras kaveri muutti juuri pois ja joudun olemaan koko lukuvuoden yksin niinkuin toisella luokallani :´(
Oon ajatellu jos en löydä kavereita niin mennä piirtelemään jonnekki syrjään koska se on vapaa aikananikin hyvä harrastu se on mun uunnitelma b
mut a on jos tulee uus tyttö nii rakennan siitä mulle kaveria

Palasi mieleen omat lukioaikani. Menin - jostain kumman syystä - kaupungin toisella puolella olevaan lukioon, joten en tuntenut sieltä entuudestaan ketään. En myöskään saanut alussa yhtään kaveria, vaikka siellä oli järjestetty jotain tutustumistapahtumia.

Välitunnit olivat aina todella ahdistavia. Muistan, että menin monesti vain seisomaan läheiseen pieneen metsään kuluttaamaan sen ajan, koska ahdisti niin paljon olla ainut yksinäinen käytävällä. Joskus lukittauduin samaksi ajaksi wc:een tai menin läheiseen kahvilaan. Surullisinta oli mennä joka päivä kotiin ja esittää vanhemmille, että tosi kivaa tämä lukio ja paljon uusia kavereita tullut.

Hiljalleen pääsin aika hyvin eroon tuosta ahdistuksesta, mutta kavereita en lukiosta koskaan saanut, kuten ne ole saanut nyt yliopistostakaan.

En valitettavasti osaa auttaa oikeastaan mitenkään. Koita mennä johonkin erikoisemmille kursseille? Itse sain latinan kursseilta, joilla osallistujia oli vain pari hassua, yhden "naamatutun", jonka kanssa pystyi käytävillä puhumaan kouluasioista.

No, kun menet yläasteen jälkeen opiskelemaan jotain ammattia niin tilanne saattaa muuttua. Suosittelen kuitenkin vaihtamaan paikkakuntaa ihan sen takia ettet joudu olemaan samojen kusipäiden kanssa uudessakin paikassa.

Omalla kohdallani tilanne ei muuttunut edes työelämäsä. Aina ne kiusaajat löytää mut, ja sama paska jatkuu kai hautaan asti. Jos olisin tiennyt näin käyvän, olisin vetänyt itseni hirteen jo kauan sitten. Nyt vain odotan sopivaa päivää.

Minulla oli kamu mutta hän tajusi että ei voi olla minun kanssani olen yrittänyt olla juuri kavereiden kanssa ei käynyt olin penkillä yksin ja muut änkee vain siihen yritän saada kamun menen varmaan kohta kysymään vierestä voivatko he otta minut mukaan

Eiköhän aloittaja ole kerennyt käymään koulun ja mahdollisen ammattikoulunkin loppuun jo.

mäki oon välkät yksin (ennen olin yhen tyypin kanssa, mutta hän menee nykyään aina toisen luokkalaisen luokse, kun menen hänen luokseen). Sitte kans jos meen heidän molempien luo ja yritän tulla seuraan niin sanotaan vaikka Minni ja Selma lähtevät hiljattain kävelemään pois päin minusta ja jos kysyn vaikkka että "mikä sen elokuvan nimi on" niin Minni vastaa kiukkuisesti/tiuskivasti " No KAIKKI tietää sen". Myös silloin jos puhun jollekkin niin ei tule vastausta ja olisi vain ilmaa heille. Ruokapöydässä voin vain istua poikien kanssa ja sanotaan vaikka Vanessan, Ainon ja Fian kanssa, koska kun kysyn, että voinko tulla tähän Aino vastaa "no joo" mutta välitunneilla he kattovat vinoon ja yritän päästä isoon jengiin ja joskus pääsenkin. Tämän kaiken tapahtuneen takia lähden ensi vuonna toiselle yläasteelle, koska en halua nähdä heitä ja minun besu tulee siihen kouluun ja hänen luokkalaiset ovat todella kivoja (he tulevat kanssa samaan kouluun tai ainakin osa).
mutta kertokaa miten saan lisää kavereita LUOKALTANI.

Oon yksin koska viikon jalkapallokielto

Itse aikoinaan jouduin istumaan yksin vaasan lyseon lukiossa jossa joka päivä joku solvasi minua homokammoisella nimellä. Pieni pelastus ruokatunnilla oli "atk luokka" jossa oli lehtiä. Sain teeskentellä samalla kun ruokailin että lehdet kiinnostaa enemmän kuin keskustelu muiden kanssa. Olisin halunnut keskustella mutta kukaan ei halunnut. Surkeaa oli se aika. Miten epäreilua. Joillakin on kavereita, toisilla ei.

Olen vanhempi. Sun ei tarvi olla luokan suosituin.ne eli määritä sinua, mutta älä ala ylimieliseksi. Kaverin tai kavereita saat ku meet johonki harrastukseen mukaan. Mikä sua kiinnostaakaan. Niin js tutustupa meditaatioon.