Nykyaikana on paljon suositussa asemassa avoliitot.Mitähän mieltä siitä mahtaa kukin olla?
Minusta kirkkohäät ovat kauniit en niitäkään romuttaisi nykyaikana.
Mutta kahden kauppahan se on,kyllä avoliitto on nykyään aivan varteenotettava asia,eihän se poikkea muusta kuin papin aamenesta.
Tämä nyt vain oli minun mielipiteeni.Entä toisten mielipiteet.
Minusta kirkkohäät ovat kauniit en niitäkään romuttaisi nykyaikana.
Mutta kahden kauppahan se on,kyllä avoliitto on nykyään aivan varteenotettava asia,eihän se poikkea muusta kuin papin aamenesta.
Tämä nyt vain oli minun mielipiteeni.Entä toisten mielipiteet.
Vastaukset 22
Vanhimmat
rekisteröidä muutenkin kuin papin aamenella.
Itse olen sitä mieltä, että jos on lapsia niin silloin on virallinen rekisteröinti paikallaan. Jos lapsia ei ole niin silloin on yks ja sama ollaanko avo- tai avioliitossa.
on todella kahden kauppa, avioonko vai avo-liittoon.
Kuten mainitset, kirkkohäät ovat kauniit, ja usein nuoret ovatkin ihastuneet tuohon kauneuteen.
Mutta se ei todellakaan ole syy siihen että liitto tarvitsisi kirkossa kauniitten häitten takia lukkoon lyödä.
Olen ollut aikaisemmin avioliiton kannalla, mutta kun nykyisin pientenkin erimielisyyksien takia erotaan niin olen tullut siihen johtopäätökseen että voisi kokeilla ensin muutaman vuoden avoliittoakin kuinka se yhteis-elo sujuu.
Mennään niin mahdottoman nuorinakin yhteen, kuka mistäkin syystä, ja olisi helpompaa jos kokeiltaisiin ensin, kuinka oikein käy.
Taas muistan Äidin sanonnan : seitsemän vuotta ratkaisee kaiken.
Tuttava perheessä oli tapaus jossa ei tuo setsemän vuotta auttanut kuitenkaan. Pari oli nimittäin ollut kahdeksisen vuotta avo-liitossa ja heillä oli jo kuusivuotias tytärkin. Sitten tuli mieleen nuo kirkkohäät, ja niinpä mentiin vihille suurin kaunein menoin. Mutta kuinkas sattuikaan. Ei oltu aviossa vuottakaan kun alettiin eroa hakemaan, ja erohan siitä tuli monien "auttajienkin" opastusten jälkeen.
Mikä sitten lienee parasta, tiedä häntä.
olipa se sitten porvarillisesti tai kirkollisesti
suoritettu, voi antaa paremman turvan taloudellisissa kysymyksissä kuin pelkkä avoliitto.
Henkilökohtaisesti minulle ei ole ollut kummastakaan sitoutumistavasta minkäänlaista
"hyötyä".
Juuri eilen kerroin kuinka menin kiireesti naimisiin päästäkseni kotoa pois.
Kotona yritettiin jarrutella ja harata vastaan, ei oltu edes sen vertaa myötämielisiä, että olisi millään tavalla juhlittu tai edes tarjottu kahvit läheisille. Äiti meni töihin, isä juopottelemaan.
Meidät vihittiin maistraatissa yksinkertaisin menoin. Ei otettu valokuviakaan, ettei joskus tarvitsisi itkeä kauniitten valkokuvien takia, jos liittomme ei kestäisikään. Liitto kesti kuitenkin parikymmentä vuotta.
Löysin uuden miehen, joka vaikutti jännittävältä ja erikoiselta, lahjakkaalta ja taiteelliselta, oli arvostettu virkamies kirkon palveluksessa.
Vaikka en kuulunut kirkkoon, pidimme kauniit kirkkohäät. Minulla oli valkoinen puku, kukkakimpussani oli Suomen sini-valkoiset värit.
Häämarssi oli erikoisesti meitä varten sävelletty.
Suomesta asti tuli vieraita, jopa äiti ja isä tulivat todistamaan tapahtumaa.
Valokuvia otettiin aamusta iltaan.
Onnea ei kauan kestänyt. Tämä mies, joka oli niin "erikoinen", olikin luonnehäiriöinen, maailmassa ei ollut muita yhtä älykästä, lahjakasta, erinomaista ihmistä kuin hän. Hänen oli oltava joka paikassa keskipiste.
Onneksi olin pakottanut hänet allekirjoittamaan avioehtosopimuksen ja selvisin taloudellisesti omilleni, kun halusin erota.
Siitä erosta on nyt 18 vuotta.
Uutta avio- tai avoliittoa ei kohdalleni tule.
Minulla on hyviä miespuolisia ystäviä, mutta miksi pilata ystävyyssuhteet tunkeutumalla saman katon alle? Olen kai liian itsenäinen naiseksi kun näin ajattelen.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kun haluaa olla välillä yksin ,niin ei ole kenellekkään tilivelvollinen ja saa tehdä mitä haluaa.Minä elän puolivallottomana ja-vapaana naisena .Ohjenuorana hyvä omatunto päänalusena.
kumpikaan noista ei käy.
Entisiäkin näkymiä olisi pitänyt katsella niin, että kanssa näkee.
Puolustuksekseni totean vain, että yhdeksäntoistavuotiaalla "ei ole silmät auenneet vielä", joten milläpä olisi nähnytkään.
Miten kirkko(-häät) voisi oleellisesti edistää näkemistä tässä asiassa? Seurakunnan työntekijöiden keskuudessa on työpaikkakiusaamista melkeinpä enemmän kuin missään muualla.
Elämä on elämisen arvoista yksinkin ja voihan sitä jonkin verran muotoilla mieleisekseen.
Kiitos vastauksista minun tyttö elää avoliitossa,heillä on yksi yhteinen lapsi,ovat eläneet jo 20 vuotta ja ei aiokkaan vihille mennä,ei se papin aamenella parane.He sanovat vain että turhaa hienostelua,ja sitten ero päälle niin siinä sitä sitten ollaan.
jälikasvussani käynyt, mutta se yhteinen lapsi muuttaa jo juridisesti aika paljon ja jos ottaa lakipykälistä selvää ja panee kaikkiin papereihin molemmat nimet niin sama se onko vihitty vai ei.
Hyvin on mennyt tähän asti, toivotaan että yhtä hyvin menee jatkossakin eli samat yli 20v.
olin vain avioliiton puolesta puhuva. Kauniit kirkkohäät ja nuoripari menossa yhteen, mikäs sen kauniimpaa. Uskomus ikuiseen liittoon, kunnes kuolema meidät erottaa. Noinhan varmaan jokainen ajattelee, kun avionsatamaan purjehtii.
Kuitenkin erojen suuri määrä tänä päivänä on jakanut voimakkaasti ihmistenkin ajatukset kahtia.
Myös minun ajatus on avoliiton puolelle kääntynyt, jos joutuisin valitsemaan.
Ajatellaampa asiaa vähän pitemmälle.
Avopuolisot esimerkiksi eivät peri toisiaan, yhteiset lapset kylläkin.
Avioliitossa puoliso perii puolet yhteisestä omaisuudesta ja lapset toisen puolen, näin ei käy avoliitossa.
Jos rupeatte mammonaa keräämään ja toinen puolisoista heittää veivinsä, onnettomuus - sairaus jne, niin siinäpä jää leski näppejään nuolemaan.
Vielä kimuranttisemmaksi omaisuuden jako käy kun alkaa olla minun lapset, sinun lapset ja yhteiset lapset......jonkinlainen avioehto tai muu kirjallinen juridisesti hyväksyttävä paperi olisi ainakin syytä tehdä jos ei avioon aiota mennä.
nykyisin on muutenkin mennyt överiksi kaikkinainen kilpailu ja omaisuuksien keräily.
Nykyisin on näitä uusio-perheitä hyvinkin paljon, niin perunkirjoitukset voivat olla hyvinkin pitkäkestoisia. Tuomaria vielä kun käytetään, niin siinähän niitä euroja kuluukin yhteisestä pesästä sopuisasti.
Sen vuoksi olisikin mielestäni hyvä, kun ihmiset huomaisivat tehdä jonkinlaisen avioehtopaperin ennen yhteenmuuttamistaan. Mutta ne ovat vaan monille niin kaukaisia ja toisarvoisia asioita, että eihän niitä tarvita. Tänä päivänä niitä kuitenkin tehdään, aika paljonkin tuntemissani ihmisissä, mitä ei "mummoni mun" aikana edes tainnut ollakaan, en tiedä.
Mie elän kumppanini kans avoliitossa ja se soppii meijän tilanteeseen. Oltiin jo niin "vanhojakin" kun tavattiin. Naimisiinmeno ei olisi rakkauden tai turvallisuuden tunnetta lisännyt.
Häitäkin suunniteltiin takavuosina, mutta kun sitten juridista puolta tarkasteltiin meidän tilanteen pohjalta, niin huomattiin että meidän kuoltua tilanteet olisivat nykyístä mutkikkaammat jos olisimme naimisissa. Paitsi jos olisi tehty avioehto. Erotilannetta ei sen sijaan ajateltu.
Tässä tapauksessa ei tarvitse sukujen sotkeutua toisiinsa ja pallotella mahdollisen jäämistön kanssa. Ja yhteisiä lapsia meille ei enää voi tulla.
Kirkkohäät ovatkin tulleet taas muotiin viime vuosina. Nähdään paljon vaivaa ulkoisten puitteiden onnistumiseksi. Morsiamet jännittävät ja hermoilevat tulevia häitään enemmän kuin sen jälkeistä yhteistä elämäntaivalta puolison kanssa. Ehkä kirkkohäät ovat enemmänkin seremoniallinen kuvio. Uskonnollista merkitystä niillä ei juuri ole. Kirkon käytävää morsiusparina asteleminen on niin juhlallista. Tokko monellekaan lie jäänyt mieleen mitä pappi vihkipuheessa puhuu. Vihkikaavalla ja myötä- ja vastoinkäymis- lupauksella ei ole sen syvempää merkitystä, kuin että siihen tulee vastata -tahdon-
Mutta hyvä se on kun nuoret menee naimisiin ja perheitä perustaa. Onhan se merkki että edes yritystä on elää elämänsä loppuun saman ihmisen kanssa. Niinhän sitä ennenvanhaankin mentiin nuorena naimisiin. Kun ei ollut ehkäisykeinoja kovinkaan tarjolla, niin jo senkin takia että lapsi sai joka tapauksessa pian alkunsa.
Avoliittoa ei ollut, vaan sanottiin vihkimättömän parin elävän susiparina. Koko kylä kuiskutteli sellaisesta elämäsästä ja katsoi kieroon.
Nykyään parit voivat alkuun "olla kotisilla" ja todeta, että sovitaanko sitä pitemmän päälle yksiin.
Avioerojen paljoudesta pidetään tilastoja, mutta kuinkahan paljon tulee vuosittain avoeroja.
oli pakko mennä naimisiin, jotta mieheni sai oleskeluluvan Suomeen.
Näitten 15 vuoden aikana,jotka olemme olleet aviossa, olenkin leikkimielellä todennut, että pakkoavioliittoon minun vaan oli mentävä, vaikkei lapsiakaan tullut.
sie et ollu viel kirjottanu tätä kirjotusta ko mie aloin kirjottamaan ommaani,katos olen niin hirveän hidas.jos oisin lukenu sinun kirjotuksen en ois noin ahtaast näkökulmast kirjottannu tuota omaa sepustusta.
siin sen näkkee mite ahas ihmisen ajattelu on,mie näin sen avoliiton niin pienestä nökökulmast ,vaa itteni ympäristöstä.siinhä saattaa ollakkii monta mutkaa.
sie puhut iha asiaa. siinhä muuttuu vissii eläkekkii jos mennee naimisiin. ja jos on entisestä lapsii niin siin onkii kaikennäköstä taloutellista näkökulmaa.
hyvä kirjotus alli , minkunkii ajatus laajeni.siit tullee mieleen sekkii, et ihmisen ei pitäs pohtii jottain pulmaa yksinää, siitä pitäs puhhuu muitten ihmisten kanssa,asiaan saattaa tullakkin paljo muita mahollisuuksii ja tietoja mitä ite ei hoksaa.
heippa.
No ethän sie mikkää ahasmielinen. Oo hupsimatta, aikaihminen.
Elämäntilanteet ja -kuviot ovat vaan niin erilaiset eri ihmisillä ja eri ikäsillä varsinkin. Tää miun kohta on vaan yks esimerkki.
Nuorempien pariskuntien kohalla taas voip olla ihan toista.
Sen mie vielä sinulle selvennykseksi "paljastan", että miun mies on toisena osakkaana (velkasessa) yrityksessä ja mie ku oon muuten vaan tyhjätasku, niin se on paras pittää lyyssit erillään.
Mutta henkisellä tasolla myö ollaan kun paita ja peppu.
hyvähän se on ko saap ensi kokkeila enneko ottaa;)
mutta sehä siin vähä ihmetyttää,et monet on vuosii avoliitos ja sit ko hyö mennee naimisiin niin muutaman vuuen peräst erotaa.
ollaa avoliitos kauemmi ko naimisissa, mistähän sekkii kiikastaa.
minun äiti asu minun isän kans jonkuu aikaa ja samoin veljen isän kans,mut hää ei menny naimisii,piti kyl sellasia valesormuksii ja sano niit miehii honkiks.
minul ei sellanen yhes asuminen enne liittoo olis sopinu,taisin olla vanha aikasempi ko äitein.:)
eikä jalmarikkaa olis sellaseen ryhtyny.
nyky aikan kaik on niin vapaata ei ole turhii sääntöjä ,mie kyl pidän siitä. enne kaikkea piti ain salailla,iha tavallisia asioitakin,kotioloist ei saannu puhua mittää, siit äiti ain varotteli,et jos joku jottain kyssyy sanot, ettet tiiä.
ja mitähän salailtavaa meilkii muka oli, ei niin mittää. ei ainakaa sen jälkee ko evakkoo tultii ja saatii asunto ja elettii niinko muutkii ihmiset. karjalas nyt ol jottain pientä,mutta sekkii vaa hengen pitimiks.
sillo taitaa olla paras männä naimisii ko lapsii tullee ja aletaa hankii omaisuutta,asuntoo ja muuta. sehä on jo perinnön takkii jos jottain sattuu.
jos ei oo naimisissa, ja vaik elläis 20 vuotta yhes,toisen kuollessa jos omaisuus on testamentattu toiselle puoliskolle, hää joutuu maksaa siit yli puolet verroo, se on ko menis vieraalle ihmiselle yhteisest tienattu omaisuus.
kyllä häät on ain kauniit,siin tunnelmas on ain jottain hyvin herkkää,ei siel voi itkemättä olla.
niinhä se on hautajaisiskin kyl sielkii itku pääsee, vaik ois vain sivust seuraaja.
no noist ei nyt vissii passais puhhuu yht aikaa, mut tosihan se on, et ne on kaks semmosta seremooniaa,mis tunteet tullee väkisin ettee.
jos itteäin aattelen näin vanhana,mie en kehtais asuu susiparina,jotenkii se nuoril käyp paremmin. se ois vaan ukon mäntävä naimisii, muute ei ois asiaa saman katon alle;)
mie nyt saan olla miehist rauhassa,hyö ei minnuu ahdistele, mitä vaan kaupungis bupin ovimies,hää sannoo rakastavansa minnuu,jos ei hänel ois jo muijaa ja lapsii hää ottas minut heti pois kuleksimasta.;)
mites sie anu, ottasitkos miehen kansas asumaa vihkimättä:)tunusta pois vaa;)
hyvät voinni ja hei taas.
Avioliitto on liitto, mutta avo"liitto" ei ole mikään liitto, vaan pelkkää yhdessä asumista.
Sellaiseen elämänmuotoon suomessa on perinteisesti ollut naseva nimitys: susipari.
Turha sellaista elämisen muotoa on liitto-sanalla kaunistella, ei se siitä miksikään muutu.
Kyllä avioliitossa on paljon muutakin kuin papin aamen. Sitä paitsi sitäkään ei tarvita siviilivihkimisessä.
Miksikähän sitten ei enää olla niin avioliiton kannalla,moni pari valitsee avoliiton,jotkut ehkä luulee että siitä on hyvä lähteä heti nostelemaan kun sukset menevät ristiin.Mutta ei se niin ole,jos mies päättää lähteä,niin samalla kytee toivo että vielä takaisin pääsee,samaten on vaimon kohdalla.
Mutta kun on naimisissa ja siitä erotaan,niin kyllä se ero tuntuu sitten niin lopulliselta,kun raastuvat ja kaikki on läpikäyty.Ei siinä enää paljon sitten pyytelyt enää auta,niinkuin avoliitossa on vielä helppo sopia riitansa.
tarvitse mennä eroasioissa.
Periaatteessa ei tarvitse jutella kenenkään kanssa, täyttää vaan paperit asiallisesti ja käy viemässä käräjäoikeuteen, paluupostissa tulee tieto että ero on myönnetty.
Ja tietenkin lasku.
Siitähän voi sitten jatkaa taas avoliitolla jos jäi jotain hampaankoloon ;-))
En tiennyt tuotakaan kun omasta erostani on jo niin pitkä aika.-79 erosin.
Siitähän voisi keskustella pitempäänkin kun ei näin vanhalla iällä tiedä enää mitään,enkä ole keskustellutkaan koko asiasta,miten sitten on lasten huoltjuus,poikani ainakin piti sitä raastuvasta hakea ja se hänelle sitten myönnettiinkin,ja niin hänestä tuli yksinhuoltaja.
Minulla on kyllä sellainen käsitys, että avioliitot ovat yleistymään päin.
Kun katsoo paikallislehtien sivuja, missä avioon menneet esittäytyvät valokuvan kera, ovat nämä palstat ainakin rehevöityneet.
Avioon mennään nykyisin aivan minkä ikäisenä tahansa.
Kyllähän avioon voi mennä ihan minkäikäisenä haluaa.
Joku nuorikin saattaa mennä vanhemmankin kanssa,ikä mitään esteitä sillekkään ole.
Korkeintaan suku voi olla vastaan jos joku paappa taluttaa vihille semmosen 20 vuotiaan neitosen kun itse on jo 60-70 vuotias,tai sit päinvastoin.Olisko tälläinen suotavaa.
naimisiin ja lapsia se on selvä juttu ja yhdessä eletään elämän loppuun asti tai ainakin niinkauna että lapset on saatu maailmalle ja sillä siisti
Näin pitää olla ja kunnioittaa toisia ja elää sovussa puhaltaen yhteen hiileen tuli mitä tuli vastaan .
Kertakäyttömaailma on tyhmää ja tyhjää kaikille.
Ihmiselle pahaksi . avoliitto on huono juttu se on pelleilyä itsekästä