mielialalääkkeiden vaikutus

mä en syö mitään lääkeitä ja silti mulla ei mikään tunnu miltään...eikö se riitä että haluaa olla kanssasi?ethän vain vaadi liikaa?hänellä kuitenkin syy niitä lääkkeitä syödä.anna aikaa.sä kuitenkin olet ihastunut.mies tuntee itsensä hyväksi kanssasi.eikö se riitä?

kyseisestä miehestä, niin eipä se riipu onko hänellä lääkitystä vai ei.
Masennuksessa tunteet latistuu väistämättä. Kun mase väistyy, niin kyllä tunteet voimistuu. Ja nimenomaan ne kivat ja hyvät fiilikset.
Vaikka susta ei välttämättä tulisikaan hänen tyttöystävänsä, voi olla että sinulla on kuitenkin tärkeä osa hänen elämänsä järjestymisessä juuri nyt. Ehkä sinut on tarkoitettukin hänet vain "nostamaan" masennuksen alhosta. Sekin on erittäin tärkeää.

Kyllä minä ainakin voisin lääkittynäkin ihastua ja rakastua johonkin ihanaan naiseen =). Voin puhua nyt vain omasta kokemuksesta. Ne auttavat hyvin vaimentaen negatiivisia tunteita, mutta kyllä minä ainakin koen päivittäin pientä ihastusta sydämessäin, kun joku nätti neito hymyilee. Jos kävisi niin onnellisesti että saisin tyttökaverin, uskoisin voivani rakastaa ja olla toisen lähellä. Joten lääkittynä tai ilman, voimme olla epävarmoja ihastuksen voimakkuudesta.

Älkää siis tuijottako liiaksi toisen lääkitykseen ja terveyteen, vaan kuunneelka mitä sydämenne kuiskivat...

Mielialalääkkeiden tarkoitus on tasata tunnemyrskyjä. Siksi ne vaikuttavat tunnetiloihin sekä hyvässä että pahassa = tasaavat ilot ja surut. Ne auttavat pääsemään tasapainoon.

Lääkityksen lopettamisen jälkeen tunteet palaavat, mutta se vie aikaa ja saattaa aiheuttaa yllätyksiä, kun lääkkeillä padotut tunteet purkautuvat n. 1 kuukauden jälkeen lopettamisesta.

Aiheesta löytyy tietoa mm. kirjasta: SSRI - onnenpilleri vai aikapommi?

Jouduin aloittamaan mielialalääkkeet 16-vuotiaana kun jouduin depressioon.niitä depressioita sitten toistui ja minulle määrättiin loppuiäkseni suojalääkitys.Avioliittoon menin 22 vuotiaana.Avioliitto oli onnellinen ja tasapainoinen.Nyt tänä kesänä aviomieheni kuoli.Olen 42 vuotias nyt.Kerron vain tämän että mielialalääkkeet eivät ole vaikuttaneet ihastumisen,rakastumisen,rakastamisen,kiintymyksen ja surun tunteisiin.Mutta krooniseen unettomuuteen joka on ollut ongelmani,ne ovat kyllä auttaneet.Lääkittyä ihmistä ei pidä pelätä,taustalla olevia ongelmia ja depressiota kylläkin,nimittäin ellei depressiota saada hallintaan,se invalidisoi.Jos ei saa nukuttua,elämä on mahdotonta.
Jos ystäväsi sanoo että mikään ei oikein tunnu miltään,vika ei ehkä ole mielialalääkkeiden,vaan masennuksen ja alavireisen mielialan.Silloinhan mikään ei huvita eikä mikään tunnu hyvältä.
Sitten yksi kommentti.Masennuslääkkeet eivät ole mitään onnellisuuspillereitä.Minun tietääkseni terveelle ihmiselle ne eivät aiheuta mitään onnen tunteita,masentuneelle ne korjaavat aivoissa olevaa serotoniiniaineenvaihduntaa.Tämän seurauksena masentunut alkaa nukkua paremmin,jaksaa työskennellä taas ja kokee elämänsä asettuneen normaalille uralleen.
Muuttuuko tunnemaailma erilaiseksi lääkityksen lopettamisen jälkeen,kysyt.Se riippuu siitä onko masennus ohi kunhan lääkitys on lopetettu.Jos se on ohi,ei muutu.Mikäli ei ole ohi,depressio jyrää uudelleen päälle ja käytös muuttuu depressiivisen ihmisen käytökseksi.

Sinun ihastuksesi on aivan oikeassa sanoessaan ettei mikään oikein tunnu miltään, se on lääkityksen vika osittain ja voi olla myös osittain lääkityksen syyn aiheuttamaa. Kärsin itse samanlaisista tunne huippujen katoamisesta masennuksen ja masennuslääkityksen takia. minulla on avopuoliso jota tiedän rakastavani, vaikken sitä juurikaan tunne kuten ennen masennusta ja lääkitystä. Tiedän että tunteeni palaavat kunhan lääkitys loppuu, olen siitä varma ja odotan sitä.