uusi perhe, uusi työ, uusi paikkakunta
onnellisuutta
iloa,
rakkautta
anteeksiantamista
lapsia, minun ja hänen, ovat molemmat meidän lapsia, emme erottele heitä sen mukaan, kenen he oikeasti ovat.
Suhteet eksiin ihan ok.
Ei ole mitään syytä valittaa mistään.
Koittihan se onnikin kohdallemme, vaikka monet erot kumpikin käynyt tahollaan.
Hyvää syksyä kaikille!
onnellisuutta
iloa,
rakkautta
anteeksiantamista
lapsia, minun ja hänen, ovat molemmat meidän lapsia, emme erottele heitä sen mukaan, kenen he oikeasti ovat.
Suhteet eksiin ihan ok.
Ei ole mitään syytä valittaa mistään.
Koittihan se onnikin kohdallemme, vaikka monet erot kumpikin käynyt tahollaan.
Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnea teille! :)
Mukavaa lukea positiivisiakin viestejä välillä.
Meillä uusperhe, jota tiivistää ja yhdistää yhteinen pienokaisemme.
Arkea lasten ehdoilla, seikkailua marjapensaiden alla, tahtojen taistoa, itkua ja naurua, lämpöä ja rakkautta, paljon hellyyttä ja halauksia - kyllä on elämä elämisen arvoista!
Elämäntäyteistä elämää, siinä piilee onni. Jokaisella tilaa omana itsenään, jokaisella oma paikkansa, jokaista voi kunnioittaa omalla sarallansa.
onnella ei kannata leuhkia, olette kohta niitä exiä, ja sitten ei olekkaan enää kivaa!
"olette kohta NÄITÄ exiä".
Onnellisuus ei ole sidottu ihmisen muuhun tilanteeseen. Ihmisen on ensin oltava onnellinen itsekseen, voidakseen olla sitä jonkun muunkin kanssa.
Surullista että sinun onnen tunteesi on kiinni siitä, hajoaako jonkun uusperhe.
Toivon että löydät elämästäsi sen muista riippumattoman tekijän, joka myös sinusta tekee onnellisen.
Onnellisuus ei tarkoita sitä, etteikö myös kokisi negatiivisia asioita elämässään, vaan se kuvastaa sitä, antaako niiden ottaa vallan kaikesta.
välillä mukava lukea mukaviakin viestejä. että elämä voi myös onnistua uuden perheen kanssa. kaikillehan se on opettelua, koska on monta uutta ihmistä, joihin tutustua ja opetella elämään yhdessä.
Sitä onjotenkin paljon valmiimpi joustamaan ja tektmään töitä perheen ja onnen eteen, kun on koettu eroja, suruja kyyneleitä ja ihmisten julmuutta.
täällä vaan on niin paljon surullisia tarinoita niin ajattelin väliin jotain mukavaakin kirjoittaa.
sitä vaan kun tulee tarpeeksi turpaan ja kaikesta selviää niin sitä alkaa tajuta, kuinka pienistä asioista se arkionnellisuus on kiinni. meillä on vaatteet, ruokaa, katto pään päällä. terveyttä, työpaikat, lapsia, rakkautta. On olkapää, jota vasten voi ottaa tukea ja päin vastoin. Nämä kaikki asiat ovat hyvin tärkeitä. ei tarvitse kurottaa kuuta taivaalta, kun on sisäistänyt tämän.
ainahan voisi valittaa huonoa säätä, sitä, että on ongelmia ja valittaa voi loppujen lopuksi ihan kaikesta. Minä en ole lähtenyt sille tielle. En halua katkeroitua elämässäni. Haluan elää ja tehdä asioiden eteen kovasti töitä.
mutta kun on viikonloppu..mies koko viikonlopun harrastuksensa parissa poissa kotoa ja olen ollut yksin näiden 6.n lapsen kanssa.
Siivonnut ja pyykännyt,laittanut ruokaa,tiskannut(ei meinaan oo tiskikonetta)..ja oli vain tämä yksi ainoa vapaapäivä..niin ei jaksa oikein iloita.
Joskus ajattelen että kukahan hyvä sielu ajattelisi minuakin ja pääsisin tästä edes hetkeks muualle huilimaan..ja kun kotiin takaisin tulisin olisi kaikki kotityötkin tehtynä...toiveunta vain.
auttamaan arjessa!
Eihän se nyt varmaan ole tarkoitus, että sinä teet kaiken?
Oletko kysellyt kunnalta apuja?
Onko ystäviä/tuttavia? Etkö ehkä uskalla kysyä apua? Ei avun pyytäminen ole heikkouden merkki tai huono asia! Eikö miehesi halua hoitaa kotia tai lapsia tai parisuhdetta?
Tsemppiä sinulle kovasti toivon.