Odottelen nyt toista pienokaistamme rv. 14 . tuleva synnytys on alkanut jo kaivamaan mieltä, ja paljon. Esikoisen synnyts oli pitkä ja rankka kokemus. Kokonaiskesto 25h, josta 2,5h ponnistusta. Lopulta tyttö autettiin imukupilla, ja jouduttiin väliliha leikkaamaan. Avautumisvaihe oli pitkä, ja yhtä hel... Ponnistus vaihe oli vielä kauhemapaa. Ponnistin, ponnistin ja ponnistin ja vaavia ei vain näy eikä kuulu. Kätilön mukaan ponnistin "kuin oppikirjasta", joten siinä ei ollut ongelmaa. Lopulta lääkäri epäili, että lantioni on sen verran ahdas, ettei vauva mahtunut kunnolla ulos. (3440g, 50cm) toipuminen sujui hienosti. :) Nyt kuitenkin pelkään, että joudun uudelleen samaan pitkään rääkkiin... En muista synnytyksestä kovinkaan paljon. Mieheni mm. joutui puolestani päättämään kivunlievityksestä ym, olin itse niin kipeä. Onneksi oli mukanani!!!
Olisiko kenelläkään kertoa jotain tsemppaavaa synnytyskertomusta, kun esikoisen synnytys on ollut kauheaa, mutta toinen on tullutkin helpommin!?? Aijon kyllä ottaa asian puheeksi ensi kerralla sairaalassa, mutta kuulisin silti mielelläni kokemuksia... Kiitos! :)
Olisiko kenelläkään kertoa jotain tsemppaavaa synnytyskertomusta, kun esikoisen synnytys on ollut kauheaa, mutta toinen on tullutkin helpommin!?? Aijon kyllä ottaa asian puheeksi ensi kerralla sairaalassa, mutta kuulisin silti mielelläni kokemuksia... Kiitos! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa varmistaa, jotta lantiosi ja vauvan koko tutkitaan tällä kertaa tarkasti, jottei samanlaista virhearviota tapahtuisi kuin viimeksi.
Esikoisen synnytyksen jälkeen ajattelin ettei koskaan enää... En halunnut pariin päivään edes ajatella mitä olin kokenut, kuin olisin ollut kidutettavana. No, parin vuoden jälkeen oli samassa tilanteessa taas ja mietin salissa miten VOIN olla täällä taas... Mutta kaikki menikin paljon helpommin. Itse asiassa minulla oli YKSI kipeä supistus ja se olikin sitten jo työntösupistus. Ei tietoakaan siitä avautumisvaiheen kahden tunnin tuskasta, jonka makasin selälläni 40 asteen kuumessa esikoista saadessani (oli ns. syöksysynnytys, avauduin kahdessa tunnissa ja tuskat oli sen mukaiset). Toisessa synnytyksessä tajusin sentään istua keinutuolissa, jolloin supistukset eivät ole ollenkaan niin kivuliaat kuin makuultaan.
Kolmas synnytys olikin sitten jo suorastaan mukava. Naukkailin ilokaasua supistuksiin ja juttelin niitä näitä kätilön ja tukihenkilöni kanssa. Tukihenkilöni hieroi hartioitani, mikä rentoutti minua ja auttoi avautumaan. Nautin joka supistuksesta, sillä keskityin ajatukseen, miten pitkä ja voimakas supistus avaa hienosti tietä vauvalle. Ajattelin että mitä isompi supistus, sitä nopeammin vauva on sylissäni. Tämä ajatustyö todella auttoi. Auttoi myös neljännessä synnytyksessä joka oli vähintään yhtä ihana kuin kolmas. Marraskuussa pääsen taas psyykkaamaan itseäni onnenhuumaan supistusten ja ilokaasun kera.
Ponnistaminen on rankinta ekasta . Toisesta oli hiukan helpompaa. kolmas ja neljäs tulivatkin sitten jo rytinällä, ei paljon tarvinnut ponnistaa...