Oinas oinaalle...

...on kuin susi lampaalle.Olen ollut oinasmiehen kanssa yhdessä jo pitempään,on kihlat ja lapset hommattu ja yhteinen koti,mutta pinnan alla kuohuu silti jatkuvasti.Vaikka olemme jopa syntyneet samana päivänä,niin silti ollaan melkein täydet vastakohdat.Ainakin nykyään.Ennen meillä meni todella hyvin.oli hellyyttä,oli huumoria,tehtiin asioita yhdessä,nautittiin toistemme seurasta.Eipä uskoisi että sama pari on kyseessä.Joitakin esimerkkejä:
Minä haluan pitää kotini siistinä ja kauniina,jotta se olisi viihtyisä ja turvallinen jo lastenkin takia,mutta myös meidän vanhempien,ja sinne olisi aina kiva palata.Mieheni taas ei välitä tällaisista asioista vähääkään,vaan jättää likapyykit,astiat ja ruuantähteet minne sattuu,minun kerättäväkseni.Jos kyllästyn joskus piikomaan ja huomautan asiasta,saan kuulla olevani neuroottinen tiuskiva nalkuttaja.
Minä olen sosiaalinen,lämmin ihminen,ja kaipaan hellyyttä ja pieniä huomionosoituksia,arvostusta siitä että hoidan kodin ja lapset.Mieheni ei perusta hempeilystä,halauksen saan jos sitä välttämättä vaadin.Joskus en silloinkaan.
Minä olen uskollinen rakkaalleni,eikä pitkäaikaiset suhteet ole koskaan muutenkaan tuottaneet minulle ongelmia.Mieheni taas ei ole ennen minua pysynyt yhdessä kenenkään kanssa kovin pitkään,ja lisäksi on pettänyt jokaikistä kumppaniaan.Minuakin petti kerran,sillä lasken muiden kanssa nuoleskelun ihan tarpeeksi pahaksi asiaksi.Annoin kuitenkin anteeksi ja olen yrittänyt korjata luottamuksenpuutetta ja muita tapauksen jättämiä haavoja jo kauan.Minusta vain alkaa tuntua siltä etten voi koskaan enää tuntea miestäni kohtaan samalla tavalla kuin ennen.
Rakastan häntä edelleen,mutta rakkauden rinnalle on tullut pelko joka ei helpota.
Ehkä tämä vuodatus kuuluisi johonkin ihmissuhdepalstalle paremmin kuin tänne,mutta en voi olla ihmettelemästä kuinka erilaisia arvoiltamme voimme olla vaikka olemme samana päivänä syntyneitä,samat intressit omaavia,intohimoisia,seksuaalisia,voimakastahtoisia jne.Oppikirja-oinaita.