...on kuin susi lampaalle.Olen ollut oinasmiehen kanssa yhdessä jo pitempään,on kihlat ja lapset hommattu ja yhteinen koti,mutta pinnan alla kuohuu silti jatkuvasti.Vaikka olemme jopa syntyneet samana päivänä,niin silti ollaan melkein täydet vastakohdat.Ainakin nykyään.Ennen meillä meni todella hyvin.oli hellyyttä,oli huumoria,tehtiin asioita yhdessä,nautittiin toistemme seurasta.Eipä uskoisi että sama pari on kyseessä.Joitakin esimerkkejä:
Minä haluan pitää kotini siistinä ja kauniina,jotta se olisi viihtyisä ja turvallinen jo lastenkin takia,mutta myös meidän vanhempien,ja sinne olisi aina kiva palata.Mieheni taas ei välitä tällaisista asioista vähääkään,vaan jättää likapyykit,astiat ja ruuantähteet minne sattuu,minun kerättäväkseni.Jos kyllästyn joskus piikomaan ja huomautan asiasta,saan kuulla olevani neuroottinen tiuskiva nalkuttaja.
Minä olen sosiaalinen,lämmin ihminen,ja kaipaan hellyyttä ja pieniä huomionosoituksia,arvostusta siitä että hoidan kodin ja lapset.Mieheni ei perusta hempeilystä,halauksen saan jos sitä välttämättä vaadin.Joskus en silloinkaan.
Minä olen uskollinen rakkaalleni,eikä pitkäaikaiset suhteet ole koskaan muutenkaan tuottaneet minulle ongelmia.Mieheni taas ei ole ennen minua pysynyt yhdessä kenenkään kanssa kovin pitkään,ja lisäksi on pettänyt jokaikistä kumppaniaan.Minuakin petti kerran,sillä lasken muiden kanssa nuoleskelun ihan tarpeeksi pahaksi asiaksi.Annoin kuitenkin anteeksi ja olen yrittänyt korjata luottamuksenpuutetta ja muita tapauksen jättämiä haavoja jo kauan.Minusta vain alkaa tuntua siltä etten voi koskaan enää tuntea miestäni kohtaan samalla tavalla kuin ennen.
Rakastan häntä edelleen,mutta rakkauden rinnalle on tullut pelko joka ei helpota.
Ehkä tämä vuodatus kuuluisi johonkin ihmissuhdepalstalle paremmin kuin tänne,mutta en voi olla ihmettelemästä kuinka erilaisia arvoiltamme voimme olla vaikka olemme samana päivänä syntyneitä,samat intressit omaavia,intohimoisia,seksuaalisia,voimakastahtoisia jne.Oppikirja-oinaita.
Minä haluan pitää kotini siistinä ja kauniina,jotta se olisi viihtyisä ja turvallinen jo lastenkin takia,mutta myös meidän vanhempien,ja sinne olisi aina kiva palata.Mieheni taas ei välitä tällaisista asioista vähääkään,vaan jättää likapyykit,astiat ja ruuantähteet minne sattuu,minun kerättäväkseni.Jos kyllästyn joskus piikomaan ja huomautan asiasta,saan kuulla olevani neuroottinen tiuskiva nalkuttaja.
Minä olen sosiaalinen,lämmin ihminen,ja kaipaan hellyyttä ja pieniä huomionosoituksia,arvostusta siitä että hoidan kodin ja lapset.Mieheni ei perusta hempeilystä,halauksen saan jos sitä välttämättä vaadin.Joskus en silloinkaan.
Minä olen uskollinen rakkaalleni,eikä pitkäaikaiset suhteet ole koskaan muutenkaan tuottaneet minulle ongelmia.Mieheni taas ei ole ennen minua pysynyt yhdessä kenenkään kanssa kovin pitkään,ja lisäksi on pettänyt jokaikistä kumppaniaan.Minuakin petti kerran,sillä lasken muiden kanssa nuoleskelun ihan tarpeeksi pahaksi asiaksi.Annoin kuitenkin anteeksi ja olen yrittänyt korjata luottamuksenpuutetta ja muita tapauksen jättämiä haavoja jo kauan.Minusta vain alkaa tuntua siltä etten voi koskaan enää tuntea miestäni kohtaan samalla tavalla kuin ennen.
Rakastan häntä edelleen,mutta rakkauden rinnalle on tullut pelko joka ei helpota.
Ehkä tämä vuodatus kuuluisi johonkin ihmissuhdepalstalle paremmin kuin tänne,mutta en voi olla ihmettelemästä kuinka erilaisia arvoiltamme voimme olla vaikka olemme samana päivänä syntyneitä,samat intressit omaavia,intohimoisia,seksuaalisia,voimakastahtoisia jne.Oppikirja-oinaita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
luin viestiäsi ja tuli ihan kylmä...
se oli kuin minun elämästäni suoraan.
meilläkin toistakymmentä vuotta yhdessä, molemmat oinaita vaikka ei samana päivänä olla synnytty.
lapsi on ja tuo pettämisasiakin on tuttu...hui!
kaiken muun lisäksi mieheni on ainakin joltain osin narsisti,vahtii minua,keksii minulle kaikenlaisia sääntöjä,TODELLA hallitsee minun elämääni ja lapseni elämää,ketä saamme tavata ja ketä emme todellakaan saa tavata yms yms.
noh eihän tämä tietty olekkaan parisuhde"kanava",
mutta tulipa nyt vuodatusta sitten täältäkin...
kaikkea hyvää ja voimia sinulle=)
ja samoin sinulle:) eipä ole hankalampaa tapausta koskaan sattunut vastaan kuin tämä oikkupää,joten niitä voimia varmasti tarvitaan vielä.
Luin tarinasi, ja minulle jäi tuntu että miehesi on aivan niinku perusoinas ainaki kun ajattelen ihteeni niin just niinku minä ne kertomukset. Mut taas vaikuttaa, että sinä itse voisit olla Kauris,,paljon enämpi,,tai sitten luonteesi vaan on niin vahva et siihen ei paljon horoskooppi merkit vaikuta.
Tunnista melkein intuitiivisesti aina toisen oinaan kun vaan kohtaan. Eräs naisystäväni oli oinas, enkä edes voinut kuvitella hänen kanssaan mitään järkevää parisuhdetta, seksiä harrastettiin pari kertaa kaveripohjalta kännissä, eikä ollu mitenkään mukavaa seksiä.. :( Liian intensiivistä tai jotain. Ei sytyttänyt.
Joka tapauksessa. Ihan tapauskohtaisia juttujahan nämä on eikä liian vakavasti otettavia!