Olen vasta ensimmäistä kertaa elämässäni asunut kerrostalossa, nyt noin kuukauden verran. Jo ensimmäisenä täällä viettämänämme yönä alkoi jossain ylempänä haukkua ja ulvoa ilmeisesti isokokoinen koira. Ääni on todella kova, eikä sitä peitä edes korvatulpat.
Oli parin viikon tauko tässä möykässä ja nyt se on taas alkanut, viime yönä ja edellisenä yönä. Herään tähän ääneen, eikä unta sen jälkeen saa. Koira ulvoo ja haukkuu jatkuvalla syötöllä aamuyöstä alkaen.
Olenkin miettinyt, että olisko tässä valituksen paikka, sillä todella pistää kiukuksi, että joudun tällaista sietämään. Enkä varmastikkaan ole ainoa, jota tämä häiritsee. Kuinka helposti ihmiset siis tekevät valituksia ja onko niistä mitään hyötyä?
Oli parin viikon tauko tässä möykässä ja nyt se on taas alkanut, viime yönä ja edellisenä yönä. Herään tähän ääneen, eikä unta sen jälkeen saa. Koira ulvoo ja haukkuu jatkuvalla syötöllä aamuyöstä alkaen.
Olenkin miettinyt, että olisko tässä valituksen paikka, sillä todella pistää kiukuksi, että joudun tällaista sietämään. Enkä varmastikkaan ole ainoa, jota tämä häiritsee. Kuinka helposti ihmiset siis tekevät valituksia ja onko niistä mitään hyötyä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
voisit jutella koiran omistajan kanssa????
Vai onko Stasimainen salaa käryttäminen ja valittaminen enemmän sinulle mieliin?
vain yritykselle saada rauha kerrostaloon. Jos puhut koiran omistajalle suoraan, saat todennäköisesti ryöpyn silmillesi. Jos puhut isännöisijälle, tämä sanoo todennäköisesti, että ongelma on vanha eikä sille voi mitään. Sellaista se on. Suosittelen omakotitaloasumista.
Keskustele ulvovan koiran kanssa. Jos järkipuhe ei tepsi, näykkäise häntä koipeen ja häntään.
Asialliseti, kerrostalossa on järjestyssäännöt, ja jatkuva koiran haukkuminen ,tai ulina ei ole sallittu edes päiväaikaan, saati yöllä, yleensä hiljaisuus on oltava 22-06 välillä ja ilmoitus isännöitsijälle ja varoitus voidaan antaa, jos ei uskota niin 3 varoituksen jälkeen mahdollinen häätö, kaikki eivät voi asua omakotitalossa ja asukkaiden on noudatettava sääntöjä. Koirasta luopuminen on vaihtoehto häirikölle jos ei pysty tai halua koiraansa valvoa.
Joskus muinoin asuessamme kerrostalossa naapurin koira häiriköi toisinaan aamu-uniamme, joitakin kertoja viikossa. Koira alkoi ilmeisesti haukkua ja ulista siinä vaiheessa, kun omistajat lähtivät aamulla kotoa. Samaa esiintyi toisinaan perjantai-iltaisin noin klo 10 alkaen eli kapakkiinlähtöaikaan. Molemmat olivat rasittavia aikoja, koska koira toimi arkiaamuina liian aikaisena herätyskellona ja perjantai-iltana esti mieheni unensaannin (seuraavana aamuna aikainen töihinlähtö).
Eräänä aamuna kyllästyin lopulta joidenkin kuukausien jälkeen tuohon "häiriköintiin". Emme olleet aivan varmoja missä asunnossa koira oli, koska asuntoja oli usealla suunnalla ja useissa kerroksissa eri suuntiin meistä. Kirjoitin tiukkasanaisen mutta asiallisen kirjelapun yläkerran naapurille (ensisijainen oletus) ja tipautin sen postiluukusta. Kirje oli tyyliin "Oletamme koiran haukunnan kuuluvan teidän asunnostanne, haukuntaa kuulunut useina aamuina aikaisin, ylimääräinen herätyskello jo kyllästyttää, toivoisimme, että asialle tehtäisiin jotakin, mikäli tämä kirje tulee oikeaan osoitteeseen, jne." Samana päivänä yläkerran naapuri kävi tuomassa kirjeeni takaisin ja ystävällismielisesti sanoi, ettei heillä ole koiraa ja että haukunta on häirinnyt heitäkin eivätkä tiedä mistä se kuuluu. Se siitä siis, oletimme, pitänee kuulostella toisia mahdollisia suuntia.
Koirasta ei sen päivän jälkeen kuulunut enää pihaustakaan. Taisi viesti sittenkin mennä oikeaan osoitteeseen.
Koiran haukkumiseta on ennakkotapauksia ja muistaakseni satunnainen haukkuminen on normaalin elämisen ääntä, joka tulee sietää. Mutta jatkuvaa räksytystä tai ulvomista ei tarvitse sietää.
Meillä oli myös tuo sama ongelma ja valitettavasti on niin, että harva kehtaa/uskaltaa valittaa. Koira häiriköi öisin lähes 1½ vuotta (ei kuitenkaan joka yö ;). Välillä koira saattoi viikonkin joka yö ulvoa ja hakkua (omistaja oli vuorotyössä ja aika innokas kapakoissa kävijä). Sitten taas oli hiljaisempia viikkoja.
Kerran sanoimme asiasta erään naapurin kanssa suoraan miehelle itselleen. Hän oli erittäin myötätuntoinen kuuntelija ja jonkun aikaa olikin hiljaista, mutta parin kuukauden päästä sama rumba alkoi.
Pinna meni sitten juhannuksen jälkeen, kun koira oli ulvonut yli viikon niin, että aloitti joka aamu sen klo 7.00 tienoilla, sitten ilmeisesti ulvoi koko päivän (olin töissä, mutta kun tulin töistä kuulin ulvonnan), sitten ilta saattoi olla hiljainen, mutta yöllä se taas alkoi.
Juttelin talonmiehen kanssa asiasta ja hän kertoi sanoneensa miehelle noin kuukautta aiemmin asiasta taas kerran....
Minä laitoin koiranomistajan postiluukusta lapun, jossa kerroin, että nyt yövalvomiset riittää omalta kohdaltani ja jos vielä kerran joudun öitä valvomaan koiran takia, niin hankin hänelle virallisen varoituksen isännöitsijältä.
Siihen hiljeni ja nyt on kulunut jo useampi kuukausi ja on ollut haudanhiljaista..... aiheutinkonhan koiraparalle ennenaikaisen lähdön autuammille metsästysmaille?
Eli ehkä kannattaisi ensin puhua koiran omistajalle, ja jos et tiedä mistä asunnosta meteli kuuluu, niin laita kohteliassävyinen ns. heippalappu ilmoitustaululle tai rapun oveen. Voi nimittäin hyvinkin olla, ettei omistaja edes tiedä koiran metelöinnistä. Yleensä koirat möykkäävät vain yksin olleessaan, eikä isäntäparka tietenkään sitä mitenkään ole kuulemassa. Jos koiranomistaja on fiksu ja vastuuntuntoinen (mitä kyllä useat eivät valitettavasti ole) niin hän tekee asialle jotain. Tosin muutos ei välttämättä ihan yhdessä päivässä (tai yössä) tapahdu. Jos taas omistajaa ei pätkääkään kiinnosta, ota yhteyttä isännöitsijään. Jos isännöitsijä ei toimi, ota yhteyttä hallitukseen ja käske vaihtamaan isännöitsijää....jne.
Asuin vuosia talossa, jossa alakerran koira terrorisoi koko rappua aloittamalla räksytksen aamuisin klo. 05.00, kun perheen herätyskello soi ja lopetti haukkumisen joskus puolen yön aikoihin. Haukkumisesta valitettiin talon voimin useasti sekä koiran omistajille että kerrostalon talkkarille yms. tahoihin. Omistajat tuli saman tien silmille kun uskalsikin edes asiasta mainita ja talkkari taas ei laiskuuksissaan tehnyt asialle tuon taivaallista (=vuokrataloyhtiö). Vuokralaisina meillä ei ollut mahdollisuutta edes vaihtaa talonmiestä, joten oli tyytyminen moiseen menoon. Ainoana vaihtoehtona oli loppujen lopuksi pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa muualle. Nyt on rauhallista asua.