Pakko saada purnata. Meillä käy perhetyöntekijä 2 kertaa viikossa auttamassa lasten kasvatuksessa(ei ole antanut neuvoja) ja että saan omaa aikaa välillä. Olen siis yksinhuoltaja.
Ahdistaa, kun tuntuu että holhotaan. Olisi ihan ok jos ptt kävisi vain kerran viikossa lasten kanssa jossain ulkona, mutta kun sen toinen käynti on kyselyä. En ole masentunut, en mielenterveys ongelmainen. Kykenen huolehtimaan itsestäni ja lapsistani ilman että joku holhoaa ja kyttää. Saan hoidettua asiat itse, en pidä siitä, että asioihini puututaan. Ahdistavaa, kun ei voi tietää mitä tämä ptt kirjoittaa minusta lastensuojeluun. Pelottaa, että jos ottavatkin lapset huostaan. Tosin siihen ei ole syytä.
En kykene mihinkään, kun tiedän, että huomenna se taas tulee. Alkaa vaan ahdistaa.
Ahdistaa, kun tuntuu että holhotaan. Olisi ihan ok jos ptt kävisi vain kerran viikossa lasten kanssa jossain ulkona, mutta kun sen toinen käynti on kyselyä. En ole masentunut, en mielenterveys ongelmainen. Kykenen huolehtimaan itsestäni ja lapsistani ilman että joku holhoaa ja kyttää. Saan hoidettua asiat itse, en pidä siitä, että asioihini puututaan. Ahdistavaa, kun ei voi tietää mitä tämä ptt kirjoittaa minusta lastensuojeluun. Pelottaa, että jos ottavatkin lapset huostaan. Tosin siihen ei ole syytä.
En kykene mihinkään, kun tiedän, että huomenna se taas tulee. Alkaa vaan ahdistaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
alkoi käydä? Meillä sellainen kävi pari vuotta sitten, kun tytär oli joutunut osastolle (as-lapsi), o9li eronnut, oli ongelmia lasten isän kanssa, tuumivat että lapset pomottavat vanhempiaan. En tullut tuon kodinhoitajan, joka oli myös ptt samalla, kanssa oikein toimeen. Liian vanhanaikainen täti. Samoin minä ajattelin, että ei, taas se tulee, pitää siivota ja puunata! Toisaalta harvemmin meillä kävi perheneuvolan työntekijä, hän enimmäkseen jutteli mun kanssa. Oli samaa ikäluokkaa ja nautin jutteluseurasta.
Miksi pelkäät, että lapset otettaisiin huostaan? Olen minäkin pelännyt mm. sellaisista syistä, että sanotaan, että jos tilanne on sellainen, etteivät vanhemmat ymmärrä lapsen vakavaa tilannetta ja ovat siten vaaraksi lapselleen...viimeksi kuukausi sitten jännitin, kun lastenpsykiatrian osaston palaverissa sanoin, ettemme halua tyttöä nyt osastohoitoon, vaan haluamme antaa hänelle mahdollisuuden. ASiat sujuvat juuri nyt hyvin ja tuntuisi pahalta taas viedä lapsi koulusta osastohoitoon. Olivat kuitenkin itsekin sitä mieltä, että lapsi on selvästi paremmassa kunnossa kuin keväällä.
voit muuten ihan hyvin kysyä ptt:ltä, mitä tuumii ja arvelee, mitä aikoo raporttiinsa kirjata? Jos pelkäätkin ihan turhaan?
teet niinkuin parhaaksi näet. se että lapsella on hyvä, rakastava ja turvallinen koti on pääasia.
se ei ole siinä suurin asia, onko se isän vai äidin luona.
käsittääkseni, jos annat lapsen hänen isänsä luo asumaan, olet kuitenkin toinen huoltaja?
ja kirjoituksesi mukaan isä rakastaa lasta nyt jo hurjasti.
lapsesta luopuminen on varmasti raskasta, mutta ei lopullista. se ei ole lapsesta luopumista jos hän asuu isällä.
tsemppiä