No niin.. nyt alkaa viimein reflat helpottaa (2 viikon jälkeen!) mutta eipä tuo himo tunnu minnekään katoavan. Kovasti koitan päästä eroon siitä paskasta ja ai niin ihanasta aineesta. Kaikkein vaikeinta tuntuu olevan pääsy takaisin normaaliin elämään. En oo pystyny käymään koulussa tai töissä nyt kahteen viikkoon eikä kyllä kiinnosta vieläkään. Jos saisin yhden pienenkin viivan.. jaksaisin mitä vaan koko päivän.
Onko kenelläkään kokemusta miten pian pääsee taas kiinni normaaliin elämänrytmiin? Makaan vain kotona kuin joku zombi, kun ei kiinnosta.
Teen kaikkeni etten enää sortuisi. En voi kuvitellakaan käyväni läpi niitä refloja enää.
Omalla paikkakunnallani en voi hakeutua mihinkään hoitoon, täällä ei asiat pysy luottamuksellisina ja pidettyäni salassa tämän näinkin pitkään (kohta vuoden on/off, enemmän on) en halua että ihmiset täällä saavat tietää asiasta.
Välillä tuntuu että ois helpointa vaan vetää ittensä kiikkuun.. tai ehkä poismeno ois mukavampaa vähän suuremmalla subuannoksella.
Tiedän että tämä kuulostaa hullulta; olenko tosissani tämän lopettamisen suhteen. Mutta jos en lopeta, menetän kaiken. Mun elämä on ihan normaalia, on mies ja koulu ja työ, ihana perhe.. eikä kukaan tiedä mitään tästä.
Pientä tukeä tänne päin asian läpikäyneiltä tai vierestä katselleilta.
Mä vajoan..
Onko kenelläkään kokemusta miten pian pääsee taas kiinni normaaliin elämänrytmiin? Makaan vain kotona kuin joku zombi, kun ei kiinnosta.
Teen kaikkeni etten enää sortuisi. En voi kuvitellakaan käyväni läpi niitä refloja enää.
Omalla paikkakunnallani en voi hakeutua mihinkään hoitoon, täällä ei asiat pysy luottamuksellisina ja pidettyäni salassa tämän näinkin pitkään (kohta vuoden on/off, enemmän on) en halua että ihmiset täällä saavat tietää asiasta.
Välillä tuntuu että ois helpointa vaan vetää ittensä kiikkuun.. tai ehkä poismeno ois mukavampaa vähän suuremmalla subuannoksella.
Tiedän että tämä kuulostaa hullulta; olenko tosissani tämän lopettamisen suhteen. Mutta jos en lopeta, menetän kaiken. Mun elämä on ihan normaalia, on mies ja koulu ja työ, ihana perhe.. eikä kukaan tiedä mitään tästä.
Pientä tukeä tänne päin asian läpikäyneiltä tai vierestä katselleilta.
Mä vajoan..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä oon ite ollut kauheessa subu/pirikoukussa aikoinani. Nyt reilu 3 v ollu selvinpäin. Lopetin kaikki kun sairaus todettiin. Itse olin vieroitushoidossa poikaystävän kanssa. Ensin osastolla 2kk ja sitten käytiin kotoa aina päivittäin osastolla "näyttäytymässä" ja hakemassa lääkkeet. Välillä tehtiin yllätystarkastuksia. Vieläkin on paineita, jos kadulla tai baarissa näkee narkkareita ja hyvällä tuurilla vielä vanhoja tuttuja, niin aina tekee tiukkaa kävellä vaan ohi ja tulee mieleen että jos kerran kokeilis.
Korvien välistä se kiinni on. Ja itse näytät siitä haluavan eroon, niin uskon että onnistut, kun vaan pidät pään kylmänä! Käynti jonkun (vaikka psykiatrin) puheilla auttais paljon ja niillä on vaitiolovelvollisuus, ei ne kenellekkään niistä kerro. Mut jos et luota, niin voithan mennä vaikka toiselle paikkakunnalle. Työstä ym muista ei kannata luopua, mahdollisimman paljon pitäis koittaa keksiä tekemistä, että pysyis ajatukset muualla. Pidän sulle peukkuja. Ja jos jo 2vko olet kestäny niin pahin on fyysisesti sit jo ohi. Henkinen "kärsimys" seuraa luultavasti läpi elämän, mutta sen kanssa oppii elämään kun hyväksyy vaan ne asiat osana "pieleenmennyttä" menneisyyttä!! Tsemiä! :)
hei! itsekin olen ollut subu koukussa n.3v ja nyt yritän tosissani kyseisestä aineesta eroon..2vk olen ollut ilman ja täyttä helvettiä se lievästi ilmaistuna on ollut..lukiessani tekstisi tuntuu helvetin tutulta!!!mikään ei todellakaan kiinnosta..masentaa..sängystä en ole koko kahden viikon aikana noussut montakaan kertaa..tuntuu todella toivottomalta..vaikka yritän ajatella että kyllä se vielä tästä joskus helpottaa..viikkokin tuntui valovuodelta..huh..kylmä,kuuma,paikat särkee,oksettaa ja henkisesti aivan loppu..jos tästä hengissä selviän niin en enää ikinä vedä yhtäkään piikkiä!tämä ei kyllä hevillä unohdu..tsemppiä sulle, älä vaan retkahda! onko sulla apuna lääkkeitä? esim. ardinexit auttaa todella hyvin refloihin ja bentsot rauhoittaa mieltä..käy ihmeessä päihdelääkärin vastaanotolla niin saat varmasti kyseiset lääkkeet avuksi..ne auttavat pahimman ylitse.=)uskon että selviät varmasti..aikaa se vie, mutta palkitsee myöhemmin!!=)
joo varasin ajan sossuun ja tämän kuun lopulla tulee vasta päihdelääkäri kaupunkiin. loistavaa.. retkahdin taas viikonloppuna, nyt oottelen sit taas kauhuissani refloja. pitää varmaan lähteä jonnekin vähän isompaan kaupunkiin yksityiselle jos ne antais jotain että kestää. vituttaa kun on näin heikko. mutta.. päivä kerrallaan. koita sinä pysyä vahvana. ei se helppoa ole. hullu kai sitä täytyy olla kun alkaa viimein viekkarit helpottaa niin pitää vetää silti vaikka tietää mitä on taas edessä. voimia sulle! :)
kiitos! ja tsemppiä myös sulle..kyllä se elämä vielä hymyilee jos jaksaa vaan uskoa siihen että joku päivä se varmasti helpottaa.=) itsekin taas retkahdin vajaa viikko sitten, mutta ei se lannista! uutta yritystä vaan kehiin, kyllä se vielä tästä!=))