Meidän 3v tyttö ei jää millään yksin kerhoon tai muskariin. Itkee ja takertuu kuin kärpäspaperi. Muut lapset ovat jääneet hyvin, mutta tämä neiti ei millään :(
On kokeiltu lahjomiset, suostuttelut ym mutta ei jää itkemättä. Hetken siellä sitten itkee ja on innoissaan kun tulee pois kun oli kivaa, jääminen vain on vaikeeta.
Olisko hyviä vinkkejä jollakin?
-kolmen lapsen äiti-
On kokeiltu lahjomiset, suostuttelut ym mutta ei jää itkemättä. Hetken siellä sitten itkee ja on innoissaan kun tulee pois kun oli kivaa, jääminen vain on vaikeeta.
Olisko hyviä vinkkejä jollakin?
-kolmen lapsen äiti-
Vastaukset 4
Vanhimmat
samanlaista se oli meilläkin..kato kevät puolella vaik uusix..viimestää vuoden pääsätä varmaan menee ihan mielellään. lapsesi ei vain ole valmis olemaan erossa sinusta!!
Pienten lasten harrastusryhmien opettajana tapaan tätä samaa joka syksy kolmevuotiaiden ryhmässä. Eroahdistus on ehkä kuitenkin suurinta lapsen äidillä, joka toistuvasti kyselee lapseltaan: "Jäisitkö sinä? Uskaltaisitkohan jo jäädä? Täti sanoo, ettei äiti enää voi olla mukana..." Toisin sanoen: "Täti on tuhma, kun ei anna äidin enää jäädä." Näin jättäydytään henkisesti lapsen tasolle eikä tueta toisen, lapsen parasta ajattelevan ammattikasvattajan työtä.
Sitten, jos äiti kuitenkin päättää jäädä mukaan, vaikka lapsi kuulee, ettei se ole enää suotavaa, lapsi oppii ymmärtämään, että hänen äitinsä kuitenkin voi jäädä mukaan, vaikka muiden äidit eivät enää ole mukana. Näin tuetaan lapsen kaikkivoipaisuuskuvitelmia ja vahvistetaan pienen yksinvaltiaan määräämisoikeutta.
Tällä tavalla ruokitaan lapsen epävarmuutta ja pelkoa uutta elämänvaihetta kohtaan. Äiti (joskus myös isä) tekee huomaamattaan karhunpalveluksen lapselleen ja sitoo pienen pojan tai tytön riippuvaiseksi omasta läsnäolostaan. Opettaja ei saa luotua turvallista ja kannustavaa suhdetta näin kaltoin kohdellulle lapselle, jonka äiti on osoittanut epäluottamuslauseen opettajalle omalla käytöksellään.
Kolmevuotias aistii vahvasti henkisen ilmapiirin ja perääntyy heti, jos kaikki aikuiset eivät puhallakaan yhteen hiileen ja ole samaa mieltä kasvatuskysymyksissä. Toivoisin, että nykyvanhemmat uskaltaisivat luottaa lapsen opettajan ammattitaitoon, jos opettajaan ja hänen opetusmenetelmiinsä on tutustuttu. Opettajan voimat voidaan kuitenkin sitoa. Päätös on lapsen vanhemmalla.
Lapsesi on vielä kovin nuori. Jos kerhoilu on vaikeaa, niin olisiko mahdollista, että lapsesi lopettaisi sen ja kokeilisitte vanhempana uudestaan?
Entä onko se muskari tai kerho lapsen harras toive vai päättikö äiti/isä, että lapsi aloittaa sen?
Mielestäni lapsilla harrastusten ei pitäisi olla mitään pakkopullaa. Ja jos lapsi ei vielä halua olla erossa äidistään, niin onko se siten aivan pakollista jatkaa kerhoa? Lapsi ehtii sitten isona tottua kouluun ja käydä sitä 12 vuotta yhteen putkeen ja mahdolliset korkeakoulut vielä päälle, niin voin vannoa ja vakuuttaa, että lapsi ehtii tottua äidissä erosta olemiseen vielä monen monen vuoden ajan ja tottuukin siihen.
Voittehan te jatkaa musiikkia silti vielä kotona. Musiikki on loistava harrastus. Lainatkaa kirjastosta laulukirjoja tai ostakaa omaksi. Osta lapselle vaikka nokkahuilu. Leluhuilut ei kaupassa paljon maksa ja oikeankin saa musiikkiliikkeestä noin 10 eurolla halvimmillaan. Osta/lainaa lastenmusiikkilevyjä ja lapsille tehtyjä klassisen musiikin kokoelmia. Kuunnelkaa niitä ja tanssikaa ja laulakaa mukana. Omien laulujen keksiminen ei maksa mitään ja laulaminenkin on ilmaista.
Minä en koskaan ole missään muskareissa käynyt, mutta hyvät muistot on lapsuudesta jäänyt. Isäni on kitaristi, ja musiikki on aina ollut oleellinen osa perhettämme. Lauloimme yhdessä ja äänitimme mankalla/videokameralla minun ja siskoni laulua. Keksin jo hyvin pienenä omia lauluja. Minua ei koskaan ole pakotettu mihinkään tunneille. Silti edelleen musiikki on tärkein harrastukseni.
Pointti oli se, että musiikki voi olla hyvä harrastus myös ihan kotipiirissä. Ei lapsi välitä, laulatko kuin varis vai satakieli (paitsi että minusta variksenkin ääni on kaunis), tärkeintä on yhdessä tekeminen. Lapsesi on vasta 3-vuotias. Jos nyt harrastuksiin lähtö ei suju, niin ottakaa aikalisä ja katsokaa harrastamista uudelleen sitten kun lapsi on valmis.
yleensä mielellään kerhoon yms, jos tuntee olonsa turvalliseksi, jos voi luottaa siihen, että äiti tai isä tulee aina varmasti ajoissa hakemaan jne.
Yritä selittää lapselle, että sinä tulet hakenmaan sitten kun kerho loppuu. Lapsella ei ole käsitystä kellosta, joten voit kertoa, että, ensin te leikitte, syötte, menette ulos ja sitten äiti tulee.
Eka kerrat voit olla mukana kerhossa, ensin ihan siellä kerhohuoneessa ja sitten siirtyä eteiseen istumaan ja lopulta sinua ei tarvita enää.