Syksy taittaa valoaan
himmentää lähitienoon
puista varisee
lehtiä
- sydämenmuotoisia -
viriää viileys ilmassa
värejään luonto heijastaa
kuiskii vaimenneet äänet
kurkkii pilvien lomitse
himmeä kuu
ja minä olen tämän ajan
- sydämessä -
Yksin;
- hiljaisuudessa -
ja ihmettelen mihin toiset
ovat kadonneet
Niin mihin
eikö kukaan voi
vastata.
Ja odotan !
himmentää lähitienoon
puista varisee
lehtiä
- sydämenmuotoisia -
viriää viileys ilmassa
värejään luonto heijastaa
kuiskii vaimenneet äänet
kurkkii pilvien lomitse
himmeä kuu
ja minä olen tämän ajan
- sydämessä -
Yksin;
- hiljaisuudessa -
ja ihmettelen mihin toiset
ovat kadonneet
Niin mihin
eikö kukaan voi
vastata.
Ja odotan !
Vastaukset 24
Vanhimmat
"toiset" ovat sydämessämme
eivät kadonneet
Kuten syksy merkit näyttävät meille-
on aika uudistua!
Odota vain! :)
Runosi on suloinen...
Keitetään aamukahvit kun herätään,
koko joukolla ja biletetään oikein
keski-iän nuoruuden voimalla.
Kiehtova oli sanomasi,joka
luo uutta nahkaa talven viimoja
vastaan...- tosin vesisade
varauksella.
Kiitos suloisuudestasi.
Yötä kuin myös
aamua.
Jotensakii niin yksinäinen että
kosketti jo hieman kipeää..
Lepotila - Hiljaisia vastauksia
Ja huomaat kaiken olevan täydet
Harhaa yksinäisyys - sydän vain puhdistuu
Koskettava niin kuin sanoin, dolan!
Sait hiljentymään - miettimään
sait Murukullan toivottamaan
lämpöistä tuiketta iltaasi
Murullakin palaa pieni kynttilä!
Sehän on jo kaksi ja kaksi ei ole yksi! :)
Vastauksesi saa voimaan hyviä
lämpimiä ajatuksia sinne
suuntaan.
Jotenkin tuo Sinun nimim.on
varmaankin tarkoin harkittu,
tai sitten ei.
Mutta juuri Sinulle se on kuin
annettu nimi - kastattaessa.
Sinä olet nimesi veroinen
omine sanoinesi,jotka
löytävät tiensä sinne,minne
ne ovat tarkoitettu.
Vielä kynttilä palamassa,laita
se uneeni palamaan.
Kiitos kommentistasi ja nuku
lämpimästi.
Jos tuosta nim.mer. hieman raotan,,,
Minulla oli vain yksi ehdotus,josta pidin,
mutta kone ei hyväksynyt,
kertoi sen olevan jo jollain muulla..:\
Se olisi kuvannut paremmin minun tuota 'toistapuoliskoa'
eli sitä, joka ajaa keltaisella jopolla ja
paikkaa keltaista kumikanoottia,
se seikkailee millon missäkin
ja puhuu milloin mitäkin..
Sitten oli tämä toinen, joka tuli..mmm...
ja hieman ujostellen sen sitten kokeeksi laitoin..
...Tunnetuin seurauksin ;)
Satumaa tai..oliko tarkoituskin...kuka tietää!
Miksi kohtalo valitsi tämän..evt..
Sanotaan, että nimellä on oma karma,
ja tämä nim.mer. tuo sen toisen puoliskon minua esiin.
Kuten sanon g-sivullani: olen monien yhteensattumien summa,
en ole vain jotain yhtä, vaan sekoitus kaikkea
ja MURUKULLAN-karma on yksi valtaisa osa,
vaikka sitten on tuo valtava 'höpöhöpö-osiokin' ;))
Elämä kun on mitä on,
niin sitä jotenkin
vain yrittää keventää,
olemalla itse positiivinen ja koittaa luoda
uutta huomista läheisiin ja muihinkin
Niin tällä asenteella siitä saa
sitten kuitenkin itsekin
lohtua ja voimaa
kun tulee se aika,
kun ei itse jaksa -
kun lyödään.
Jostain tulee se voima
vaikka sinun sanoistasi, dolan!
Aivan, tätähän se on! Elämä!
Sitä mitä kylvää, sitä niittää
Kylvetään niitä kultajyviä!
..ja minä nukuin hyvin ja oikein makeasti! :)
Kiitos- suuresti pitkästä viestistäsi,
joka saa kehon elämään rinnallasi
viattomuuden kainoutta.
Minä kaino ja Sinä ujo,mikä
suloinen yhdistelmä.
Tiedän nimim.kuulostelua ja minä
hölmö ukko oma persoonaani tungen
väliin... - Suo Anteeksi,hyvä
ystävä,mutta sallinet
pienet lämpimät sanaseni.
Onhan minulla hyvä syy vedota
nimim.ja sanoa...muruksi ja
kullakseni,joka hellästi
kurkkii salaa olkapäidesi
takaa...muruni ja kultani
...sillä onhan nyt
lauantai.
... - minä en sitten lyö
millään...-
Sanasesi tekee pesää minuun,en
vain tiedä mitä saan siitä
tuntea,mikä sallittua.
Minä toivotan kultajyviä
kasvamaan puutarhaasi,jotta
saisit siitä Elämäsi
satoa arkeen ja juhlaan.
Vietä hehkeä viikonvaihde ja
hoida omaa Sinun puutarhaasi.
...tuo kaikki kaunis on kadonnut,
kaikonnut?
ja kaikki ympärillä kadonneesta muistuttaa
ja sydämessä odottava hiljaisuus
odottaa rakkauden myllerryksiä
sitä kadonuttako?
kyllä nyt maestro on surumielisillä
sanoilla liikkeellä mutta hyvillä sellaisilla
lukijaan osuvilla.
hyvä dolan!!!
Nyt minä sanon,että aiheen sain
tämän palstan osittaisesta
hiljaisuudesta,kun viettävät
sapattiaan...niin ajattelin
"hyödyntää" sanomaani tällä
tavalla tänne - hyvää tarkoittaen
kaikille. Siinäpä se.
Mutta Runopalstalla tänään
varsinaisesti en ole vielä
ehtinyt käymään.
Minä nöyränä Kiitän sanoistasi ja
hyvä että olet messissä.
Kaunis väriloisto
ilma viilenee
syksy tullut on
sydän ihmettelee
yksinkö hiljaisuudessa
ei, ei aivan yksin
-on monta kanssa kulkijaa
mihinkä kadonneet-
hetken vain poissa viivähtäneet.
Herkässä runossasi kaipuu itkee ikävää.
Ja Sinä poistat sitä käymällä
kurkkaamassa,että mikäs äijää
nyt riivaa...ole huoletta.
Kiitos käynnistäsi ja sen
kosketuksesta.
Kirjoitat kauniisti, tyylisi puree.
madam kiittää:)
Minä Kiitän Sinua,kuka sitten
oletkin ja Toivotan
Syksyn värejä mielen
askelmille
- lämmöksi.
Kiitos.
Dolan
Sinä kirjoitat!Kyllä vetosi
minuunkin =)
Kiitos - sillä kaikki Te olette
ansainneet runoni
tunnot eläväksi
ja koettaviksi.
Minä Kiitän.
Dolan
ansainnut sen puolikkaan
sormenjäljen... = )
Kiitos itsellesi!
Dolan omassa huumassaan poisteli
juuri epäonnistuneensa viestinsä
kaksinverroin - ja - uusii
sen jos kolmas kerta toden sanoisi:
" ja niin Kiittäjät kättelevät
toisiaan lauantai-illan
huumassa".
...toisinaan kirjoittaminenkin
on toivotonta sähellystä...
Viikonlopun hyvää
toivottaen.
hiljainen kohta
lupausten, enuusmerkkien
sydämenmuotoiset vihjeet.
Hiljaisuus, kaikki vaimenee
ennen sadetta,
Onkko rakkautesi pilvi
yläpuolellasi odottaen
että vierelle saapuu ............ hän ;)
Kauniista sanoistasi minä
Kiitän - runo joka on
tavallaan kaikille
tarkoitettu,yksilöimättä
ketään ertyisesti.
Oikein hyvää viikonvaihdetta
Sinulle `m-p´
Miten hieno kuvaus syksyn tunnelmasta
”kuiskii vaimenneet äänet ”
…sydän kuulee ne, kaikki kuiskaukset
Minä pidän syksystä, hämäryydestä ja kynttilöiden valosta
Sateen ropinasta, luonto itkee puolestani
Äänet muuttuvat, luonto kuiskii
Runosi kosketti :
Yksin
Hiljaisuudessa
…odottaa…
Poistin vastaukseni ja uskon,että
tiedät syynkin siihen...mutta
niin stupidia en ole
ettenkö Sinua
Kiittäisi- Kiitos.
Mun päivieni tahdit ja eloni syke kulkee kaiketi toisia syklejä käyden
En tiedä olenko oikein vai väärin mietteitäin nyt aatellut :
- Mut jotenkin tunnen ja sieluni viitteitä antaa, että jotakin, jotakin kummasti on ohitsein näin kulkenut
Kuin takin helmaa kääntäen ja poskea hipaisten oisi tuulen henkäys käynyt
Vaan kun kääntynyt katsomaan olen
On tuuli jo painanut puhuripäänsä ja kaikki tyyntä ja hiljaista on
En tiedä ma siksi miks´ kummassa sa nyt stupidia - sanaa näin käytät?
Mut jotenkin tuntuu että kanteleeni näin suruisia kieliä virittäis ja hiljaa vain kuiskaten helkkäis......
Runon muodoin ja aatoksin tunnelmin
olet jäänyt hiljaisuuteen,
näille riveille - josta Kiitos.
Eräissä sanallisissa ilmiöissä
itsestäni käytän tuota ilmaisua
...- helpolla ei toisille
aukea,ellen itse sitä helpota.
Läpi hiljaisuuden
Terveiseni tahdon Sulle lähettää
Anna runosi lämpiminä sykkiä vaikka lukijan rintaa puristaiskin kylmä jää :)
Syksyn pimeisiin iltoihin
luokoon kynttilä lämmintä valoaan
Ja
Tuulten salaperäisiä kuiskauksia "puutarhasi" oksistoon
Inspiroivaa syksyä toivottaa Sinulle
Tytteli
Hienoa inspistä jakelet ja sanoihisi
yhdyn..."puutarhasi"sanaa mietin,
että miten tuon itselleni voisin
selittää...mutta ymmärrän tuon
sanomasi omalla tavallani:
josta Kiitän Sinua ja peittelen
yön untuvikkoon.