Haluan kertoa oman kokemukseni abortista.
Ensin taustatietojani hieman.Olen jo lähemmäs 30 vuotias ja koko ikäni kärsinyt sopimattomista ehkäisyistä.Olen maksanut itseni kipeäksi yksityisellä jotta edes jonkinlainen ehkäisy löytyisi.Mikään ei ole sopinut ja kaikkea on kokeiltu.Viimeisin kokeilu tuolloin johti sitten raskauteen.Alkuvuodesta minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys vkolla 5.
Ja todellakin on ihan syyt ehkäisyjen sopimattomuuksiin,joita en ala nyt tässä selitellä,jos jotain kiinnostaa niin kerron kyllä.
Mutta siis olen ollut erittäin tarkka ehkäisystä juuri siitä syystä,etten raskaaksi ole koskaan halunnut.Pidän kyllä lapsista,mutta en halua omia.Minulla on myös sellainen synnynnäinen sairaus,joka vaivaa ja rajoittaa elämääni melkein päivittäin ja välillä äityy niin pahaksi että en pääse yksin sängystä ylös,fyysinen vika siis.
Mies jolle tämä lapsi olisi tullut on oma mieheni.Hän ei olisi ollut valmis tähän,enkä itsekkään.Mies olisi kyllä asian hyväksynyt,jos olisin toisin päättänyt, mutta itse en hetkeäkään miettinyt päätöstä.Miehestäni ei olisi ollut minulle apua ja hän karttaa kaikin keinoin vastuuta elämässä,asiassa kuin asiassa.Lisäksi hän on useamman kerran pettänyt minua ja on myös kova käyttämään kaikenlaisia päihteitä(alkoholi,huumeet)ja lisäksi hänellä on peliriippuvuus,tiedän,miksi hitolla olen edes miehen kanssa,en ymmärrä itsekkään.Hänellä on jo yksi lapsi,ja kauheaa sanoa,mutta olen niin vierestä nähnyt kuinka hän ei halua tästäkääm lapsesta ottaa minkäänlaista vastuuta ja päihteet menevät kirkkaasti lapsen ohi.En voisi sanoa hänen olevan hyvä isä,lapsi kärsii melkoisesti tästä.
Olen myös uskovainen ja tiedän mitä abortissa tapahtuu ja en hyväksy sitä millään lailla.Kuitenkin tein päätöksen tehdä abortin ja kärsin siitä,että tein tämän kauhean teon.Tiesin jo kun päätin että abortti tulee ahdistamaan.En sillä etteikö päätös edelleen tunnu oikealta ja ainoalta ratkaisulta,lasta en olisi halunnut tähän maailmaan,tähän elämäntilanteeseen missään tapauksessa,jos en koskaan myöhemminkään,en ikimaailmassa olisi halunnut enkä pystynyt jatkamaan raskautta.Ja se asia minkä tein tuntuu kauhealta edelleen.Tämä on niin ristiriitainen tilanne,enkä tiedä ymmärtääkö kukaan tätä.
Mutta olen siis sitä mieltä että olen tehnyt ainoan oikean ratkaisun ja aina kun mietin asiaa,tulee jotenkin todella helpottunut olo,etten ole enää raskaana.Mutta paha olo siitä että jouduin tälläiseen tilanteeseen,että jouduin tuon päätöksen tekemään.Tuntuu pahalle sanoa että olen helpottunut että abortin tein,en ole katunut sitä,ettei minulla ole nyt lasta.Olen tietoisesti tehnyt syntiä ja SE ahdistaa.Mutta tuntuu silti niin oikealta päätökseltä.Tämä ristiriita on todella vaikea.
Toivon ettei kukaan rupea sanomaan pahoja sanoja,olen kyllä asiasta erittäin tietoinen mitä olen tehnyt.Ajattelin nyt vaan kertoa,että näinkin voi käydä.Ihminen on valmis tekemään pahoja asioita,tietäen ettei ne ole oikein,mutta tietäen että kärsii itse pahan olon mielummin kuin tekisi toisin.Tiedän olen julma ihminen.Mutta en olisi toisinkaan tehnyt missään tapauksessa.Tämä ei ole selitys että teko täytyisi kenenkään hyväksyä,eikä yritys helpottaa omaa oloa.Halusin vaan kertoa omasta tilanteestani.
Ensin taustatietojani hieman.Olen jo lähemmäs 30 vuotias ja koko ikäni kärsinyt sopimattomista ehkäisyistä.Olen maksanut itseni kipeäksi yksityisellä jotta edes jonkinlainen ehkäisy löytyisi.Mikään ei ole sopinut ja kaikkea on kokeiltu.Viimeisin kokeilu tuolloin johti sitten raskauteen.Alkuvuodesta minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys vkolla 5.
Ja todellakin on ihan syyt ehkäisyjen sopimattomuuksiin,joita en ala nyt tässä selitellä,jos jotain kiinnostaa niin kerron kyllä.
Mutta siis olen ollut erittäin tarkka ehkäisystä juuri siitä syystä,etten raskaaksi ole koskaan halunnut.Pidän kyllä lapsista,mutta en halua omia.Minulla on myös sellainen synnynnäinen sairaus,joka vaivaa ja rajoittaa elämääni melkein päivittäin ja välillä äityy niin pahaksi että en pääse yksin sängystä ylös,fyysinen vika siis.
Mies jolle tämä lapsi olisi tullut on oma mieheni.Hän ei olisi ollut valmis tähän,enkä itsekkään.Mies olisi kyllä asian hyväksynyt,jos olisin toisin päättänyt, mutta itse en hetkeäkään miettinyt päätöstä.Miehestäni ei olisi ollut minulle apua ja hän karttaa kaikin keinoin vastuuta elämässä,asiassa kuin asiassa.Lisäksi hän on useamman kerran pettänyt minua ja on myös kova käyttämään kaikenlaisia päihteitä(alkoholi,huumeet)ja lisäksi hänellä on peliriippuvuus,tiedän,miksi hitolla olen edes miehen kanssa,en ymmärrä itsekkään.Hänellä on jo yksi lapsi,ja kauheaa sanoa,mutta olen niin vierestä nähnyt kuinka hän ei halua tästäkääm lapsesta ottaa minkäänlaista vastuuta ja päihteet menevät kirkkaasti lapsen ohi.En voisi sanoa hänen olevan hyvä isä,lapsi kärsii melkoisesti tästä.
Olen myös uskovainen ja tiedän mitä abortissa tapahtuu ja en hyväksy sitä millään lailla.Kuitenkin tein päätöksen tehdä abortin ja kärsin siitä,että tein tämän kauhean teon.Tiesin jo kun päätin että abortti tulee ahdistamaan.En sillä etteikö päätös edelleen tunnu oikealta ja ainoalta ratkaisulta,lasta en olisi halunnut tähän maailmaan,tähän elämäntilanteeseen missään tapauksessa,jos en koskaan myöhemminkään,en ikimaailmassa olisi halunnut enkä pystynyt jatkamaan raskautta.Ja se asia minkä tein tuntuu kauhealta edelleen.Tämä on niin ristiriitainen tilanne,enkä tiedä ymmärtääkö kukaan tätä.
Mutta olen siis sitä mieltä että olen tehnyt ainoan oikean ratkaisun ja aina kun mietin asiaa,tulee jotenkin todella helpottunut olo,etten ole enää raskaana.Mutta paha olo siitä että jouduin tälläiseen tilanteeseen,että jouduin tuon päätöksen tekemään.Tuntuu pahalle sanoa että olen helpottunut että abortin tein,en ole katunut sitä,ettei minulla ole nyt lasta.Olen tietoisesti tehnyt syntiä ja SE ahdistaa.Mutta tuntuu silti niin oikealta päätökseltä.Tämä ristiriita on todella vaikea.
Toivon ettei kukaan rupea sanomaan pahoja sanoja,olen kyllä asiasta erittäin tietoinen mitä olen tehnyt.Ajattelin nyt vaan kertoa,että näinkin voi käydä.Ihminen on valmis tekemään pahoja asioita,tietäen ettei ne ole oikein,mutta tietäen että kärsii itse pahan olon mielummin kuin tekisi toisin.Tiedän olen julma ihminen.Mutta en olisi toisinkaan tehnyt missään tapauksessa.Tämä ei ole selitys että teko täytyisi kenenkään hyväksyä,eikä yritys helpottaa omaa oloa.Halusin vaan kertoa omasta tilanteestani.
Vastaukset 18
Vanhimmat
julma ihminen sinä olisit ollut siinä tapauksessa, että olisit vain omaa omatuntoasi ja omaa sädekehääsi kiillottaaksesi antanut ei-toivotun lapsen syntyä tilanteeseen, jossa häntä ei haluta ja miehelle, josta ei ole isäksi.
Jos miehesi käyttää huumeita ja alkoholia, se olisi ollut riski myös lapsen fyysiselle terveydelle.
Ota järki käteen ja lakkaa murehtimasta, on inhimillisempää keskeyttää viisi viikkoisen alkion kehitys kuin antaa jo olemassa olevan, tuntevan ja ajattelevan lapsen kärsiä, eikö?
Ihmettelen vielä hiukan sitä, miksi ihmeessä kiusaat itseäsi moisella moniongelmaisella miehellä, jos hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään haluja muuttua?
Elämä on liian lyhyt ehdontahdoin roikkumaan huonoissa ihmissuhteissa.
Mistä lähtien terveen lapsen myrkyttäminen/silpominen on ollu inhimillistä..
Lapsi olis voinu elää hyvää elämää muualla, tai ap. ois voinu heivata mulkvistin ukon h**vettiin ja hankkia paremman tilalle..
Mut hei, sähän olet kuuluisa mulkvisti-imuri, ota sä se mies, kato voitte saada hyvät rahat kun kiristätte aloittajaa että myytte jutun Seiskaan..
Se saa varmaan ihan törkeen hyvät korvaukset ja eläkkeet. Pääsisit Henkkaan ja Maukkaan ihan täpöllä! Eikä sossuun tarttis kertoa mitään.
kanssa? Sairaalapastorit osaavat keskustella näistä asioista. Googleta esim. kirjoitus "Aborttipotilaan vierellä". Myös ev.lut. kirkon sielunhoitajat ovat enimmäkseen tilanteen tasalla, sen sijaan jos olet helluntailainen, älä turhaan vaivaudu seurakunnastasi apua etsimään.
kokeillut ja jokaisella on jokin sivuvaikutus. Oletko kokeillut ihan perus-kuparikierukkaa ilman hormoneja? Kuulostaa antiikkiselta, mutta siihen sitten lopulta päädyin.
höpö höpö. en tiedä oletko feikki. mutta ei sinun tarvitse selitellä kenellekään päätöstäsi. abortti on laillinen päätös. ei mikään "murha".
et ole julma ihminen kuten sanoit. aivan hyvä.
ja päätös on sinun. et tarvitse "netti tuomarien hyväksyntää". tämä asia on suomen laissa jo tuomaroitu. ja laillinen sellainen.
mutta kirjoituksesta näkee juuri sen että ei aborttia kukaan "huvikseen" tee. silloin kun siihen joutuu on tilanne yleensä vaikea ja päätös se oikea silloin. sinulla on täysi oikeus siihen. tältä palstalta et saa tukea, sen varmaan huomaatkin. jos asia ahdistaa puhu lääkäreille, jossain missä on hyvä puhua.
ne tietää itsekin että murhaaja on murhaaja vaikkei lain eteen koskaan joutuiskaan..
toiset ei taas tajua ikinä kuinka idiootteja itse ovat. onni heille... elämä voisi olla muuten liian vaikeaa. ... jos joku ei saa lapsia , ei ole muiden vika. etkä voi vaania niitä alkioita itsellesi. tukehdu siihen. kokeile vaikka jotain sijaislasta.. anna sille koti.
kuin lapsi josta joutuu luopuun tietyn ajan päästä.. vaikka ompa tässä tekemistä jo noissa omissakin.
Mielipiteen saa sanoa vapaasti eikä ole mitenkään vaikeeta havaita minkälaisessa syyllisyydessä nämä abortoijat täällä kärvistelee, sehän niitä harmittaa kun muut tajuaa sen :) Tukehdu siihen!
ihmettelen kyllä kovasti miten olet noin kiinnostunut toisten lapsista ja alkioista. täytyy viirata jo silloin ja pahasti.
omistaa lapsia. Miksi?
Ja jos sinulla on lapsia, he voisivat ehkä opettaa sinulle miten n-kirjainta käytetään siellä missä sinä käytät m-kirjainta. Niinpä, onpa, enpä -> käytä näitä. Kaikissa viesteissäsi on samat kirjoitusvirheet.
kun aletaan mussuttaa asian vierestä ja nussia näppäilyvirheitä ja kielioppisääntöjä..? :D
No, nussitaan sitten. Lause alkaa isolla kirjaimella (Sekö --), ja 'että' -sanan eteen kuuluu laittaa pilkku...
voi jokainen varmastikin todeta, että sinulla on ollut melkoisen painavat perusteet abortille (terveydelliset, sosiaaliset), ja että olet todellakin ollut tilanteessa, jossa olet tuntenut lapsen synnyttämisen ja hoitamisen (kyseisissä olosuhteissa) jo ajatuksenakin hyvin vaikeaksi. Kevyin perustein sinun ei siis ainakaan voi sanoa aborttia tehneen, mutta ymmärrän silti, että asia jää vaivaamaan mieltä. Oman syntymättömän lapsen elämän päättäminen ei ole mikään pikkujuttu.
Sanot, että et kadu, ja vaikka katuisitkin jossakin syvällä sisimmässäsi, ei aborttia enää saa tekemättömäksi. Se, mitä voit vielä tehdä, on katsoa eteenpäin, ja yrittää elää oma elämäsi kaikkine vaikeuksineenkin läpi. Et vaikuta onnelliselta suhteessa, jossa olet nyt, eikä ihmekään, kun mies pettää, juo, käyttää huumeita ja pelaa rahat. Kannattaa tosiaan miettiä, miksi olet kyseisen tyypin kanssa. Onko kyse vain tottumuksesta ja siitä, että kuvittelet, että et osaa elää ilman häntä, vai onko mukana vielä myöskin rakkautta? Jos vastaus on ensimmäinen vaihtoehto, suosittelisin sinulle ihan omaa elämää. :) Suhteesta lähteminen aiheuttaa lähes aina tuskaa, oli se sitten kuinka huono tahansa ja pitkään suhteessa eläneen pitää opetella uudelleen yksin eläminen (kannattaa myöskin pyrkiä toipumaan entisestä suhteesta ennen uutta). Kuitenkin todella huonosta suhteesta lähteminen kannattaa, jos tuntee itse olevansa jatkuvasti onneton, eikä parempaa näytä olevan tulossa. Elämä jatkuu ilman sitä tuskaa aiheuttavaa puolisoakin- usko pois. :)
nytkö se sydänakka hyväksyykin jo abortin.:) tuomaroi mikä abortti on ollut oikein tai "luvallinen".
mihin jäi se syyllistäminen, syyllistyminen, murhaaja jutut ja verijuttujen linkittäminen. ?
et tiedä ihmisten tilanteita, silloin voisi pitää suunsa kiinni.
hienoa miten sulta tuli taas neuvoja miten a.p kirjoittajan tulisi sinun mielestäsi elää. :)
oikein sydämellisesti.
jotka eivät itse vaikuta hänen mielestään riittävän syyllistyneiltä. Ja tämä raukka täytti kriteerit. Abortti on kuitenkin todennäköisesti tehty niillä samoilla sosiaalisilla syillä, johon luokitellaan kaikki synnytyksen kannalta lievät sairaudet ja mielenterveyssyytkin. Turha haukkua niitäkään syitä
Pitäisi kuitenkin muistaa, ettei kukaan tule raskaaksi vain tehdäkseen abortin, joten murheellisia tapauksiahan ne kaikki ovat. Eikä syyllistämishöpinöitä tarvita.
että en hyväksyisi aborttia koskaan, enkä missään tilanteessa?!
-Abortista syyllistyminen on monen kohdalla totta.
-Tosiasioiden ääneen sanominen (kirjoittaminen) ei ole syyllistämistä.
-En ole kertaakaan sanonut abortintekijöitä murhaajiksi.
-En ole kertaakaan linkittänyt verijuttuja tänne.
-En ole luokitellut kenenkään abortteja luvallisiin tai luvattomiin, vaan olen sanonut, mitä mm. laki ja TEO sanovat abortin hyväksyttävistä perusteista, ja että (mm. ihmisten omien kertomusten perusteella) lakia käytetään väärin.
Aloittajan ei tarvitse elää niin kuin minä sanon, mutta suosittelen (
osoittanut yhtään abortintekijää sormella, enkä syyllistänyt ketään heistä! Tosiasioiden sanominen ei ole syyllistämistä!
Abortista syyllistyminen on monen kohdalla totta, ja syyllisyydentunne löytyy omasta itsestään, eikä ihmistä, joka ei itse koe tehneensä väärin, voi ulkopuolinen syyllistää toteamalla tosiasioita, eikä edes sanomalla toista syylliseksi johonkin (jatkuvalla aivopesulla kylläkin). Voit syyttää minuakin vaikka mistä (sitähän te kovasti yritätte), mutta eipä tunnu missään, kun tiedän itse, että en ole syyllinen niihin asioihin, joista yritätte minua syyllistää.
No hohhoi olipa painavat syyt.Omasta elämästäni tiiän että kyllä voi tosiaan olla vaikiaa ja silti ottaa lapset ilolla vastaan eikä kaduta vähääkään.