Minulla on ongelma. Erilainen ongelma.
Olen lukenut tällä palstalla usein viestejä joissa ollaan ihastuneita johonkin naiseen ja sitten ihmetellään että miten pitäisi toimia kun ei tiedä onko toinen lesbo ja onko se oikeasti kiinnostunut. Ja että kun tuntuu siltä mutta ei ole varma jne. Ja kokemuksia kysytään ja vaihdetaan kuin alkkareita aamuisin.
Minun ongelmani on toisenlainen. Enkä tiedä onko kenelläkään täällä ollut vastaavaa? Nimittäin kun minusta on alkanut tuntua että heteroystäväni on minusta kiinnostunut. Siis nainen. Olemme tutustuneet töissä ja alkaneet sitten bilettää ja liikkua yhdessä. Näemme lähes päivittäin töissä ja tapaamme silloin tällöin myös vapaa-ajalla.
Kerran kesällä kun olimme taas yhteisen ystävämme luona bilettämässä hän humalassa vihjaisi siihen suuntaan että voisi olla kiinnostunut naisista. Minä tyrmäsin hänet heti ja kaikki meni vain leikin piikkiin.
Nykyisin hän on usein hiljainen ja tuijottaa mietteissään eteensä. Jos olemme olleet erossa muutaman päivän hän vaikuttaa alakuloiselta, lähes apaattiselta. Toisinaan hän on iloinen, puhelias, avoin, ymmärtäväinen ja vaikka mitä, mutta toisinaan istuu kuin patsas ajatuksissaan. Muutkin ovat huomanneet että joku muutos hänessä on tapahtunut. Ja nyt mietin onkohan hän oikeasti ihastunut minuun.
Tämä ei olisi ensimmäinen kerta. Muutkin heteroystävättäreni ovat ajan myötä ihastuneet minuun, lähinnä kai ihmisenä vain, mutta joskus on kuin sähköä ilmassa. Se on minusta epämiellyttävää, koska olen usein vuosien ajan mieltänyt heidät vain ystäviksi ja sitten yhtäkkiä tulee se hetki. Hiljaisuus, ei sanoja, istutaan vain eikä kumpikaan tee mitään.
Olen itse asiassa menettänyt yhden ystävän näin, kun pistin kaviot ojoon kuin aasi. Hän oli hilpeällä päällä ja huomasin että jotain on pielessä enkä lähtenyt hänen matkaansa. Kun hän sitten näki miten tyttöystäväni tuli minua hakemaan ja lähdin, hän ei enää koskaan ottanut minuun yhteyttä. Vaihdoimme muutaman joulutervehdyksen ja ystävyys loppui siihen.
En halua suhdetta tai edes seikkailuja heteroystävieni kanssa. Ymmärrän että joku heistä on kiinnostunut ja haluaisi kokeilla, mutta en usko että se voisi johtaa mihinkään. Ystävä on minulle ystävä ja siinä kaikki. Näitä kiusallisia tilanteita tulee aina silloin tällöin ja nyt tämä tuntuu erittäin kiusallisesta, koska itse asiassa itse olen ehkä lyönyt hiukan löylyä kiukaalle ja vitsaillut kaikenlaista. Tosipaikan tullen en kuitenkaan ole valmis. Hetero on hetero ja minä olen lesbo. Haluan suhteen vain toisen lesbon kanssa, ei mitään pikkurouvien kokeiluja minulle kiitos.
Mitä teen, olenko yksin ongelmani kanssa. Kertokaa rakkaat siskot.
Olen lukenut tällä palstalla usein viestejä joissa ollaan ihastuneita johonkin naiseen ja sitten ihmetellään että miten pitäisi toimia kun ei tiedä onko toinen lesbo ja onko se oikeasti kiinnostunut. Ja että kun tuntuu siltä mutta ei ole varma jne. Ja kokemuksia kysytään ja vaihdetaan kuin alkkareita aamuisin.
Minun ongelmani on toisenlainen. Enkä tiedä onko kenelläkään täällä ollut vastaavaa? Nimittäin kun minusta on alkanut tuntua että heteroystäväni on minusta kiinnostunut. Siis nainen. Olemme tutustuneet töissä ja alkaneet sitten bilettää ja liikkua yhdessä. Näemme lähes päivittäin töissä ja tapaamme silloin tällöin myös vapaa-ajalla.
Kerran kesällä kun olimme taas yhteisen ystävämme luona bilettämässä hän humalassa vihjaisi siihen suuntaan että voisi olla kiinnostunut naisista. Minä tyrmäsin hänet heti ja kaikki meni vain leikin piikkiin.
Nykyisin hän on usein hiljainen ja tuijottaa mietteissään eteensä. Jos olemme olleet erossa muutaman päivän hän vaikuttaa alakuloiselta, lähes apaattiselta. Toisinaan hän on iloinen, puhelias, avoin, ymmärtäväinen ja vaikka mitä, mutta toisinaan istuu kuin patsas ajatuksissaan. Muutkin ovat huomanneet että joku muutos hänessä on tapahtunut. Ja nyt mietin onkohan hän oikeasti ihastunut minuun.
Tämä ei olisi ensimmäinen kerta. Muutkin heteroystävättäreni ovat ajan myötä ihastuneet minuun, lähinnä kai ihmisenä vain, mutta joskus on kuin sähköä ilmassa. Se on minusta epämiellyttävää, koska olen usein vuosien ajan mieltänyt heidät vain ystäviksi ja sitten yhtäkkiä tulee se hetki. Hiljaisuus, ei sanoja, istutaan vain eikä kumpikaan tee mitään.
Olen itse asiassa menettänyt yhden ystävän näin, kun pistin kaviot ojoon kuin aasi. Hän oli hilpeällä päällä ja huomasin että jotain on pielessä enkä lähtenyt hänen matkaansa. Kun hän sitten näki miten tyttöystäväni tuli minua hakemaan ja lähdin, hän ei enää koskaan ottanut minuun yhteyttä. Vaihdoimme muutaman joulutervehdyksen ja ystävyys loppui siihen.
En halua suhdetta tai edes seikkailuja heteroystävieni kanssa. Ymmärrän että joku heistä on kiinnostunut ja haluaisi kokeilla, mutta en usko että se voisi johtaa mihinkään. Ystävä on minulle ystävä ja siinä kaikki. Näitä kiusallisia tilanteita tulee aina silloin tällöin ja nyt tämä tuntuu erittäin kiusallisesta, koska itse asiassa itse olen ehkä lyönyt hiukan löylyä kiukaalle ja vitsaillut kaikenlaista. Tosipaikan tullen en kuitenkaan ole valmis. Hetero on hetero ja minä olen lesbo. Haluan suhteen vain toisen lesbon kanssa, ei mitään pikkurouvien kokeiluja minulle kiitos.
Mitä teen, olenko yksin ongelmani kanssa. Kertokaa rakkaat siskot.
Vastaukset 62
Vanhimmat
että olen samankaltaisessa tilanteessa. Kaveri alkaa tunkea liian lähelle, vaikuttaa mustasukkaiselta, käyttäytyy omistavasta. On vihjannut, että oli joskus aikaisemmin ihastunut minuun. Ehkä olen siksi hieman vainoharhainen, koska pelkään, että hän on vieläkin. Hän kuitenkin harrastaa omituisia vihjailuja, joita olen tähän mennessä pitänyt leikkinä. En kuitenkaan todellakaan ole varma, onko kysessä leikki, ja se on minusta hyvin kiusallista. Toisaalta en välttämättä haluaisi saada sellaisia vihjeitä edes leikillä. Kaveri on kaveri, rakastaja on rakastaja.
Tämä on just se juttu - mustasukkainen?
En olekaan siis yksin ongelmani kanssa. Älkää vaan sanoko että meitä on monta.
Työkaveri käytti melkeinpä suoranaisesti hyväkseen, joten älkää hyvät ihmiset lähtekö niiden hetskujen matkaan!! :S Hitto vie... Varattu nainen ja minä aattelin olevani siinä porukassa "turvassa".. Joo-o... Vei kotiin ja hups..
heteronaiselta jatkoille.Kahdestaan viinilasilliselle keskustelemaan kesken jäänyttä juttua.
Hänellä mies matkoilla,lapset yökylässä.Mikäs siinä ajattelin,mukava hetreorouva,ei mitään hätää.
Hups,kävi tässäkin tapauksessa.En ole ilennyt enää mennä kylään miehen ollessa kotona,saatikka sitten jos rouva on yksin kotona.
Ei kiitos enää hupsista mulle!
Tajuan kyllä pointin, että ystävyyden pilaaminen pelehtimisillä harmittaa. Tosin suhteiden tulevaisuudesta on yleensäkin vaikea ennustaa mitään varmaa, edustivatpa osapuolet lähtökohtaisesti mitä laitoja hyvänsä. Tämän palstan haikailut eivät useinkaan perustune tiiviisiin kaveruussuhteisiin, vaan ihmisiä on tavattu työn jne. puitteissa.
Koska itse olen lähinnä tuo kirjoituksessa kuvailtu seikkailunhaluinen hetero, olen tietysti väärä henkilö asiaa kommentoimaan. Hiukan ihastunutkin saatan olla, mutta en pelkästään sen oletuksen perusteella, että toinen saattaisi olla lesbo jota olisi kiva pyöritellä.
Saat Anteeksi, pikku hetero :)
Tunnetusti huonoitsetuntoisilla ihmisillä on tarve testata omaa viehätystään- eräs vallankäytön(yrityksen) muoto. Varmaan osa "ystävistäsi" kokee sinut viehättäävänä- yritä ottaa se kohteliaisuutena! "Heteroilla" tunnetusti on fantasioita seksistä saman sukupuolen kanssa.
Olet toiminut kypsän fiksusti ja "ystävyyden" hiipuminen lienee ollut kuitenkin sinun etusi..;)
Tsemppiä!
sitä mieltä että Lesbot ovat viisaita - hyvässä ja pahassa!
Ja joillakin on jopa selkäranka :)
Ehkäpä sinä haluat vain brassailla ihailijoillasi. Joiden kiukaalle olet itse lyönyt löylyä, mutta sitten "tosipaikan tullen" mennyt puihin. Ja tämä tekee sinusta nyt selkärankaisen. Who knows.
oletko hetero vai lesbo? Vai tiedätkö edes mitä olet, eli BI!
ystävä on, niin villi veikkaus lepson tai bissen suuntaan..;)
Tyttöystävän kesyttämisessä on kyllä kova työ. Mutta lapset rakkaat, asia on kyllä niin, että tärkeämpää kuin lokeroida itseään on olla rakkaudessaan rehellinen. Epävarmuuden verhoaminen lesbo-tai heterouhoon on vähän sama kuin kehuisin olevani ekonomi ja hoitaisin silti yrityksen tilit päin helvettiä.
Ja vertaus viittaa siihen, että vastaaja on ekonomi-lesbo joka on joutunut kirjanpitäjän ja tilintarkastajan väliin inhottavaan hetero-eroottiseen välikäteen. Kukapa ei olisi, jos on työelämässä ja asemissa ;)
Nyt meni ihan sen verran pieleen, että toivottavasti edellinen puheenvuoro ei kerro mitään suomalaisen työpsykologian nykytasosta.
tänä päivänä vielä työpsykologiaa? Eikö se ole jo leikattu kustannussäästöjen aikaansaamiseksi?
Mikä on suomalaisen työpsykologiana nykytaso? Ei ole, mutta en valitettavasti voi kertoa esimerkkejä tässä julkisesti ...
kokonaan käymättä paitsi peruskoulu. Kehitys kesken joka tapauksessa.
Mulla samankaltainen tilanne, tosin sillä erotuksella että mulla ei ole sitä selkärankaa. Tämä tyttö on tuttu vuosien takaa samoista harrastuspiireistä. Perheenäiti kaikkine ominaisuuksineen.
Hän kiertäen kaartaen lähestyi mua, tutustui enemmän; kyseli, ihasteli, soitteli, kutsui. Mä olen siinä koukussa vieläkin. En vaan ole pystynyt torjumaan hänen viestejään ja pyyntöjään, koska tykkään hänestä niin paljon!! Hän on suloinen, kaunis, älykäs, ja sitten vielä sen harrastuksen kautta kiinnostunut samoista asioista kun mä.
Suoraan sanoen hän käyttää mua hyväkseen ja mä annan sen tapahtua. Menen kylään kun miehensä on töissä. Jään yöksi kun mies on työmatkalla. Aina, kerta toisensa jälkeen, hän ottaa yhteyttä kun on "sopiva hetki".
Hän sanoo suoraan olevansa ihastunut, rakastavansa myös. Ja samaan hengenvetoon että pysytäänhän sitten ikuisina ystävinä, kun mulla on tää mies ja perhe. (No joo, mies joka ei tod. tee häntä onnelliseksi, mutta jota hän ei pysty jättämään.)
Ehkä se on ollut vaan se pieni vihjailu että "saattavat ehkä joskus erota", mikä mun takaraivossa valaa muhun säälittävää toivoa.
Tää on nyt niin akuutissa tilanteessa, että mun on repästävä itteni siitä pois. He suunnittelevat talon ostoa sun muuta "pysyvää", ja tajuan ihan hyvin olevani leikkikalu. Seksilelu. Tai jtn.
Voi huh huh.
-kadets-
Sano mulle, mitä mun pitäsi tehdä. Olen nimittäin hilkulla lipsua ja se saa minut nyt jo etukäteen epäröimään, mutta pelkään että sorrun jos en nyt niin myöhemmin :(
No, ensin huuhaa-maailmainen, kaikkea epätoivoa lieventävä totuus: kaikella on tarkoitus ja et voi valita väärin.
Mutta sitten, onko hän varattu? Jos on, niin älä lue eteenpäin...
Jos ei oo, niin mä varmaan antaisin mennä vaan. Jos kerran tykkää/ rakastaa, niin silloin pitää seurata sydämensä ääntä! Järkeä seuraamalla saa kipeän sydämen ja katumuksen jälkeenpäin, näissä rakkausasioissa. Tämähän on sitten vaan mun mielipide.
Ja kautta maailman sivun täällä on ja tulee olemaan niitä, jotka huomaavat taipumuksensa vasta aikuisiällä. Olisiko hän nyt havahtunut..?
Älä aliarvioi hänen mahdollista tuskaa tai vaikeutta tämän asian kanssa. Ja luulisin, että sulla on sen verran silmää tilanteelle, että pystyt erottamaan leikkikaluhomman jostain syvemmästä.
Pistää miettimään. Olen heikko ja hauras, sen voin paljastaa.
Mutta tosissaan hän ei varmaan ole, hänellä on kaksi rakastajaa - tai ainakin oli vielä jokin aika sitten ...
En haluaisi luopua ystävyydestä. Vitun vaikeaa kaiken kaikkiaan!
Jutun toinen osapuoli ei toivottavasti kaipaa neuvoja. Mikäli kuitenkin, neuvoisin häntä passaamaan tämän jutun. Aivan liikaa epätoivoista itsetehostusta, jolla ilmeisesti on pitkä historia.
Olen käynyt saman läpi ja huonosti kävi. Voi olla, että olet kypsemmän ihmisen kanssa tekemisissä kuin minä olin, mutta kyllä pyhä perhe voi olla kovin tärkeä loppupeleissä. Hyvin kaksijakoiselta kuulostaa naisystäväsi toiminta ja ajattelu, sinua rakastaa ja miehen kanssa (jota ei rakasta, mutta tarvitsee ulkomaailmaa varten?) vakiinnutetaan asioita entisestään.
Omassa tapauksessani naisystäväni kyllä lopulta erosi (täysin omasta tahdostaan), mutta jotenkin puolittain ja minä sain syyllisyyden vihamielen niskaani, kun lapset menettivät kokonaisen perheen. Meidän yhteinen perhe olisi ollut mahdollinen joskus seuraavalla vuosituhannella..
Mitähän halusin tällä sanoa. Itse ainakin opin sen, että kaksijakoisessa ihmisessä on ne molemmat puolet olemassa, ei kannata sulkea silmiään ja korviaan siltä toiseltakaan. Mutta tunteet on vaikea juttu. Minä rikoin kyllä itseni tuossa tilanteessa, eli varoittaa haluan ainakin.
samankaltaiset hatutkin. Napakymppi eiks je??
oli, muttei ketään naista. Perhe-elämä täysin sekaisin, mikä johtuu susta itsestäsi. Olet piittaamaton pelle.
... mutta oletan että parittaminen on kiellettyä tällä palstalla.
Luikertele jo loukkoosi kyy.
Niitä hattuja on hyvin vaikea hankkia!
Minun hattuni on aito vanhan lännensuvun hattu. Sellaisen saa joko lännensukuun kuulumalla tai suvun jäsenen naittamalla. Naittamalla tosin sain suvun bootsit kun minulla oli jo hattu.
Kaikki muu on turistirihkamaa. Lieri ei ole käppyrällä ylöspäin kuin Hollywood-leffoissa, rodeossa ja Kaliforniassa. Sitä varten saluunassa on leveät ovet, että sisään pääsee riisumatta hattua päästään.
Kaliforniassa oli wanhaan aikaan julmetusti kiinalaisia ja kun kiinalaiset ovat pieniä ihmisiä, ne rakentavat talonsakin ahtaiksi. Kun cowboy asteli kiinalaisen taloon sisälle, niin lieri juuttui kapoisaan oveen ja pamahti kippuralle ylöspäin. Siitä tiedettiin, että cowboy oli käynyt kiinalaisiilla.
Minun hattuni oli, niin voin sanoa nyt kun kuvani on poistettu, australialainen Cooper. Sydneystä hankittu, siitä oopperatalon takana olevasta ostarista ;)
minne sitten oletkin menossa.
Ja tämä australialainen erotti minut seurakunnasta, joten siitäkään ihmisestä en voi kovin paljon hyvää sanoa.
Kalifornian paremmalla puolella ja siitä itään on ihan normaalia nähdä ihmisiä lännenhattu päässä, farkut ja bootsit jalassa. Tulee sellainen fiilis, että sulautuu joukkoon. Sitten kun juttelee niitten ihmisten kanssa, niin niillä on tosi jämähtäneet käsitykset elämästä ja maailmasta.
Nyt kun olen lopettanut teen juomisen minulla ei olisi mitään vaikeuksia pyöriä vaikka Utahin landepaukkuloissa. Se on periferiaa jo lännenkin mittapuun mukaan.
tetsoni päässä kulkevaa ku halpaa makkaraa,vähän niinku junttimaista.
Mulla on aito semmonen jostain päin Texasia,en muista mistä ku olin kolmen vanha ku olin siellä.Käytän sitä vappuna,niinku bootsejakin.Ne faija toi texasista toissa vuonna,en kehdannut sanoo et en käytä niitä.Joten pidän niitä vappuna,etten valehtele sille ku se kysyy.
keskustella kyseisen henkilön kanssa kuinmpuida täällä?vai mitä mietit jos yleensä mietit?eikö se ole sun ja hänen välinen juttu?
lopettakaa tekin keskustelut täällä :)
Eli lesbojen palsta voidaan lopettaa tarpeettomana!
mutta teillä näyttäis kaik olevan ok!
ja yliåäänsä suurta muuria tanssi elämän tanssia....aito rakkaus ei tarvi.en tiedä kauniinpaa
kanssa.
Kukaan heistä ei ole enää senjälkeen ollut hetero.
Viimeisin rekistöröityi naisen kanssa viimejouluna
6 yhdessä asutun vuoden jälkeen.
Olen lesbo ja ollut joskus suhteessa heteroystäväni kanssa. Se juttu kaatui omaan mahdottomuuteensa mutta ystävyys oli sen verran luja, että pääsimme suhteen yli ja olemme hyvin läheisiä nykyisin - vain ystävinä ja hyvä niin :) Hänen puoleltaan tunteet olivat aitoja vaikka ne moneen kertaan aikoinaan kyseenalaistinkin.
Mielestäni näissä tilanteissa on ennemminkin kyse siitä, että suurin osa 'heteroistakin' tuntee vetovoimaa omaa sukupuoleensa, jos vain henkilö ja tilanne on oikea. Lesbon vokotteleminen tai sellaiseen ihastuminen on heterolle turvallisempaa kuin samaa sukupuolta olevaan heteroystävään kohdistuva kiinnostus tai ihastus. Lesbo ei torju heteroystäväänsä ainakaan sen takia, että pitäisi samaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta outona. Torjutuksi tulemisen riski on pienempi ja kynnys ihastua sitten matalampi.
Joku voi myös löytää oman seksuaalisuutensa myöhään. Vaikka itse olen ollut teinistä asti lesbo tiedän monia joilla 'herääminen' tapahtui myöhemmin. Ja aika monilla se on lähtenyt käyntiin ns. kokeilun kautta, edeten uteliaisuudesta ensimmäisiin kokeiluihin, rakastumiseen jne.
Sinuna ottaisin asian puheeksi ja kysyisin mikä hänellä on kun olet huomannut muutoksen hänessä. Jos hän kertoo sinulle tunteistaan, on parempi että kerrot hänelle miten sinä asian koet.
Asiallisesta kommentistasi. Tiedän että tämä keskustelu ystäväni kanssa tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa. Parhaan heteroystäväni kanssa emme ole joutuneet tälle asteelle koska molempien seksuaalinen identiteetti on niin vahva. Voimme nukkua samassa sängyssä eikä mitään ongelmaa ole.
Tämän toisen ystäväni kohdalla tilanne ei ole yhtä selkeä. Tunnen että hänen identiteettinsä horjuu ja minun on kannettava vastuu. Keskustelu hänen kanssaan ei tule olemaan helppo, sillä puhumme paljon mutta emme kuitenkaan niin syvällisesti kuin parhaan ystäväni kanssa. Emme itse asiassa pysty niin kovin syvälliseen keskusteluun koska ystävyytemme on hiukan pinnallisempaa kuin parhaan ystäväni kanssa. Luulen etten voi vaatia edes häntä avautumaan, mutta minun on se tehtävä ennemmin tai myöhemmin jos haluan säilyttää ystävyyden.
Vastauksesi, kuten monet muutkin, viittaa hyvin siihen ettei seksuaalinen identiteetti ole mitään kiveen kirjoitettua. Se muuttuu ja vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Ehkä juuri tästä syystä meitä lesboja usein syytetään siitä että "saastutamme tai tartutamme" käytöksellämme tämän "taudin" muihinkin. Sama pätee kaikkeen inhimilliseen elämässä.
Tapasin muuten eilen miehen joka teki minuun suuren vaikutuksen viisaudellaan, asenteellaan ja tavallaan ratkaista asiat. Ihailen häntä nyt suuresti, mutta ei hän seksuaalista identiteettiäni muuttanut. Jos identiteettini ei olisi näin vahva alkaisin varmaan uneksia hänen kaltaisestaan miehestä, mutta kun ei. Aloin heti ajatella että hän on varmaan homo, koska on niin fiksu :)
Aloitin tämän keskustelun koska halusin tietää onko muilla samoja kokemuksia. Siis on ja nyt tiedän etten ole outo enkä yksin tämänkään asian kanssa. Kiitos kaikille kommenteistanne.
"Tapasin muuten eilen miehen joka teki minuun suuren vaikutuksen viisaudellaan, asenteellaan ja tavallaan ratkaista asiat. Ihailen häntä nyt suuresti, mutta ei hän seksuaalista identiteettiäni muuttanut. Jos identiteettini ei olisi näin vahva alkaisin varmaan uneksia hänen kaltaisestaan miehestä, mutta kun ei."
Tämä jos mikä on se asenne, mitä ei voi pieni ihminen käsittää, jos joku mies alkaisi kiinnostamaan persoonallisuudellaan ja koko inhimillisyydellään, torjut hänet vain koska seks.identiteettisi estää sinua?. Mitä tämä siis itseasiassa tarkoittaa, haluat profiloitua tietyn elämäntavan tyylin harjoittajaksi ja se murtuisi jos mies astuisi kehiin vai et pysty näkemään itseäsi sänkyssä miehen kanssa, vaikka voisit opettaa miehelle omat kikkasi tyydytyksen saamiseksi, mitä siis on sellainen seks.identiteetti joka on muka niin vahva, ettei kuitenkaa pysty hyvää ja rakastettavaa miestä sallimaan vierelle?, varsinkin jos ihastus/rakastuminen olisi molemminpuolista?.
Omasta mielestä tuo on heikkoutta ja persoonan kehittymättömyyttä kun asioita lyödään lukkoon ja sallitaan itselle vain tietyntyyppinen (sukupuolinen) ihminen vierelle.
Itse asiaan, miksi heteronainen tekee lähempää tuttavuutta, hlöstä riippuen vastauksia on varmaan miljoonia ja jokaisella omat syynsä, vaikea sanoa, onko siinä mitään erityistä paheksuttavaa, kunhan ei mennä sinne amerikkalaistyyliseen kaksinaismoralismiin, jossa perheelliset miehet käyvät yleisissä vessoissa hoitamassa asiansa toisten miesten kanssa, mutta toisaalta tuomitsevat homoseks.jyrkästi. Syrjähyppyjä on maailma pullollaan ja suhteenpoikasia.
Vaikea ymmärtää miksi teette tämäntyyppisistä asioista niin isoja, kysymyshän on lähinnä teidän omista valinnoistanne, joko teette selväksi omat periaatteenne miten haluatte toimia, mutta tuskin kannattaa ruveta arvuuttelemaan miksi toinen toimii miten toimii ja mitkä ovat hänen motiivinsa tai olla kovin "tuohtuneita" jos joku ilmaisee kiinnostuksensa vaikka on vain toinen jalka sisällä, outo tapa ajatella asiaa kuitenkin vain seksin kautta?. Eikö pitäisi miettiä onko ihminen nyt todella sellainen että itse haluaisi suhdetta tai nähdä vaivaa sen onnistumiseksi ym. kuin pohtia jotain epämääräisiä rajoittavia seks.identiteetti kysymyksiä, on sitten mies tai nainen olkapäälle koputtamassa ja tuttavuutta tekemässä.
Luin tämän kahteen kertaan eikä juju oikein auennut? Oletko heteromies joka haluaa lesbon sänkyynsä? Vai oletko lesbo jolla on miessuhteita?
Mitä tekstiisi tulee niin otaksut että lesbot tekevät syrjähyppyjä leiristä leiriin? Ei lesbous tarkoita sitä että on valmis petokseen ja ennen kaikkea itsepetokseen, mitä suhde heteronaiseen mielestäni on. Seksistä yksinomaan ei ole kysymys vaikka lesbous onkin SEKSUAALISTA suuntautumista. Lesbo voi olla mitä vaan muuta tässä maailmassa. Tulet sen huomaamaan jossain vaiheessa kun törmäät heihin :)
En puhunut mistään tuollaisesta, paitsi vähän, jos ajatuksesi siis on, että lesbo voisi vain tutustua toiseen lesboon, koska ovat lesboja ja se on ensimmäinen ja päällimmäinen valintakriteeri?eikä ihminen itse kokonaisuutena?. Eikä lesbo saisi kiinnostua heterosta, koska tulee sydänsuruja joko ennemmin tai myöhemmin ja kaikista kielletyintä on tietysti ns.heteron kiinnostua lesbosta, sillä näkyy astuvan pelkokuvioon ja vastarintaan ennakkoluulot siitä, mitä toinen oikeaan haluaa? seksifantasiaa, viehätystestausteorioita ym. keittiöpsykopotaskaa.
Voittehan te pistää gallupin pystyy siitä, oletteko tulleet enemmän petetyksi/pettyneeksi suhteissanne joko ns.täyslesbon kanssa, bi:n vaiko etukäteen heteronaisen taholta. Yksilölliset tekijät kuitenkin yleensä ratkaisevat suhteiden laadun, keston ym. Kuten totesin, ihmiset itse tekevät valinnan ja saavat sekä pystyvät kieltäytymään jos epämiellyttävä tai vähemmän kiinnostava hlö yrittää tehdä tuttavuutta.
Mikään pakko ei ole mennä puolitiehen vastaan kuten Maria L näyttää tehneet ja sitten kaduttaa jos toinen olettaakin liikaa ja pelästyy kovasti jos toinen odottaa jo suhdetta ja toinen on vetäytymästä kokonaan jopa kaveruudesta pois.
Aikuinen ihminen hoitaa tälläisen asia hyvinkin kohteliaasti ja nopeasti sanomalla jos tilaisuus tulee, että kiitos, mutta ei kiitos, sillä et kiinnosta minua tarpeeksi suhteeseen asti. Jos tilaisuutta ei tule ja tilanne ei selkiinny, niin toisen tunnetiloihin ei toinen hlö oikeasti pysty vaikuttamaan, joten silloinhan toinen jää vain aikansa roikkumaan eikä mitään konkreettista tapahdu, kerran on tehnyt itselle selväksi ettei enää puolileikilläänkään pidä liekkiä yllä ja yrittää pysyä vain tuttavallisena vähän etäisenä kaverina.
En näe tässä edelleenkään mitään ongelmaa, muuta kuin se, että ollaan kyvyttömiä hoitamaan asiaa, koska pelätään toisen reagtioita liikaa, miesten pitäisi opettaa erityisesti lesbonaisia kestämään pakkeja ja heteronaisten lesboille sitä, miten epämiellyttävää on kun känniäijät yrittää iskeä ja pitää niitä sivummalle siirtää, sillä kenenkään kanssahan ei tietenkää ole mikään velvollisuus alkaa seurustella tai osoittaa kiinnostusta vastavuoroisesti halusi toinen sitä vaikka kuinka kovasti.
Kerron sinulle tarinan. Tänään oli se päivä kun rantaniitty tyhjennettiin. Ai, mikä ranta ja minkä niitty? Koska olen rikas kartanon neiti ja lesbo, olen vuokrannut rantaniityn laitumeksi ;)
Niityllä oli sonnivasikoita, niiden tummat kosteat silmät tuijottivat minua sähköaidan takaa ja eläimet olivat kauniita ja upeita mies-ilmestyksiä! Tänään ne vietiin pois. Auton kyljessä luki: teurastamo. Nämä sonnivasikat olivat hienoja yksilöitä, kauniita miehiä. Näin minä suhtaudun myös ihmismiehiin, he voivat olla viisaita, älykkäitä ja käyttäytyä hyvin, mutta siinä kaikki. Ja harvassa on hienoja heteromiehiä, mutta toki heitäkin on ...
etteivät tuoneet lehmiä tilalle. Levottomia ovat puheet vaikkei edes ole kevätlaitumien aika.
Lohdutukseksi ihmissuhdekiemuroihin kunnon iskelmä lyriikkaa:
"Näinkö aina meille täällä käy
Hän oli lämmin niin kuin takka talvi-illoin.
Sanat musiikiksi muuttui huulillaan.
Miksi lähemmäksi tahtonut en silloin,
kun tuokion se maksanut ois vaan.
Hän saapui aina kun jäin alle huolten vuoren,
avun sain mut tuskin kiitin milloinkaan.
Miksen antanut mä sulaa ulkokuoren.
Kun tuokion se maksanut ois vaan.
Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin mutta näy näy näy ei
lohtua yksinäisen elämään
Nyt kun mennyt hän on kaiken vasta huomaan.
Miten itsekäs mä olen ollutkaan.
Pientä hellyyttä en antautunut suomaan,
kun tuokion se maksanut ois vaan."
Jaahas, kun sukuni saa tietää tästä niin en pääse herttuaan bileisiin moneen viikkoon ja kreivittären kahvipöydästä puuttuu Marian kuppi. Noh, kun aikaa vierähtää olen siellä taas ja tällä välin kun olen pannassa voin kiertää maailmalla tapaamassa lesbo-ystävättäriäni ja bilettää heidän kanssaan laitumen vuokrarahat ja vähän paronin perinnöstäkin ;)
Siis, oletko sitä mieltä, että jos vaikka koira pyrkii nylkyttämään, niin se täytyy sallia.
vaan sitä ettei ole koiraa karvoihin katsomista ja hyljätä vain ns.ensivaikutelman takia. Jos siis tulee sellainen tunne kuin tuolle Maria L:lle omien sanojensa mukaan, että olipas hyvä tyyppi, mutta ei kelpaa kun on mies, niin kyllähän sitä nyt voi pari kertaa edes ajatuksen suoda, ettei mikäs sen nyt loppujen lopuksi estää?.
Teillä (joillakin) on muuten ristiriitainen ajatuksen juoksu tuosta seks.identiteentin vahvuuden määrittelystä. Kun Maria L mainitsee, että jättää miehen väliin vaikka vähän kutkuttaakin, koska omaa vahvan seks.identiteetin niin tämä osoittaa monen mielestä selkärangaisuutta ja oikeamielisyyttä.
No, kun kääntää asetelman toisinpäin, että jos hetero huomaa jostakin että onpa hyvä tyyppi ja vähän kutkuttaa, mutta sitten toteaa että hänen seks.identiteettinsä on kyllä sellainen ja niin vahva että ei kiitos saman sukupuolen edustajalle, niin useimmat väittävätkin ko.hlön olevan seks.identiteetiltään sekaisin ja vain "peittelee" totuutta?. Kuinkas nyt näin?.
Seks.identiteetti asia kyllä taitaa olla aika laaja käsite ja sen sisään taidetaan tuputtaa paljon muitakin asioita, jotka eivät seks.identiteettiin liity.
Varmasti on ihmisiä, jotka yksinkertaisesti viehättyvät tietyistä samansukupuolen ominaistavoista ja piirteistä eivätkä millään pysty viehtymään esim. miesten piirteistä tai tavoista, olivat miehet sitten naisellisia tai miehisiä, ja nyt kun vähän kurkkasin Big Botheria, niin kyllä todellakin huomaa miten mieskäsite ja miesten tapa ilmentää (ja sen hyväksyttävyys) itseään on muuttunut todella paljon (lue andreas/marko, molemmat heteroseks.)
Naisilla tuo liukuma ei edes taida olla noin jyrkkää (naisellisuuden ilmentäminen) ja hyväksytäänkö sitä sitten noin paljon, miten miespuolella on käynyt?, tosin sinne taloon pitäisi pistää kunnon butch lesbonainen pitämään jöötä, saataisiin naiskuvaa laajentumaan.
ei ole itsepetosta, se on ystävyyttä, rakkautta ja intohimoa, niinkuin kaikkien naisten kanssa.
Kysymyshän on kuitenkin persoonista, kun minä rakastuin heteronaiseen, rakastuin nimenomaan persoonaan.
Ehdottomasti intohimoisin ja hurjin on ollut suhteeni tuohon heteronaiseen.
Olet parisuhteessa naisen kanssa ja heteronaiset haluaa sua. Missä on ongelmasi? Hyvinhän sulla on asiat hallinnassa.
Mulla on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia miespuolisten heteroystävieni kanssa. Kai se on niin, etteivät heteromiehet vain voi kokea syvällistä ystävyyttä ihastumatta. Osa ystävyyksistä on moisesta vain syventynyt, osa katkennut, osa hiipunut kun kentälle on ilmestynyt "oikea tyttöystävä".
Ehkä mulle on myös annettu torjunta anteeksi juuri lesbouteni takia. Hyväksytty mun tyttöystävä, vaikka mustasukkaisuuttakin on ollut joskus ilmassa.
Tunnustan, etten jaksanut lukea tähän asti saamiasi kommentteja.
Ymmärrän kyllä, jos tunnet häpeää flirttailusta muiden kanssa, vaikka olet varattu. Ehdotan, että kannat vastuusi tekemällä selväksi näille ihailijoillesi, että ihastus ei ole molemminpuolista. Voit toki sanoa senkin, ettei ihastumisessa sinänsä ole mitään pahaa.
En ihan ymmärrä mikä merkitys on näiden ihailijoiden seksuaalisella suuntauksella - siis sillä, jonka he ovat ilmoittaneet. Olennaista kai on, että se tässä nimenomaisessa tapauksessa suuntautuu sinuun. Et kai haluaisi seikkailuja tai suhteita lesbojenkaan kanssa nyt, kun sinulla jo on tyttöystävä?
kolkkasi paratiisin eläimenkin. Kaunis se kyllä on, mutta painaaks se niin paljon vaakakupissa?LOL
Seuraat minua joka paikkaan, miksi?
Sanot että olen kaunis vaikka kuvani on poistettu profiilista. Oletat että tapoin käärmeen. Jos olet lukenut kaikki tekstini, miten voit väittää että olen julma? Olenko ollut sinua kohtaan julma, päinvastoin. Olenko loukannut sinua, en mielestäni. Olen ymmärtänyt, lohduttanut, rohkaissut.
Tiedät minusta jo paljon. Mitä vielä haluat tietää. Vai oletko vain kiinnostunut kaikesta täällä. Yritätkö painostaa minua jotenkin. Miksi?
jos saan aloitusviestiin suoraan vastata, näissä viesteissä ei tunnu olevan enää mitään järkeä? (en ole tuo ylläoleva jolle vastasit, mutta sivusta on ihan pakko kommentoida). Joku tuossa ylempää ketjusta kylläkin esitti jonkun Marin tappaneen käärmeen, mutta teistä tiedä kuka milloinkin minäkin haluaa esiintyä. Yrittäkää pärjäillä.
En löytänyt mitään käärmeentappoviestiä?
Laskelmani mukaan tällä palstalla vierailee noin 400 kirjoittajaa, joista puolet on ohikulkevia heteroja ja puolet suuntautuneita. Kaikki eivät kirjoita ollenkaan, mutta lukevat tietynlaiset viestit. Vakinaisia kirjoittajia on noin 20 henkilöä ja satunnaisia satakunta. Vakinaiset esiintyvät täällä profiilinsa nimimerkillä ja sitten heillä on joillakin nimettömät satunnaiset hyvis ja pahis identiteetit, joilla surffaillaan ja vastaillaan viesteihin. Sanankäsittelyohjelmalla voi selvittää mitkä viestit todennäköisesti ovat kenenkin kirjoittamia ja lauserakenne-analyysillä pääsee vielä tarkempaan tulokseen. Viestien kirjoitusajasta voi vielä päätellä onko kyseessä sama kirjoittaja.
Nopealla matemaattisella toimituksella pystyn rajaamaan henkilöt kahteen. Jompikumpi on lukenut kaikki viestini ja käynyt profiilini tarkkaan läpi. Toinenkin on kiinnostunut mutta käyttäytyy asiallisesti ja on täysin vaaraton tapaus.
Tarina menee näin: Henkilö printtasi kuvani ja laittoi sen illalla tyynyn alle nukkumaan mennessään. Sitten hän illalla viimeksi luki runoni "Aamun savut" ja yöllä heräsi painajaiseen. Hän yritti unessa suudella minua, mutta sai otsaansa kuhmun kun se osui Cooperini lieriin. Tämän jälkeen (elokuun lopussa) hän suutahti minulle ja alkoi kirjoitella outoja viestejä. Vastailin hänelle mielestäni hyvinkin asiallisesti ja ymmärtävästi.
Hän masentui kun ei saanut minusta otetta. Nyt hän yrittää selvittää olenko sinkku vai varattu, eikä uskalla ottaa yhteyttä vaikka tietää tasan tarkkaan minkälainen henkilö olen, onhan hän tutustunut minuun kirjoitusteni kautta.
Jos henkilö on muuten normaali ei mitään ongelmaa ole, mutta jos hän on psykopaatti en tule pääsemään hänestä eroon muuta kuin lopettamalla täällä kirjoittelun.
fiilia. Älä selitä mitään simmosta. Alkaa luulla itsestään liikaa, jotain mitä ei ole.
Jaksat vieläkin pitää minusta :)
Etkö ole huomannut että on syksy, alat olla jo hiukan aamukohmeinen. Ja huomaatko että omenat putoavat jo puista. Varo ettei putoava omena osu päähäsi, se tekee kipeää. Ja jos se osuu luikeroosi saattaa selkärankasi murtua. Haluatko sitten että minä lastoitan sinut? Voisin sitoa lastan liian tiukkaan. Selkäsi kyllä paranisi, mutta olisit tukehtunut kun tervehdyt. Osaanko olla julma, totta kai, olenhan nainen. Nainen osaa olla julma tavalla jota et huomaakaan. Pidät sitä ystävällisyytenä, mutta se koituu kohtaloksesi. Siis varo, rakas käärme, ja luikertele jo talvipesääsi horrostamaan. Ja kun kevät tulee tulet takaisin. Tiedän sen jo entuudestaan, tämä tarina on tuttu. Kun omenapuut kukkivat tulet aurinkoiselle rinteelle paistattelemaan päivää. Mutta ensi keväänä kun heräät maailma on toinen. Olemme tehneet vallankumouksen ja sinun paikkasi puutarhassa on avoinna. Hakuprosessi on mutkikas, sen läpi luikerteleminen vaatii notkeutta. Oletkohan siihen kypsä ja valmis heti talviunesi jälkeen? Taidan valita anagondan, se on aggressiivinen ja vartioi kuin koira. Sinä olet pelkkä myrkkyhampainen kyy. Pieni ja mitätön tähän tarkoitukseen.
Olen pahoillani että olen näin julma. Sisäinen kauneuteni verhoutuu nyt tähän julmuuteeni ja sen tumman viitan alla vartioin salaista rakkauttani, joka ei paljastu sinulle koskaan, rakas käärme …
(Outoa, kun kirjoitin tätä, lintu lensi avoimesta ovesta sisään? Ja nyt se ei suostu lähtemään ulos …maailma on täynnä mysteerejä ja tämä on yksi niistä)
Minusta ajattelusi tuntuu hieman mustavalkoiselta. Kun ei se aina mene niin, että jos ihminen on kerran itsensä heteroksi mieltänyt, hän on aina ja ikuisesti hetero. Varsinkin jos on kyse suht. nuoresta ihmisestä.
Otetaan esimerkiksi minut. Pidin itseäni heterona 24-vuotiaaksi asti, vaikkei seksi miesten kanssa mitenkään hääviä ollutkaan. Sitten rakastuin naisystävääni, enkä ollut mitään vastaavaa kokenut ketään miestä kohtaan. Siitä on nyt aikaa reilut kuusi vuotta. En saanut tätä naista omakseni, mutta silti tämä tapaus muutti elämäni. Toivuttuani naisensirakkaudestani olen ihastunut ja rakastunut vain naisiin, nyt elän parisuhteessa naisen kanssa ja pidän itseäni lesbona.
Että ei niiden ystäviesi ihastumiset välttämättä ole vain kokeilun- ja seikkailunhalua, vaan kyse voi olla myös aidosta ja syvästä tunteesta.
ongelma, ainakin oma ongelmani (kirjoitin tokan viestin) ei ole siinä, että hetero heittäytyy yhtäkkiä lesboksi, vaan siinä, että haluaisi pitää kaverin, jota kohtaan ei tunne muuta kuin ystävällisiä tunteia, pelkästään kaveria. Ystävyyssuhteet ovat ainakin minulle arvokkaita, eikä sellaista tahtoisi pilata minkäänlaisilla kokeiluilla, etenkään jos ei vain ole kiinnostunut.
voi olla se ainoa ongelma tälläisissa tapauksissa. Äkkiseltään ajateltuna kaverisi ei ilmeisesti (sinun oma ajattelusi mukaan) halua pysyttäytyä enää pelkästään kaverisuhteessa kun taas sinä sitä haluat. Asianhan voi kuitata sanomalla kaverille, että älä höpsöile, sun kanssa halua mitään muuta kuin kaverisuhteen, kun kerran ollaan läheisiä ystäviä, jos kaveri siitä epätoivotulla tavalla reagoi ja helppous ja välittömyys ystävyyssuhteesta katoaa, on ilmiselvää että perustaa ystävyydelle ei enää ole, koska toinen osapuoli on syystä tai toisesta muuttunut/muuttanut näkökulmaansa asioihin.
Kirpasee ja ottaa kyllä koville jos hyvä kaverisuhde kariutuu ties minkä syyn takia, sillä yleensähän on paljon asioita koettu yhdessä ja sellaista välittömyyttä ei ihan heti uusien kavereiden kanssa rakenna. Mutta jos toinen osapuoli ei enää halua vaalia samaa ystävyyspohjaa niin murtuuhan se eikä sitä niin vaan voi väkipakolla hengissä pitää. Kaipaus ja haikeus vaan jää, kun tässä itsekin yhtä tapausta muistelen, hän(kin) oli kovia kokenut nainen, jonka kanssa asiat sai tolalleen ja perspektiiviin kun sen verran omaa hurttia huumoria että oli kiva heittää juttuja, omasta mielestäni hän toimi eräässä asiassa tökerösti ja pisti päänsä pensaaseen, toimi jota en sulata, mutta hänellä tietysti voi olla oma versio tapahtumista, mutta siihen tyssäsi monen vuoden kaveruus.
Mulle on käynyt samoin muutamia kertoja kuntosalimaailmassa tai paremmin sanottuna fitnessnaisten kesken.
Ihastuvat ja saavat minut kiinnostumaan itsestään, sitten tulee ns. pelivaihe, jolloin kytätään toisiaan, joskus ohimennen kostetellaan, jutellaan kivoja. Loppu menee yleensä saman kaavan mukaan: vetäytyminen. Ystävyys päättyy - ei edes moikata.
Ilmeisesti asia on niin, että ko. on todella huonon itsetunnon omaavat naiset jotka hakevat itsetunnolleen pönkitystä? Tai mitä lie.
oikein mistään kotoisin. Kauniimpiakin ja fiksuimpiakin on monia ja itsellä riittää vientiä, jos niin haluaa. Vaihtaa voi aina eikä ole pakko jäädä jonkun epäonnistuneen ihastumisen kanssa yhtään mihinkään. Tie on avoin, tee mitä haluat.
menee ns.normimaailmassa. Alkaneet orastavat suhteet tai ystävystyminen voi päättyy joko pian tai sitten hiipua aikanansa jos yhteinen tekijä pienenee (ystävyyden ollessa kyse) tai tunne muuttuu jonkin syyn takia tai muuten vain laimenee, näitähän sattuu koko ajan. Martina Aittolehdonkin avioliitto meinasi päättyä ennenkuin alkoikaan (kauan mahtaa kestääkään), ainakin hääpäivää näköjään veksailtiin ja syyt on tietysti hupaisia, joten kaikenlaista sattuu aina ihmissuhderintamalla.
Outoa ajatella, että kyseessä olisi toisen huono itsetunto tai sen pönkittäminen, kun kerran toiseen haluaa tutustua (itse pitää myös olla aktiivinen jos todella haluaa jotain suhdetta ylläpitää, mutta jos ei kaiku vastaa vaikka kuinka huutaa, sillehän ei voi mitään), muttei sitten jonkin tai monen syyn takia johdakkaan -ikuisesti yhdessä elämänsä loppuun saakka- satutarinaan, niin ehkä reality check on todellakin paikallaan ja huomata miten suhteita alkaa ja päättyy muiden ihmisten kohdalla.
Mitä mä teen ku oon 15 vuotias ja ollaan kaverin kans tavallaan yhdes (siis sekin on tyttö tietenki) mutta vanhemmille ei olla kerrottu mitää että ollaan yhdessä. Me ei nähdä ikinä missään vaikka todella rakastetaan toisiamme. Me vaan pelätään sitä ettei nähdä enää ikinä jos kerrottais jollekkin...