EN JAKSA selittää sairausHistoriaani, mutta onko teillä muilla bulimikoilla samanlaista että kun olette vetäneet kamalat määrät herkkuja niin kun oksentaa tuntuu AINA että se oksentama määrä on liian vähän? Musta tuntuu aina siltä ,vaikka yleensä lopetan yökkimisen kun ekat vatsaHaponMaut tulee suuhun.
Tänään taas meni päin persettä kaikki ja sorruin ahmimaan.
Oltiin työporukoiden kanssa retkellä jossa aamulla saimme kahvin ja korvapuustin. Sitten kävimme abc:n noutopöydässä syömässä. Olis mennyt päivä ihan hyvin, jos iltaPuoli olisi mennyt normisti , mutta
retkeltä palattua alkoi ahdistaa vloppu ja menin eka syömään yhden pallon suklaajäätelöä, sitten seuraavaan vastaan tulevaan kahvilaan juomaan kahvia ja söin kinuskiOmenalKakun palan ja siitä se karkasi sitten lopunkin. Menin ostaan 100g sipsejä, vedin ne bussimatkalla himaan ja kävin ennen kotiin menoa lähikaupassa ostamassa 300g irtokarkkeja ja 200g suklaata. jeejee
Ai että mä inhoan itseäni!
Nyt sitten tavoitteena huominen ja sunnuntai todella vähällä. Eli juon lihgKolaa, teetä ja kahvia. ja vähän hedelmää. En siis voi lähteä asunnoltani minnekkään.
PASKA Mä!
Tänään taas meni päin persettä kaikki ja sorruin ahmimaan.
Oltiin työporukoiden kanssa retkellä jossa aamulla saimme kahvin ja korvapuustin. Sitten kävimme abc:n noutopöydässä syömässä. Olis mennyt päivä ihan hyvin, jos iltaPuoli olisi mennyt normisti , mutta
retkeltä palattua alkoi ahdistaa vloppu ja menin eka syömään yhden pallon suklaajäätelöä, sitten seuraavaan vastaan tulevaan kahvilaan juomaan kahvia ja söin kinuskiOmenalKakun palan ja siitä se karkasi sitten lopunkin. Menin ostaan 100g sipsejä, vedin ne bussimatkalla himaan ja kävin ennen kotiin menoa lähikaupassa ostamassa 300g irtokarkkeja ja 200g suklaata. jeejee
Ai että mä inhoan itseäni!
Nyt sitten tavoitteena huominen ja sunnuntai todella vähällä. Eli juon lihgKolaa, teetä ja kahvia. ja vähän hedelmää. En siis voi lähteä asunnoltani minnekkään.
PASKA Mä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
täällä toinen sairas.Bulimia alkoi 15v jaa nyt 28v jatkuu vaan.. syön jokapäivä tuon verran.. oksennut näyttää pieneltä kun on niin tiiviissä muodossa..
Mä hullu teen usein niin että punnitsen itseni ennen ahmimista ja oksentamisen jälkeen että uskon kaiken tulleen ulos.. joskus jos punnitsen ennen oksentamista niin voi olla 3kiloakin eroa.. siis mieti.. 3kiloa mättöä mahassa, ohme ettei siitä jo mene pönttö tukkoon..huoh, tämä on niin sairasta.
Mulla vasta tänä vuonna muuttu vuosien kestoinen syömishäiriö bulimiaksi. Sairaus alko semi anoreksiana (en koskaan ollut sairaalloisen laiha, mutta pieni kuitenkin) ja syömismäärät oli todella mitättömiä (isosisko sairasti myös anoreksiaa samanaikaisesti ja meni pahempaan kuntoon).
Vuosien varrella sairaus on muuttanut muotoaan.. ja tuntuu että olen nyt rankimmassa vaiheessa. Oikeestaan ollut siinä jo vuosia; öisin herään mättämään koska jos mielessä liikkuu vaan syömiset, ne tulee myös uniin jonka seurauksena en ole vuosiin nukkunut yötäkään kokonaan. En yhtäkään yötä. Jos tahdon että yömätöt jää tekemättä, en osta kaappiin yhtään ylimääräistä. Paskoja juttuja sitten tapahtuukin kun olen jonkun toisen luona yötä..olen monesti jäänyt jääkaapilta kiinni. Ja siis noita yömättöjä en oksenna. noloa noloa noloa. Niin monet kerrat olen meinannut kuolla häpeään. Ja pahinta on kun jotkut keille se selviää suhtautuu vihamielisesti siihen. Se jos mikä kasvattaa vielä sitä häpeää jota tunnen päivästä toiseen.. kumpa terveet vaan ymmärtäis että tässä ei ole päätösten tekemisestä kyse. Kun sairaus on ottanut vallan, ihmismieli on tuhoon tuomittu. Eli mä en vaan kykene päättämään esim. herätessäni että älä kävele keittiöön vaan koita saada heti uudelleen unen päästä kiinni. Kumpa asiat olis niin yksinkertaista. Tai ku mun tekee mieli ostaa säkeittäin herkkuja, niin miksi mä en vaan päätä, että en osta. miksi, miksi, miksi. Niinpä.
Palatakseni tähän aiheeseen.. Mättömäärät on suuria ja inhoon oksentamista ylikaiken. Sen lisäksi mietin nykyään että mitäköhän kerrostalun muut asukkaat musta miettii :( ja mun lähikauppias joka todistaa aina mun ostoksia. Lupasin aina itelleni että bulimiaan en kyllä ryhdy, mutta kun en päässyt noista öisistä heräämisistä eroon (kävelen kuin unissaan, zombiena, vetämään mitä kaapista vaan löytyy.. ja roskiksista.. sentään vielä omista..) joten pakotin itseni tähän, koska jos jotain pelkään ja kammoan, niin lihomista.
Olen 26-vuotias ja lähdössä nykiin vaihtoon ensi keskiviikkona... pakenen kai.. en tiedä. koitan vaan keksiä jotain jotka pitäis itsetuhoiset ajatukset vähän kauempana. JA toivon että tää saatanan paska sairaus joka on pahempi ku ns. normi sairaudet jotka parannetaan pillerein, menis pois. Olen kyllä jo menettänyt toivon.. ku en apuakaan jaksa hakea ku tuntuu ettei siitä kuitenkaan mitään hyötyä ole. Antaisin mitä vain jos saisin edes yhden yön kokeilla nukkua enemmän kuin 2 tuntia putkeen heräämättä. Itkulla muistelen niitä aikoja ku illat ja yöt oli nukkumista varten ja nukuin 7 tunnin yöunet heräämättä.
Anteeks tästä pitkästä tarinasta, mutta ku muutakaan en osaa ku kirjoittaa tunteita. Ääneen en niitä pysty sanomaan. Tahdon vaan että mun ajatusmaailmaan tulee vielä jonain päivänä kuulumaan muuta kuin syöminen.
Toivon niin paljon voimia teille. ja keinoa löytää parannus.
Haleja
Olen itsekin sairastanut bulimiaa 4 vuotta, mutta olen nyt päässyt sen yli, enkä usko sen tulevan enää takaisin. Tässä pari vinkkiä, miten yrittää parantua: älä paastoa tai ajattele, että syömättömyydellä pääset bulimiasta eroon, koska se vain johtaa ahmimiseen myöhemmin. Älä hauku itseäsi vaan ala miettiä missä olet hyvä ja ala tehdä sellaisia asioita, joista pidät. Älä ajattele, että nämä on taas näitä lässytyksiä, sillä olenhan minä ainakin parantunut!
Voimia ja jaksamista parempaa tulevaisuutta kohti!