Olen 20-vuotias. Sain viikko sitten tietää, että odotan lasta. Haluan tämän lapsen, enkä ikinä voisi tehdä aborttia. Kaikki kuitenkin pelottaa ja painaa vähän mieltäkin...
Taloudellisesti kaikki on hyvin. Poikaystäväni on töissä ja minä opiskelen ja käyn töissä! Eniten pelkään kertoa äidilleni... en ole varma kuinka hän reagoi!? Tiedän, että hän ei tule pitämään asiasta ja siksi hänen asenteensa pelottaa!! Mietin myös kuinka kouluni käy ja että olenko liian nuori äidiksi? En tiedä kuinka kertoa asiasta työpaikallani ja missä vaiheessa "uutiseni" kertoisin? Poikaystäväni on iloinen tulevasta vauvasta, eikä hänen mielessään tunnu olevan huolen häivää!!
Haluaisin nauttia raskaudestani, mutta niin useat asiat painaa mieltänä koko ajan, etten tiedä onko se mahdollista...
Taloudellisesti kaikki on hyvin. Poikaystäväni on töissä ja minä opiskelen ja käyn töissä! Eniten pelkään kertoa äidilleni... en ole varma kuinka hän reagoi!? Tiedän, että hän ei tule pitämään asiasta ja siksi hänen asenteensa pelottaa!! Mietin myös kuinka kouluni käy ja että olenko liian nuori äidiksi? En tiedä kuinka kertoa asiasta työpaikallani ja missä vaiheessa "uutiseni" kertoisin? Poikaystäväni on iloinen tulevasta vauvasta, eikä hänen mielessään tunnu olevan huolen häivää!!
Haluaisin nauttia raskaudestani, mutta niin useat asiat painaa mieltänä koko ajan, etten tiedä onko se mahdollista...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nuoruutta ei ainakaan tarvitse surra. Itse olen 19- vuotias ja odotan ensimmäistäni, kädessä vain ylioppilastodistus. Mieheni opiskelee yliopistossa vasta toista vuotta. Koulua en sure. Aina voi opiskella vaikka mummona jos ei aikaisemmin tilaisuutta tule. oma äitini on 43 ja oottaa lasta, eikä hänellääkään ole kuin YO paperit. vielä tässä ehtii, tuumaa vaan!:) Ja niin ehtiikin hyvinkin. Että iloista odotusta vain sinne! Kannattaa iloita niin muutkin huomaavat kuinka ihanasta asiasta on kyse!
Sinusta tulee siis äiti ja sisar. Onneksi olkoon! Kuinka pitkällä olet raskaana?
Kuule turhaan pelkäät.
Muistan itsekkin kun alussa olin vähän väliä peloissani,ja eniten mieltä paino vanhempien sana.
Olen itse kans20 ja vauva on esikoiseni.
Kun kerroin vanhemmille eivät ne ilahtuneet, mutta raskauden aikana niitten mieli on muuttunu!:) Mulla opinnot jää kesken,mutta jatkan myöhemmin.
Yritä kertoa mahdollisimman nopeasti vanhemmillesi, sillä kun olet kertonu nukut yösi paremmin.Onnea odotukselle!!
Kuinka kerroit vanhemmillesi? Minusta tuntuu, että en voi tehdä sitä kasvotusten... Ei kyllä tunnu hyvältä kertoa näin isoa asiaa puhelimessakaan...!?
Ja eilen minusta tuli myös kolminkertainen täti. Veljeni sai kolmannen poikansa, jolla on kuulemma kaks alahuulta ja pulloposket!:) Itse olen "vasta" 8.rv:lla. Odottavan aika on pitkä, mutta sitäkin ihanampi!
niin minä kerroin puhelimessa,kerroin ku raskaus oli ouoles välii,en pystyny nauttimaan raskaudesta ku ei voinnu puhua kunnolla vanhempien kanssa.sanoin vaan että jouluna tulloo meille vauva,ja purin huulta minkä kerkesin....puhelu oli lyhyt ja tyly,mut mä olin onnellinen!!
muistaa että se on sun oma elämä ja sä päätät...kyllä sun vanhemmat sen hyväksyy enemmin tai myöhemmin ja jos ei niin onhan se niiden menetys,mutta kuka voisi vastustaa vauvoja.
mä ajattelen asian ainakin niin että tää on mun elämäja mä pärjään,ite en ole vielä kertonut...tosin en ole vielä ihan sata varma raskaudestakaan.tiedän kuitenkin että kun se aika koittaa vanhempien vastaan otto ei ole varmaan kovin positiivinen sillä he eivät pidä miehestäni,mutta uskon että se tasaantuu ajan myötä...minä en ainakaan rupea valitsemaan vaan teen niin kuin itse koen parhaaksi.tiedän myös mistä puhut kun sanoit että poikaystävälläsi ei ole huolen häivää,se on sellanen yleinen piirre miehissä jota minä ainakin kadehdin,johtuu kai siitä että nillä on putki aivot :)
iloista odotusta :)
Minun mielestäni sinun kannattaisi kertoa heti, niin äidillesi kuin työnantajallesikin. Mikäli äitisi suhtautuu raskauteesi negatiivisesti, anna hänen olla sitä mieltä. Kyllä hänen suhtautumisensa kääntyy ennen pitkään positiiviseen suuntaan, viimeistään kun saa käsivarsilleen maailman ihanimman vauvan. Minua itseäni jännitti kertoa kolmelle murrosikäiselle lapselleni (ed. avioliitosta) ja tietysti työnantajalleni, jolta sain vakiopaikan. Lapseni suhtautuivat aivan ihanasti asiaan ja työnantajani kiitteli, kun kerroin niin varhaisessa vaiheessa, että on helpompi suunnitella tulevaa. Elikä kerro mahdollisimman pian, niin pääset nauttimaan raskaudestani!
Mulla oli vähän samalnlainen tilanne.
Äidille kertominen oli kaikkein vaikeinta, koska en tosiaan tiennyt mien hän tulisi reagoimaan. Kerroin kuitenkin aika aikaisessa vaiheessa (ns. hoidin ikävän homman pois alta...). Ensin hän ei ollut kovinkaan innostunut asiasta, mutta raskauden edetessä hän odotti vauvaa varmasti yhtä paljon kuin minäkin. Se ottaa oman aikansa sulatella asiaa. Nyt minunkin äitini on 1,5 kk tytön ylpeä mummi.
Työpaikalla kannattaa hyvissä ajoin kertoa että ne ymmärtää jos satut olemaan hieman väsyneempi tms. Ei sitten tule turhia haukkuja.
Eli siis kannattaa hoitaa nämä ns. ikävät asiat pois päiväjärjetyksestä ja nauttia raskaudesta täysin rinnoin, se on ihanaa aikaa. Oikeen paljon onnea teille ja jaksamisia!!!
Itse olin vielä 18 kun kerroin äidilleni että siitä tulee mummi, se oli parikuukautta ennen kuin täytin 19 ja itsekin mietin että mitäköhän äiti meinaa kun se on aina jankuttanut sitä että elämässä ei ole mihinkään kiire että kyllä sitä kannattaa vielä odottaa. En kuitenkaan jaksanut odottaa ja koulukin oli jo loppusuoralla. Kerroin äidille kun olin rv 8 muistaakseni ja äiti otti se kyllä rauhallisesti ja kun isälle kerrottiin niin jo naureskeltiin äidin kanssa kun isä ei menannut millään uskoa.
Äideillä on varmasti se pelko jatkuvasti että miten oma lapsi pärjää ja jos on opiskelut kesken niin se varmasti pistää huolestuttamaan. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että ei ole kiire minnekkään, kyllä sen koulun saa sitten päätökseen myöhemminkin ja kun kuitenkin miehesi on töissä niin ei mitään hätää. Ja ihmettelen kyllä suuresti sellaisia äitejä jotka eivät haluaisi lasten lapsia, aivan päin vastaista olen kyllä kuullut. Koska haluat lasta noin kovasti niin kyllä äitisikin sen hyväksyy, älä murehdi liikoja, masuasukkisi tarvitsee kaikki voimasi älä haaskaa niitä murheisiin vaan ota rennosti, kaikki järjestyy=)
Voin myöskin varmasti onnitella.