Onko 18-vuotiaalla mahdollista saada toimeentulotukea kun asuu kotona ja käy vielä koulua? Olen kuullut, että jos hakee opintolainaa niin voi hakea myös toimeentulotukea, jos laina ei riitä. Siis jos maksaa vuokraa ym. kulujaan sille vanhemmalle, jonka luona asuu.
Tiedän, että vanhemmilla on koulutusvastuu, mutta kun isä on kieltäytynyt maksamasta enää mitään kun lapsi täyttää 18,niin jotain pitäisi tehdä. Ei auta, vaikka lapsi itse teki hakemuksen kun täytti 18. Isä ei sitoutunut enää mihinkään. Ja lapsi ei halunnut viedä asiaa oikeuteen. Ja ymmärrän sekin kyllä. Luulisi tietysti normaalin isän älyävän asian, mutta kun ei!
Opintorahaakaan ei saa kuin pari kymppiä. Ei sillä pitkälle itseään elätä!
Tiedän, että vanhemmilla on koulutusvastuu, mutta kun isä on kieltäytynyt maksamasta enää mitään kun lapsi täyttää 18,niin jotain pitäisi tehdä. Ei auta, vaikka lapsi itse teki hakemuksen kun täytti 18. Isä ei sitoutunut enää mihinkään. Ja lapsi ei halunnut viedä asiaa oikeuteen. Ja ymmärrän sekin kyllä. Luulisi tietysti normaalin isän älyävän asian, mutta kun ei!
Opintorahaakaan ei saa kuin pari kymppiä. Ei sillä pitkälle itseään elätä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
18-vuotias opiskelija saa melkein 100€ opintotukea (äidin pienet tulot suurentavat opintotukea) ja lisäksi tekee keikkatöitä joista saa sitten omat kulunsa maksella. Ilmaiseksi kotona asustelee. Ei ole tarvinnut lainaa hakea, eikä siis myöskään toimeentulotukea.
Jos sinulla on niin isot tulot ettei lapsi saa korotettua opintotukea, miksi hänen tarvitsee vuokraa yms. maksella?
Ei minulla sen suuremmat tulot ole kuin isälläkään, mutta periaatteesta katson, että hän on myös velvollinen huolehtimaan lapsen opiskelumahdollisuudesta. Ei meillä päin löydy mitään keikkahommia. Ei löytynyt edes kesätöitä, mutta onneksi löytyi kauempaa ja pystyi asumaan tuttavilla edullisesti.
Tulot kuitenkin sen verran suuret, ettei mitään korotuksia tule. Mutta kyllä nuori ihminen tarvitsee rahaa muuhunkin kuin koulukirjoihin ja ruokaan. Enkä katso, että minun yksin kuuluisi asiat hoitaa. Oli rahaa sitten kuinka paljon tahansa.
Oikeastaan tässä haluan kritisoida tuota vanhempien koulutusvastuuta. Se jää hyvin helposti vain toisen vanhemman vastuuksi. Näin ainakin meillä. Mitä merkitystä on tuollaisella lailla, jos se isän osalta jää vapaaehtoisuuteen? Äiti kuitenkin huolehtii lapsestaan ja hänen tulonsa vaikuttavat opintotukeen.
Jos 18 v asuu ilmaiseksi kotona ja syö ja kylpee maksutta, mihin hänellä menee rahaa viimeisen vuoden aikana ennen kuin saa lukion /amiksen loppuun ja pääsee töihin tai muuttaa omaan kämppään kun lähtee opiskelemaan muualle?
Jos asutte korvessa, jossa ei ole työnsaantimahiksia, mitä kuluja siellä voi olla, kun ei voi minnekään mennä. Nettiyhteys teillä tuntuu jo olevan.
Eikö se mukula jo valmistu toukokuussa 2009, joten luulisi teidän viimeiset kuukaudet selviävän vaikka päällään seisten tai pistä mukula asumaan isälleen.
Ei tainnut tulla pointti selväksi.
Miksi minun yksin pitää vastata kustannuksista? Siis miksi minun pitää yksin päälläni seistä!
Ja missä asutaan nykyään ilmaiseksi, syödään ja kylvetään? Ei meillä ainakaan. Kaikki maksaa päivä päivältä enemmän. Isä kyllä ajattelee, että kun lapsi asuu kotona, ei se kuluta mitään.
Ja kun korvessa asuu, se se vasta kalliiksi tulee. Kaikki pitää lähteä ostamaankin kymmenien kilometrien päästä. Siis ihan kaikki tulee täällä kalliiksi.
Ja vaikka rahat riittää, ei se minusta tarkoita sitä, että isä voi pestä kätensä kun lapsi täyttää 18. Vai oletko tosiaan sitä mieltä, että sen jälkeen äiti yksin on vastuussa koululaisen elatuksesta
"laita kersa isälle asumaan" Ensinnäkin minulla ei ole yhtään kersaa. Ja lasta en vaatisi muuttamaan viimeisenä kouluvuotena minnekään. Ja sanoin jo hänelle, että me kyllä selvitään. Hän saa käydä rauhassa koulunsa. Mutta tein myös selväksi, että nyt tässä eletään vain minun palkkani varassa. En enää kiillota isän sädekehää.
Tervetuloa realismiin! :)
Ei auta valitus yh-palstalla, pitää ottaa yhteyttä kansanedustajiin. Pitää olla aktiivinen.
Kirjoita yleisönosastoon, valita julkisesti, anna kasvosi ja nimesi ongelmalle. Jos sinä jaksat, moni varmasti lähtee taaksesi.
Minä en jaksa, minä maksan mielummin kaiken omasta pussistani - valittamatta.
Ei minusta ole parrikaadeille :) Tarpeeksi tekemistä arjen kanssa. Ystäväni kehoitti menemään oikeuteen. Mutta minusta se tekee hallaa lapselle. En ala siihen, vaikka varmasti lapsi jutun voittaisi. Minusta vaan on väärin, että sen pitäisi mennä oikeuden kautta. Eikö voi tehdä heti sellaista lakia, että vanhemmat ovat elatusvelvollisia kunnes toisen asteen koulu on käyty. Jos lapsi ei mene peruskoulun jälkeen kouluun, sitten töihin. Mutta minusta koulutusta on tuettava. Sillä tavalla yhteiskuntakin hyötyy monta kertaa enemmän. Ei tule syrjäytyjiä niin paljon tähän maahan!
Kyllä kai sitä pitäisi keksiä joku poliitikko,jolle kirjoittaisi. Ehkäpä teenkin sen. Nyt tuli mieleen yksi sopiva naiskansanedustaja. Ehkä hän ymmärtäisi, on itsekin äiti.
käsiteltiin? Jos hakee koulutusapua oikeuden kautta, niin tulos voi olla toinen. Voisi vihjaista isälle, että haluaako mieluummin maksaa vapaaehtoisella sopimuksella vai hakeeko oikeuden kautta. Hävinnyt joutuu maksamaan lisäksi oikeudenkäyntikulut.
Hakemus tehtiin sosiaalitoimistossa, lapsi allekirjoitti sen,koska oli jo 18. Paperi lähetettiin isälle, joka sanoi, ettei ala mihinkään säännölliseen maksuun enää. Sanoi antavansa rahaa silloin kun haluaa. Maksoi koulukirjoja, mutta eihän niitä enää lukion viimeisellä luokalla paljon tarvittu.
Lapsi ei halunnut lähteä oikeuteen. Ja ymmärrän sen, enkä edes halunnut siihen patistaa. Mutta näin isä kyllä näytti selvästi lapselle kuinka paljon välittää. Ja kyllä lapset ovat sen verran fiksuja, että tietävät kuka välittää ja kuka ei.
Olen siis tällä kaikella sitä mieltä, että laki pitäisi olla sellainen, ettei siinä laiteta lasta tai nuorta ikävään asemaan käymään oikeutta vanhempaansa vastaan. Minusta tuommoisella lailla ei ole yhtään mitään merkitystä kun se kuitenkin perustuu vapaaehtoisuuteen, jos asiaa ei viedä oikeuteen. Ihan tyhjä laki! Vapaaehtoisestihan voi osallistua ilman lakejakin, jos on yhtään lastaan ajatteleva vanhempi.
Olen monesti ajatellut, että jos olis toisinpäin. En minä ainakaan voisi yhtäkkiä kun lapsi täyttää 18, ajatella, ettei häntä tavallaan ole olemassa! Hän ei muka enää tarvitse mitään. Pärjätköön kuinka haluaa. En voisi sanoa lapselleni, että tuossa on ovi, maailma kutsuu. Ja minusta koulutus on parasta mitä nuorelle voi tarjota. Luulisi molempien vanhempien haluavan sitä eikä, että 18-vuotias menisi johonkin hanttihommiin ja koulu kärsisi.
sitten lapsen asua ja syödä ilmaiseksi kotona ja käyttäköön opintotukensa & lainansa omiin menoihinsa. Ethän voi ajatella että, kun lapsi 18 täyttää, että vanhempien elatusvelvollisuus on loppu ja kotona asuminen maksaa.
Onhan teillä isä sentään kirjoja lapselle ostanut, meillä ei ole niitäkään, vaan minä äitiysrahalla kaiken maksoin.
Totta kai lapsi asuu kotona ja käy koulunsa loppuun. Se on minulle tärkeää, että saan heidät elämän alkuun. Tässä vuodatuksessani olikin lähinnä se pointti, että minusta pitäisi olla itsestään selvää jatkaa elatusta koulun loppuun. Siis myös isälle itsestään selvää. Hän ei tajua, että kyllä ne lapset loppupeleissä hoksaa myös, mistä on kyse.
Minusta jokaisen, joka nyt on elatussopimuksia sorvaamassa, pitäisi saada jo alusta pitäen sopimukseen kohdan, jossa mainitaan elatuksen jatkuvan koulun loppuun. Vaikka täyttääkin 18. Ei sen pidä olla vain lähivanhemman asia.
Kyllä minä pärjään. Ei siitä ole kyse, vaan periaatteesta. Etenkin kun toisella vanhemmalla ei ole mitään taloudellisia huolia. Tarvitsee hoitaa vain itsensä!
aloitusviestissähän kyselit toimeentulotuen saamista, eihän sitä toinen vanhempi maksa...
Aikoinani ajattelin että kun lapsi täyttää 18 ja opiskelee, haetan lapsella sitä koulutusavustusta isältään, joka ei ole 18 vuoden aikana osallistunut lapsen elämään mitenkään muutoin kuin elatusmaksulla, mutta ajatukseksi se jäi. Katkeruus on vuosien varrella hävinnyt, eipähän isä ainakaan pääse valittamaan, miten häntä kynin... :)
Niin, eipä meilläkään juuri muuta ole ollut osallistumista kuin elatusmaksut. Ei puhettakaan mistään joka toinen viikonloppu tai pari viikkoa lomilla. Ei todellakaan! Ja elatusmaksutkin määrättiin siltä pohjalta, että isä tapaisi mahdollisimman paljon. Kirjattiin oikein: vapaa tapaamisoikeus. Ja minä kun luulin, että lapsia haluttaisiin tavata enemmän kuin pari kertaa kuukaudessa. Olin siitä onnellinen, että lapset saisivat tavata isää mahdollisimman paljon.
Mutta ilmeisesti tuo vapaa tarkoittikin, että silloin harvoin kun isälle sattuu sopimaan. Sattui jostain syystä aika harvoin...
Ja tuosta toimeentulosta tosiaan kyselin, koska ajattelin, että mites lapsi sitten pärjäisi, jos minäkään en tukisi? Mitä mahdollisuuksia hänellä olisi? Mutta sitä en edelleenkään hyväksy, että lähivanhempi yksin huolehtii, jos ei mene oikeuteen asian kanssa. Ja se on väärin mielestäni lasta kohtaan.
Nyt tässä kuitenkin alkaa olla paremmalla puolella kun viimeistä viedään niin sanotusti. :)
tapaamissopimusta ei ole ikinä ollutkaan, lapsi tapasi isänsä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, ja saavat kyllä hoitaa tapaamiset ihan keskenään. Olen joskus lapsen rahaa/bensaa pyydellessä sanonut, että pyydä isältäsi, eipähän tuo liikoja ole tähän mennessä osallistunut... :)