Omaiseni on pitkään käyttäytynyt todella oudosti. Hän kuvittelee mitä ihmeellisimpiä asioita ihmisten puheista ja käytöksestä, uskottelee itselleen kaikenlaisia yliluonnollisia juttuja ja yhdistelee tapahtumia mielessään jonkinlaiseksi huikean monimutkaiseksi salaliitoksi, sekä epäilee ihmisten uhkaavan hänen henkeään, jne...
Olen tämän asian kanssa aivan totaalisen yksin. Olen yrittänyt puhua järkeä ja käskenyt menemään lääkäriin, ja hän onkin käynyt jossain psykiatrilla (masennuksen takia kai), mutta jostain syystä lääkäri ei kai ole tajunnut että hän on aivan sekaisin. Omaiseni osaa esittää suhteellisen tervettä, ainakin tietyissä tilanteissa, ja vaikka hänellä ei ole ollenkaan sairauden tuntoa, hän ymmärtää olla kertomatta harhaluuloistaan ihmisille jotka saattaisivat pitää niitä omituisina tms.
Pelkään ihan hirveästi että sairaus pahenee ja/tai hänelle tapahtuu jotain pahaa. En osaa enkä pysty auttamaan mitenkään, koska asun toisella puolella Suomea, ja hän on tiukasti kieltänyt puhumasta asiasta kenellekään. (Ei ole oikeastaan ketään kenelle voisin edes kertoa. Asia on yksin minun harteillani.) Toisaalta epäilen myös mielisairauksien hoitojen tehoa. Onko olemassa lääkettä mikä tekee hänestä samanlaisen kuin ennen, vai onko harhojen vaihtoehtona ainoastaan zombimainen lääkkeillä latistettu olemus? Voiko kukaan/mikään oikeasti auttaa?
Olen kiitollinen, jos joku haluaa jakaa kokemuksia vastaavasta, joko omaisen tai sairaan itsensä kannalta. Mahtaako kyseessä olla psykoosi tai jopa skitsofrenia, tai onko niillä edes mitään eroa? Mitä konkreettisesti voisin tehdä? Voinko esim. ottaa yhteyttä hänen asuinkaupunkinsa terveyskeskukseen tai johonkin? Pystyykö omainen hakemaan apua ilman potilaan suostumusta?
Onko kukaan parantunut tällaisesta? Entä millä keinolla olette onnistunut saamaan omaisenne (tai millä teidät on onnistuttu saamaan) hoitoon? Onko mitään mahdollisuutta että sellainen sairaus paranisi itsestään? Entä onko mahdollista että kyseessä olisi neurologinen eikä psyykkinen sairaus?
Olen yrittänyt mahdollisimman hienotunteisesti selittää, että hän ei ole aivan kunnossa, mutta siitä hän vain suuttuu ja raivoaa. Tiedän, että jos suoraan sanon että epäilen psykoosia tms. niin se ei voi mennä yhtään sen paremmin...
Olen tämän asian kanssa aivan totaalisen yksin. Olen yrittänyt puhua järkeä ja käskenyt menemään lääkäriin, ja hän onkin käynyt jossain psykiatrilla (masennuksen takia kai), mutta jostain syystä lääkäri ei kai ole tajunnut että hän on aivan sekaisin. Omaiseni osaa esittää suhteellisen tervettä, ainakin tietyissä tilanteissa, ja vaikka hänellä ei ole ollenkaan sairauden tuntoa, hän ymmärtää olla kertomatta harhaluuloistaan ihmisille jotka saattaisivat pitää niitä omituisina tms.
Pelkään ihan hirveästi että sairaus pahenee ja/tai hänelle tapahtuu jotain pahaa. En osaa enkä pysty auttamaan mitenkään, koska asun toisella puolella Suomea, ja hän on tiukasti kieltänyt puhumasta asiasta kenellekään. (Ei ole oikeastaan ketään kenelle voisin edes kertoa. Asia on yksin minun harteillani.) Toisaalta epäilen myös mielisairauksien hoitojen tehoa. Onko olemassa lääkettä mikä tekee hänestä samanlaisen kuin ennen, vai onko harhojen vaihtoehtona ainoastaan zombimainen lääkkeillä latistettu olemus? Voiko kukaan/mikään oikeasti auttaa?
Olen kiitollinen, jos joku haluaa jakaa kokemuksia vastaavasta, joko omaisen tai sairaan itsensä kannalta. Mahtaako kyseessä olla psykoosi tai jopa skitsofrenia, tai onko niillä edes mitään eroa? Mitä konkreettisesti voisin tehdä? Voinko esim. ottaa yhteyttä hänen asuinkaupunkinsa terveyskeskukseen tai johonkin? Pystyykö omainen hakemaan apua ilman potilaan suostumusta?
Onko kukaan parantunut tällaisesta? Entä millä keinolla olette onnistunut saamaan omaisenne (tai millä teidät on onnistuttu saamaan) hoitoon? Onko mitään mahdollisuutta että sellainen sairaus paranisi itsestään? Entä onko mahdollista että kyseessä olisi neurologinen eikä psyykkinen sairaus?
Olen yrittänyt mahdollisimman hienotunteisesti selittää, että hän ei ole aivan kunnossa, mutta siitä hän vain suuttuu ja raivoaa. Tiedän, että jos suoraan sanon että epäilen psykoosia tms. niin se ei voi mennä yhtään sen paremmin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko suoraan sanonut hänelle, että olet miettinyt tällaisia vaihtoehtoja ja onko hän samoista asioista kertonut lääkärille.
Olen melko suoraan puhunut, varoen täsmällisiä termejä (esim. skitsofrenia, psykoosi tai mielisairaus) mitkä saattaisivat aiheuttaa heti paikalla jotain vihamielisyyttä tai torjuntaa. Silti hän alkoi heti huutamaan että minä pidän häntä hulluna, jne... Lääkärille hän on kertonut kai enimmäkseen masennuksesta ja muista sellaisista asioista. Yritin selittää, että pitäisi kertoa niistä muistakin jutuista, mutta en tiedä mahtaako kertoa. :(
Entä jos ehdottaisit, että kirjoitat omasta tuntemuksistasi ja näkemyksistä hänelle ja pyytäisit näyttämään kirjoituksesi lääkärille?
seuraksi ja koetat selittää oman näkemyksesi asiasta. Voi olla vähän noloa esittää lääkärille jotain kirjetta asioista, joita on itsen vaikea puhua.