Hei!
Onko täällä muita äitejä jotka odottavat toista lasta vuoden ikäerolla?
Meillä vauva on nyt puolivuotias ja toisen vauvan LA toukokuussa-09. Olisi kiva kuulla äidin tuntemuksia?
Minua ainakin askarruttaa suunnattomasti että miten pärjään kahden pienen lapsen kanssa. Isästä on kyllä kamalan paljon apua. Mutta ei kai se kahden vuoden ikäero ole sen helpompi kuin vuoden? Oli tarkoitus että lapsilla olisi parin vuoden ikäero, mutta kivana yllätyksenä tämä tuli. Mietityttää vaan nämä aiat, tuntuu että vasta äsken oli synnyttämässä ja kohta uudestaan..
Onko täällä muita äitejä jotka odottavat toista lasta vuoden ikäerolla?
Meillä vauva on nyt puolivuotias ja toisen vauvan LA toukokuussa-09. Olisi kiva kuulla äidin tuntemuksia?
Minua ainakin askarruttaa suunnattomasti että miten pärjään kahden pienen lapsen kanssa. Isästä on kyllä kamalan paljon apua. Mutta ei kai se kahden vuoden ikäero ole sen helpompi kuin vuoden? Oli tarkoitus että lapsilla olisi parin vuoden ikäero, mutta kivana yllätyksenä tämä tuli. Mietityttää vaan nämä aiat, tuntuu että vasta äsken oli synnyttämässä ja kohta uudestaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on helmikkuussa syntynyt poika, ja toisen lapsen la 7.5. Mun mies on kans töissä, itse olen tietty kotona...tää toinen lapsi on suunniteltu/ toivottu, saa-tulla-koska-tulee-lapsi.mä halusin lapset pienellä ikäerolla,koska en ajatellut sit enempää tehdä.okei,taas raskaana,on kaikki ainaskin tuoreessa muistissa...ja tää raskaus menee nopeemmin,kun esikoisen kans riittää puuhaa.eipä tarvi töihin mennä muksujen välissä,eikä laittaa poikaa päiväkotiin. Toivottavasti esikoinen sit toisen syntymän aikoihin osais puhua/kävellä...helpottais huomattavasti.Kaikki pojan tavarat on tallessa joten kakkonen saa turvaistuimen ja pinnasängyn lennosta veljeltä.täytyyhän esikoiselle joka tapauksessa ostaa uudet. ja tietty muutkin tavarat pieni saa.tähän yöheräämiseen/vaipparalliin ym. on jo niin tottunut,että kyl se toinenkin samaan rahaan menee,niin ja esikoinen ei alle 1½-vuotiaana osaa olla mustasukkainen.mun mielestä lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla,ehkä ne ekat 2v on vaikeita,mut sit helpottaa ja muksuilla on seuraa toisistaan...nuorena jaksaa viä. mun kaverilla oli 8v poika,kun se alko odottaan toista lasta. nyt sit koululaispoika 10v jakaa pienen huoneen 1v siskon kans...huhhuh...ei edes läksyjentekorauhaa, unirauhasta puhumattakaan...Niin ja me asutaan 3h k, mä olen 25v,mies 35v ja meillä on vielä iso koira...plus tietty tempperamenttinen esikoinen.. Toivottavasti tää autto sua, tää on ihanaa aikaa ja et ole ainoa!!!
itsekin mietin sitä et onpahan sitten ainakin seuraa toisistaan kun vuoden ikäero. Ja meillä on kuitenkin kummankin isovanhemmat tukena ja ottavat esikoisen hoitoon milloin vaan tarvii (kerran vasta ollut yökylässä mummulla)
Itsekin ollaan nuoria, minä myös 25v.
Meille kaksi lasta riittää ja mies sanoikin kun kerroin että olen taas raskaana " No nyt on nuorena lapset tehty, että kyllä sitä jaksaa, sitten jää vanhempana aikaa"
Ihanaa saada taas pieni! Minä ainakin olen saanut nauttia ihanasta vauva-ajasta ja toivottavasti saan nauttia myös toisesta, vai onko elämä sitten mahdotonta hääräämistä ja pyörimistä joka suuntaan?? Sainkin tuossa ennen testin tekoa hirmu paniikin että en saa olla raskaana, aloitamme juuri tulevana keväänä rakentamaan omaa tupaa, mies aloittaa reissuhommat ja minunkin pitäisi mennä töihin että saataisiin lainaa maksettua! toisaalta tuo iloinen tuleva vahinkolapsemme on todella tervetullut rakastavaan perheeseen, mutta ei olisi huonompaa ajankohtaa voinut ollankkaan.. Asioilla on tapana järjestyä jotenkin ja siksi olenkin nyt luottavaisin mielin... :)
Minä kans olin aivan paniikissa kun testiä tein. Sitten kun siihen alkoi viiva tulemaan niin en tiennyt itkeäkö vai nauraa! Iloinen olen, mutta mietin liikaa tulevaa..
Teillä on vielä "rankempi" tilanne kuin meillä. Mies on onneksi lähellä töissä ja oma talo on kohta valmis. Onko sinulla esim. isovanhemmat lähellä jotka auttavat? Tekin olette varmaan nuoria?
Minua mietityttää se kun esikoinen lähtee konttaamaan ja kävelemään kun toinen lapsi syntyy, että miten sitä pärjää yksin päivät? Vauva sylissä saa juosta esikoisen perässä..
Välillä iskee kamala paniikki, välillä taas tuntuu et hyvin sitä pärjää ja tunteet menee laidasta laitaan nyt jo, vaikka raskaus näin alussa..huh huh! Saa nähdä sitten puolen vuoden päästä, ja kun minulla on ollut aivan KAUHEA pahoinvointi eka raskaudessa. Melkein puoli vuotta oksensin joka päivä 4-10 kertaa, siihen närästys, selkäkivut ja muut päälle.
täällä ollaan myös!!
vauva on nyt 6kk ja seuraava syntyy helmikuussa, eli vajaa 11kk ikäeroa tulee olemaan..
kieltämättä vähän jännittää, mutta uskon todellakin selviytyväni, olenhan kuitenkin yksin lasten kanssa. isän kanssa ei oikein sujunut edellisen vauvan syntymän jälkeen ja katsoimme parhaaksi erota, yllätykseksi siitä tein positiivisen testin..
saahan ihmiset kerralla kaksosia ja jopa kolmosia. kaverilla on kaksoset ja voin melkein 99% taata, että hänen miehensä ei ole osallistunut taloudenhoitoon, lastenhoitoon, kaupassa käynteihin ynnämuihin ollenkaan. kaveri ei ole valittanut kertaakaan, hienosti on jaksanut kaksosten ja vajaa kaksi vuotiaan kanssa.
en siis väitä että kaikki jaksavat ja osaavat, mutta oma näkemykseni on että kyllä kaikki sujuu, kun vaan ei ota stressiä ihan pienimmästä asiasta. jos tiskit on tiskaamatta, niin mitä sitten, ei ne siitä mihinkään karkaa, ovi kiinni, pois silmistä pois mielestä. tekee sitten kun on aikaa ja voimia. itse en yhtenä iltana jaksanut tehdä enää mitään, vaikka yleensä siivoan ja laitan kaikki valmiiksi seuraavaan päivään. nukahdin todella aikaisin, siitä seurasi että heräsin klo 7 ja tein kaiken ja vähän enemmänkin, pirteä kuin peipponen. meillä lapset herää yleensä 9-10 aikaan.