Mein pikkuselle tullut murkkuikä!
Eli ei anna enää ulkona ottaa kiinni, olen kokeillut sitä että lähen juokseen karkuun muttei lähe perään!
Neuvoja?
Eli ei anna enää ulkona ottaa kiinni, olen kokeillut sitä että lähen juokseen karkuun muttei lähe perään!
Neuvoja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä juokse itse karkuun äläkä missään nimes lähe jahtaamaan. Seiso jämäkästi paikallasi, yritä saada kontaktia ja anna uusi käsky, vaikkapa istu tai maahan. Koiruutes yrittää jekuttaa sua, ja nauttii kun yrität saada kiinni sen...
jos tuo istu-käsky ei tehoa, niin käännä selkäsi ja älä ole huomaavinas koiraa, uskoisin että kohta hiippailee sun lähelle niin että saat sen kiinni.
Elikkä miellä oli/on ihan samankaltainen ongelma. Tapanani on ollut se että kun koira pääsee karkuun ja lähtee juoksemaan niin käännän selkäni ja lähden kävelemään rauhallisesti pois päin. Esim isossa koirapuistossa olen kokeillut niin että kun koira juoksee ja on aika lähteä niin en kutsu koiraa luokseni, lähden vain kävelemään rauhallisesti porttia päin, olen huomannut että kun koira on huomannut että olen lähtemässä niin juoksee itse luokseni. Olen myös kokeillut sitä että kutsun koiran luokseni mutta koira vaan yltyy ja juoksee kauemmaksi. Välillä koira on päässyt kotipihallani karkuun, kylmän rauhallisesti avaan kerrostalon oven ja sanon HEIHEI *koiran nimi* ja jätän oven auki ja lähden rappuun ja katson salaa ikkunasta.. koira kun on huomannut että olen lähteny tulee perässä sisälle.
Kannattaa leikkiä sen pennun kanssa paljon, kutsua luokse muuten vain, vähän riehua ja sitten päästää taas vapaaksi.
Ettei tule sellaista että kaikki kiva aina loppuu kun tulee se tänne-käsky.
Tilanteissa missä pentu ei anna kiinni,kääntäisin selän, menisin kyykkyyn ja kihertelisin itseksi. Rapistelisin vaikka jotain. Kyllä se pentu äkkiä kiinnostuu että mitäs tuo höhlä oikein tekee. Palkkaisin kun tuli luokse ja ehkä päästäisin tässä vaiheessa uudelleen vapaaksi vähäksi aikaa. Missään tapauksessa en heti temppuilun ja luoksetulon jälkeen ottaisi hihnaan ja veisi sisälle vaan osoittaisin että se hauskuus ei lopu siihen. Koiralla kuitenkin on siinä takuulla mielessä se että se ei haluaisi tulla mutta on sen verran utelias.
ja muutenkin juuri ulkona pyrksin siihen että sen pennun huomio olisi minussa. Ottaisin jonkun kivan lelun mukaan ja vaikka puolet ruuasta. Palkkaisin kun on kontaktia jne. Toki pitää saada nuuskia ja tutustua mutta ei niin että minä olen se tylsä joka sitten aina laittaa hihnaan vaan niin että vapaanakin voi olla ja kannattaa olla siinä mamman lähellä
Oletko opettanut koirallesi alusta saakka, että jotain kivaa on aina tiedossa, kun se tulee luoksesi? Esim. leikkiä lelulla, nameja tai kiitoksia ja kehuja runsasti?
Koitapa saada se nameilla luokse; "katso täällä, mitä täällä on? Tulepa katsomaan!" Ja kun se tulee niin ojenna se mitä se tulee katsomaan ja pidä koiraa hetken kiinni ennenkuin päästät sen taas vapaaksi. Ja ennenkuin päästät vapaaksi, istuta se remmissä ja anna sitten vasta käsky "vapaa" kun se on antanut sinulle katsekontaktin.
Kannattaa pitää mukana jotain koiran ehdottoman hyvää herkkua, tai vastaavasti lempilelua. Hätätilassa saattaa toimia hyvin kummalliset jutut, kuten puun juurakko, jota koira ei tunnista tutuksi ja jätä asiaa huomioimatta.
Minusta tuossa on nyt kyse kommunikaatio vaikeuksista, eli koira ei ota käskyjä enää vapaana ollessaan ja pitää kiinniottoyrityksiä lähinnä hauskana temppuiluna.
Sinun on saatava koira kiinnostumaan itsestäsi, muuten ei homma pelitä. :)
että joku saa aikaiseksi koiran joka ei anna ottaa kiinni. Itselläni parikymmentä vuotta koirahistoriaa takana ja edes ekan koiran kanssa ei tullut tuollaisia ongelmia.
Käsittääkseni suurin osa näistä koirista jotka eivät anna ottaa itseään kiinni on se, että niitä ei ole pentuna pidetty tarpeeksi irti. Kun pientä pentua pidetään paljon (siis enimmäkseen) irti, se oppii seuraamaan sitä ihmistään eikä vain hihnaa. Jos pentua pidetään lähes aina hihnassa, se seuraa vain hihnaa, mutta sitten kun se päästetäänkin irti eikä sille ole kehittynyt näkymätöntä sidettä omaan ihmiseen, se vähät välittää kutsuista. Tai saattaa välittää aluksi, mutta kun koira kasvaa ja muu ympäristö muuttuu mielenkiintoisemmaksi, se ei enää tottele.
Joten, jos haluaa koiran joka ei kyseenalaista luoksetuloa, pidä pentua paljon pienenä irti ja harjoittele runsaasti luoksetuloa. Kerran viikossa ei riitä.
Harjoitelkaa pitkän liinan/köyden (eläinkaupoista ainakin 5, 10 ja 20m) kanssa. Tavallisessakin remmissä pyydä aina välillä katsomaan, odottamaan, luokse. Helposti vain nyimme remmillä koiraa itseemme päin, mutta pitkän liinan kanssa on hyvä turvallisesti harjoitella käskyjen käyttöä ilman fyysistä ohjailua.
Kotona on aluksi hyvä kutsua koiraa paljon luo, ulkonahan ei oikein ehdi ja kiinnosta tulla ;) Ja tässä joku erikoisherkku, jota saa VAIN JA AINOASTAAN luoksetullessa. Wau!
Edellisellä kirjoittajalla ei ole varmasti koskaan ollut itsenäisiä metsästyskoiria tai alkukantaisia rotuja? Ihan kaikkien kanssa se luoksetulo vaan ei ole yhtä helppoa kuin toisten kanssa. Kas meillä jukuripäitten omistajillakin on saattanut olla myös hyvin kuuliaisia koiria ja paljon tietotaitoa kasvattamisesta.
Olisko se virhe jo heti tuossa ekassa lauseessa, "mein pikkuselle", eli tuoko on ollut koko ajan lähestymistapasi ja asennoitumisesi pentuun?
Älä nyt sitten pahastu, kun sanon, mutta siitä johtuu myös nyt sitten tämä ettei se tule luoksesi.
Voit vielä pelastaa tilanteen. Ala suhtautua koiraasi koirana, älä "pikkkuisena". Ensin sinun täytyy saavuttaa koirasi kunnioitus ja luottamus, ja tehdä sen kanssa kaikenlaisia hyvää johtajuutta vahvistavia harjoituksia, joita on nettikin pullollaan, senkun vain googlaamaan. Alat tehdä koiran kanssa katsekontaktiharjoituksia, yhteisiä koiralle mieluisia harrastuksia, joka parantaa suhdettanne. Ja tietysti niitä luoksetuloharjoituksia. Sinun täytyy tehdä itsestäsi se kaikkein kiinnostavin eli sinun täytyy olla kiinnostavampi kuin hajut, vieraat ihmiset, koirat, jne. Onnea matkaan!