Eikö Espoon kaupungin työntekijät osaa muuten kuin kovalla rahalla koulutettuna kuten tässä kolumnissa väitetään:
Peruspalveluiden katsastus
Kuka on terveyskeskuksen asiakas? Tai päiväkodin ja koululaitoksen? Ensi tuumalta vastaus voisi kuulua: sen käyttäjä. Mutta katsotaan syvemmälle.
Kotikaupunkini Espoo järjesti 550-juhlansa kunniaksi henkilöstöjohtamisen ja -politiikan haasteita käsittelevän seminaarin. Yksi puhujista oli Trainers’ Housen toimitusjohtaja Jari Sarasvuo.
Sarasvuon firma tekee työtä Espoon sosiaali- ja terveystoimelle asiakaslähtöisen toimintakulttuurin vahvistamiseksi. Jonkun mielestä ehkä outo valinta kunnallisen sektorin valmentajaksi, mutta usein tarvitaan joku täysin ulkopuolinen kertomaan itsestäänselvyyksiäkin.
Varsinkin näinä aikoina, kun kuntasektorilla päätöksenteko perustuu vahvistuvasti säästöjen aikaansaantiin.
***
Sarasvuo selitti asian esimerkillä katsastuskonttoreiden toiminnasta.
Moni muistaa ajan, jolloin auton katsastuksesta saattoi selvitä hyvällä suhdetoiminnalla. Huonommassa kunnossa repsottava auto vietiin tutun suosittelemaan katsastuspaikkaan, jossa haalarimiehen suosiolla oli kohtuullinen hinta. Auton omistaja sai lähteä tyytyväisenä tienpäälle vaikka jarrupalojen kunto ei täyttänytkään kaikkia säädöksiä. Mutta oliko hän katsastuksen todellinen asiakas? Ei.
Asiakas oli se lapsi, jonka yli ”katsastetun” auton kuski ajoi, kun jarrut eivät pysäyttäneetkään ajoissa. Tai sen sairaalan väki, jonne lukuisten suhdetoiminnalla autonsa katsastuksen läpäisseiden uhrit päätyivät hoitoon.
Ja viime kädessä katsastuskonttorin asiakkaita olemme me kaikki. Samoin kuin terveyskeskuksen, päiväkodin ja koululaitoksen – vaikka niiden palveluja ei suorasti tarvitsisikaan.
***
Terveyskeskuksiin hakeutuvat ihmiset hakevat terveyskeskuksista apua vaivoihinsa. Toisin kuin jotkut väittävät, sinne ei hakeuduta paremman tekemisen puutteesta.
Yhä useammin haettu apu jää saamatta joko kokonaan tai oikea-aikaisesti. Myös erikoissairaanhoidon hoitojonot ovat lähteneet taas kasvuun.
Ei ihme, että maanantaina julkistetussa Ylen teettämässä kyselyssä kansalaiset kokevat eriarvoistumisen lisääntyneen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Työterveyshuolto pitää huolta isosta joukosta työssäkäyviä, mutta työttömät, eläkeläiset ja vammaiset joutuvat tyytymään kunnalliseen palveluun – joka ei siis palvele. Hintana on paitsi rahallisesti huono-osainen myös terveydellisesti kurjistuva joukko.
Myös päivähoidon ja koululaitoksen kohdalla holistisen näkemyksen sivuuttaminen on täysin järjetöntä.
Päiväkotien tehtävä ei ole olla parkkipaikka, vaan varhaisen vuorovaikutuksen ja kehityksen tukija. Koulun tehtävä ei ole pelkästään tiedon syöttäminen, vaan nuoren kasvattaminen ja tukeminen yhteiskuntakelpoiseksi – niissäkin tapauksissa, joissa nuoren omat vanhemmat eivät siihen kykene. Tarvitaan oppilashuollon vahvistamista, ei heikentämistä. Viime kädessä tämä hyödyttää meitä kaikkia.
Meille demareille tämä on selvää. Nyt se pitää todistaa yhteiskuntarauhan säilymisen vuoksi myös niille, jotka epäilevät.
http://www.demari.fi/content/view/1640/210/
Peruspalveluiden katsastus
Kuka on terveyskeskuksen asiakas? Tai päiväkodin ja koululaitoksen? Ensi tuumalta vastaus voisi kuulua: sen käyttäjä. Mutta katsotaan syvemmälle.
Kotikaupunkini Espoo järjesti 550-juhlansa kunniaksi henkilöstöjohtamisen ja -politiikan haasteita käsittelevän seminaarin. Yksi puhujista oli Trainers’ Housen toimitusjohtaja Jari Sarasvuo.
Sarasvuon firma tekee työtä Espoon sosiaali- ja terveystoimelle asiakaslähtöisen toimintakulttuurin vahvistamiseksi. Jonkun mielestä ehkä outo valinta kunnallisen sektorin valmentajaksi, mutta usein tarvitaan joku täysin ulkopuolinen kertomaan itsestäänselvyyksiäkin.
Varsinkin näinä aikoina, kun kuntasektorilla päätöksenteko perustuu vahvistuvasti säästöjen aikaansaantiin.
***
Sarasvuo selitti asian esimerkillä katsastuskonttoreiden toiminnasta.
Moni muistaa ajan, jolloin auton katsastuksesta saattoi selvitä hyvällä suhdetoiminnalla. Huonommassa kunnossa repsottava auto vietiin tutun suosittelemaan katsastuspaikkaan, jossa haalarimiehen suosiolla oli kohtuullinen hinta. Auton omistaja sai lähteä tyytyväisenä tienpäälle vaikka jarrupalojen kunto ei täyttänytkään kaikkia säädöksiä. Mutta oliko hän katsastuksen todellinen asiakas? Ei.
Asiakas oli se lapsi, jonka yli ”katsastetun” auton kuski ajoi, kun jarrut eivät pysäyttäneetkään ajoissa. Tai sen sairaalan väki, jonne lukuisten suhdetoiminnalla autonsa katsastuksen läpäisseiden uhrit päätyivät hoitoon.
Ja viime kädessä katsastuskonttorin asiakkaita olemme me kaikki. Samoin kuin terveyskeskuksen, päiväkodin ja koululaitoksen – vaikka niiden palveluja ei suorasti tarvitsisikaan.
***
Terveyskeskuksiin hakeutuvat ihmiset hakevat terveyskeskuksista apua vaivoihinsa. Toisin kuin jotkut väittävät, sinne ei hakeuduta paremman tekemisen puutteesta.
Yhä useammin haettu apu jää saamatta joko kokonaan tai oikea-aikaisesti. Myös erikoissairaanhoidon hoitojonot ovat lähteneet taas kasvuun.
Ei ihme, että maanantaina julkistetussa Ylen teettämässä kyselyssä kansalaiset kokevat eriarvoistumisen lisääntyneen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Työterveyshuolto pitää huolta isosta joukosta työssäkäyviä, mutta työttömät, eläkeläiset ja vammaiset joutuvat tyytymään kunnalliseen palveluun – joka ei siis palvele. Hintana on paitsi rahallisesti huono-osainen myös terveydellisesti kurjistuva joukko.
Myös päivähoidon ja koululaitoksen kohdalla holistisen näkemyksen sivuuttaminen on täysin järjetöntä.
Päiväkotien tehtävä ei ole olla parkkipaikka, vaan varhaisen vuorovaikutuksen ja kehityksen tukija. Koulun tehtävä ei ole pelkästään tiedon syöttäminen, vaan nuoren kasvattaminen ja tukeminen yhteiskuntakelpoiseksi – niissäkin tapauksissa, joissa nuoren omat vanhemmat eivät siihen kykene. Tarvitaan oppilashuollon vahvistamista, ei heikentämistä. Viime kädessä tämä hyödyttää meitä kaikkia.
Meille demareille tämä on selvää. Nyt se pitää todistaa yhteiskuntarauhan säilymisen vuoksi myös niille, jotka epäilevät.
http://www.demari.fi/content/view/1640/210/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se tietää niin paljon asioista ja sitten se on niin hyvä ihminen, että pelasti jonkun koirankin, oliko se koiran nimi Reiska vai Reino!