Lapsuudesta muistan vanhojen vl-mummujen keskustelut. Ihmettelen vieläkin, kun nuorten läsnäollessa itkivät kaulatusten, että pääsis pois tästä pahasta maailmasta taivaaseen.
Arvata saatta nuorten ajatukset ihanaa tulevaisuutta ajatellen.
Arvata saatta nuorten ajatukset ihanaa tulevaisuutta ajatellen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En kyllä näe mitään ihmettelyn syytä siinä että uskovainen ajattelee kuolemaa helpotuksena ja hyvänä asiana. Pois ajast', maan vaivast', lauletaaan vanhassa virressäkin. Olen itse nuori uskovainen. On paljon kavereita, joiden kanssa ollaan monesti puhuttu miten hyvä osa uskovaisella on kuolemassa. Juuri siinä ei ole uskovaisella mitään pelättävää. Ja ei ole väärin kaivata kuolemaa sillä uskomassa oleva kun kuolee, ja jos saa nuorena kuolla, ei joudu kohtaamaan niin paljon maailman kiusauksia. Moni joutuu maailmaan jos elää pitkän elämän. Sielunvihollinen ei ole jouten. Uskovaiselle kuolema on hyvä ystävä.
Raamatun vastaisiin vl-valheoppeihin uskovalle henkilölle hänen kuoltuaan? Missä hän viettää iäisyytensä?
Miksi synnyttää paljon lapsia masennuselämään ja toivoa kuolemaa. Yhtälö ei toimi?
mm. tässä, vakavasta masennuksesta.
https://www.terapiaa.fi/Masennus/muodot/vakava_masennustila.htm
jonka vl-ihminen kokee pahimmillaan. Itse muistan eläneeni suuressa ahdingossa monet vuodet. Päällepäin olin kai normaali perheenäiti, mutta sydän huusi oikeutta. Oikeutta tuntea vihaa ja raivoa, oikeutta sanoa, että en jaksa, enkä halua... oikeutta hävitä hetkeksi jonnekin, missä ei tarvitse olla aina valmiina täyttämään jonkun odotuksia ja toiveita, lasten, miehen ja vanhempien.
Olin ajanut itseni sellaiseen tilaan, että vaikeista tunteista puhuminen ei onnistunut. Olin lukinnut sisimpäni muilta, koska puhuminen oli kielletty. Olihn äitinikin tehnyt kaikkensa selvitäkseen omin voimin ja nujertumatta kaikkien velvollisuuksien alle. Hänen keinonsa oli paeta tilannetta jonnekin muualle ja jättää meidät lapset selviytymään omin voimin.
Nyt kun olen päässyt tuosta uskosta eroon, uskallan vihdoin hengiittää vapaasti. Uskallan olla heikko, mutta samalla kuitenkin vahva, luotanhan tietenkin itseeni, enkä odota jumalan pelastavan minua joka paikasta. Tiedän, miten pienet asiat tekevät onnellisiksi silloin, kun perusasiat ovat kunnossa. Minulle riittää tieto, että lapsilla on hyvä olla ja ruokaa on pöydässä myös huomenna. Tärkein tieto on se, että en ole raskaana enää koskaan, jos en itse halua. Voin suunnitella elämää pitemmällekin kuin yhdeksän kuukautta eteenpäin. Haaveet antavat voimia ponnistella eteenpäin ja vapaus on minulle sama kuin onnellisuus. Tässä parin vapauttavan siiderin jälkeen ajatuksia :)
Kyllä, kuolema on uskovalle ihmiselle tietyllä tavalla "helpotus". Tällainen näkemys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö elämän lahjaa pitäisi arvostaa ja tulevaisuutta rakentaa luottavaisesti siinä missä muutkin. Lutherin suuhun on pantu sanat, että hän istuttaisi omenapuun, vaikka tietäisi maailmanlopun tulevan huomenna. Ja kyllä Lutherkin varmasti taivaaseen kaipasi. Elämä on arvokas Jumalan lahja ja uskova ihminen on Raamatunkin mukaan "maailmassa, mutta ei maailmasta". Raamatun lupauksen mukaan edessä on kuitenkin vielä parempaa. Minua tosin vähän mietityttää, voiko näitä kahta asiaa edes tuolla tavalla suoraan verrata toisiinsa tai yrittääkään rinnastaa, niin eri asioista on kuitenkin kyse. Pitkäkään ihmiselämä ei ole loppujen lopuksi mitään iankaikkisuuden rinnalla.
Miksi elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen?
Yhdesti eletään ja yhdesti kuollaan, that´s it.
Vai piinaako ihmistä juuri tuo elämän loppuminen? =)
Jos vain on hyvä on olla kuoleman jälkeen?
Ihmiset ovat teille kertoneet, että näin on, mutta
onko kukaan tullut teille kertomaan tuonpuoleisesta, että se on totta!
Muistutan tähän lopuksi, että ihmiset ovat sen Raamatunkin kirjoittaneet käytännössä. Ei Jumala kaikkivoipa ja valtias, vaikka kaikkivoipana on?
Miksi Jumala ei sitä kirjoittanut?s Miksi Jumala ei tehnyt sitä? Miksi ihmiset sen kirjoittivat?
Jumalan haluaa uskovaiset luokseen taivaan kotiin. Siksi kuolema on minulle rakas ystävä.