HELVETIN POLKU
Väsyneenä Helvetin polun varrelle
haamuna kulkien, palaneena karrelle
sielu sairas sikisee pyhästä vihasta
irtaantua tahtoisi epäpuhtaasta lihasta
Uuden elämänkö tahtoisin alusta alkamaan
veneheni huopaisin takaisin valkamaan
lipuisin pitkin tummaa vesivanaa
kohti kummaa syntykanavaa
Jaksaisinko nousta uudeksi tekemään
kaiken toisin näkemään
pois oppimaan opetetun
ja synnyttämään vielä tahdon lopetetun
Toivottomana katson yötä yksin
kuoleman kanssa selätyksin
elon ehtoopuolen taittaessa sivuaan
sitä suree menetettyä sisuaan
Pimeä Aioni, Helvetin polulle eksyy liian moni
ketä opettaa voisi, takaisin kääntymään
koska itsensä - miten juoksisi tiehensä
jäädäkkö tänne iäks´ hyytymään
Kahdesti katson vasemmalle,
kerran oikealle
avartuva tie kapea
taas on usko sortuva, mieli apea
Tunteiden ääripäissä pelkoa luen heiluen
minän valta vie jalat alta
kun himonsa kohtaa se alas luolaan johtaa
ei pakoa, pimeydessä vailla valon rakoa
Minä elää elämääni, poissa omatunnon ääni;
kadotettu Itse, himon alle ahdettu
järjellään ennen mietti,
nyt vie vääristynyt vietti
Ovessani lukko, lepakoita ullakolla
olen hullujen huone
kuolleena minän siteissä väkipakolla
ei kunnian kukko, Itselle vapautta ikinä suone
Luovutan, annan olla, tähän hyydyn
osaani armottomaan tyydyn
kun yö väistyy, Helvetin polulle jäädyn
ja syntykanavan kautta, hautakummuilleni päädyn
Väsyneenä Helvetin polun varrelle
haamuna kulkien, palaneena karrelle
sielu sairas sikisee pyhästä vihasta
irtaantua tahtoisi epäpuhtaasta lihasta
Uuden elämänkö tahtoisin alusta alkamaan
veneheni huopaisin takaisin valkamaan
lipuisin pitkin tummaa vesivanaa
kohti kummaa syntykanavaa
Jaksaisinko nousta uudeksi tekemään
kaiken toisin näkemään
pois oppimaan opetetun
ja synnyttämään vielä tahdon lopetetun
Toivottomana katson yötä yksin
kuoleman kanssa selätyksin
elon ehtoopuolen taittaessa sivuaan
sitä suree menetettyä sisuaan
Pimeä Aioni, Helvetin polulle eksyy liian moni
ketä opettaa voisi, takaisin kääntymään
koska itsensä - miten juoksisi tiehensä
jäädäkkö tänne iäks´ hyytymään
Kahdesti katson vasemmalle,
kerran oikealle
avartuva tie kapea
taas on usko sortuva, mieli apea
Tunteiden ääripäissä pelkoa luen heiluen
minän valta vie jalat alta
kun himonsa kohtaa se alas luolaan johtaa
ei pakoa, pimeydessä vailla valon rakoa
Minä elää elämääni, poissa omatunnon ääni;
kadotettu Itse, himon alle ahdettu
järjellään ennen mietti,
nyt vie vääristynyt vietti
Ovessani lukko, lepakoita ullakolla
olen hullujen huone
kuolleena minän siteissä väkipakolla
ei kunnian kukko, Itselle vapautta ikinä suone
Luovutan, annan olla, tähän hyydyn
osaani armottomaan tyydyn
kun yö väistyy, Helvetin polulle jäädyn
ja syntykanavan kautta, hautakummuilleni päädyn
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.