Minä en ole koskaan henkilökohtaisesti nähnyt mieheni exää. kuvia kyllä olen nähnyt.
En lähde koskaan mukaan kun mies hakee lapsen olisi jotenkin outoa mennä hänen exän kotiin.
En ole asiaa koskaan sen enempää ajatellut kun vasta nyt kun luen näitä juttuja..
En lähde koskaan mukaan kun mies hakee lapsen olisi jotenkin outoa mennä hänen exän kotiin.
En ole asiaa koskaan sen enempää ajatellut kun vasta nyt kun luen näitä juttuja..
Vastaukset 24
Vanhimmat
mutta kuvasta näin kylläkin ja pitänee sanoa että onpahan itseni täydellinen vastakohta..kaikin tavoin.
Äänensä olen kylläkin kuullut kun on puhelimitse häirinnyt..huutanut ja haukkunut.Sanoisin että sairas on ihmisen sielu kun ei sallisi onnea meille vaikka itse suhteesta olikin ollut se jättäjä..
Joo kyllä minä kihlattuni exän olen nähänyt olen monesti ollut tyttäreni kanssa mukana kun hän on vienyt poikansa äitilleen ja hakenut ei siinä ole mitään ihmeellistä.Ei siellä ole pakko mitään puhua sille exälle jos ei taho,ei ainakaan minun ole tarvinnut vielä porista exälle mitään minä ylleesä pujen poijan samalla kun he keskutelee että miten siellä meni pojalla ja miten se käyttäyty ja sitten kunolemme valmiit niin lähetään. Ja välillä exä tuo sen tuohon kihlatun parkkipaikalle mutta en minä silloin mukaan mee :)
jos siis pojan puet niin olette olleet sisällä jo jonkin aikaa kun kerta riisunut pojan olet etkä silti puhu mitään??
Tai sitten ymmärsin todella väärin.
nyt tajusin, meni tyttö ja poika sekaisin.
mutta hassua silti ettet puhu vaikka sisälle menet.
Siis poika on joka toinen viikonloppu siellä ja sitten kun menemme hakemaan pimputamme ovikelloa ja siinä kihlattuni sanoo päivää taloon ja poika kirmaa kauhiaa vauhti ja hallaa ja huuttaa että isi ja mun nimen ja sitten sanon sille että ruetaanko pukee niin lähetään kotiin ja sitten alakaa pukeminen ja lähemme kotiin niin kyllä siinä muutama minuutti menee
En edes uskalla nähdä.
Pelkään koko ihmistä.
kuvia vain nähnyt ja kuullut vähän ääntä kun miehen kanssa on puhelimessa tai siis sitä huutoa..
jonka kanssa asut kun se huutaa, lapset huutaa tai pelkäätkö omaa huutoa??? Aikan jänskä juttu.
Olin kerran jääkiekko-ottelussa, ja siellä oli hirvee huuto. Sinne ei sun kantsi mennä, siellä on kauheesti ihmisiä ja siellä on hirvee huuto aina päällä!
Kai ihmispelkoon voi saada apua ammattiauttajilta, tuommonen häiritsee jo normaalia elämää.
pelkäisinkin miestäni jos minulle alkaisi paljon huutamaan, en tiedä kun ei ole koskaan huutanut minulle.
Olen pahoillani jos sinulle ihmiset vain huutaa ja sinusta on tullut immuuni.
tulette? ahistaako? veikkan itää..
En ole minäkään tuota hirvitystä nähnyt. Aluksi ehkä olisin halunnut tavata ja jutella hänen kanssaan, mutta kun tässä vuosien mittaan olen ymmärtänyt millainen ihminen hän on, niin en kyllä edes haluaisi tavata naamatusten! Eikä hänkään halua minua nähdä, on niin katkera olemassaolostani vieläkin, ettei edes pysty hyväksymään minun olevan aika iso osa hänen lapsensa elämää.... Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt neljä vuotta. Ja selvennykseksi, mieheni ja exänsä erosivat pari vuotta aikaisemmin, kun aloimme seurustelemaan, en siis ole miestä "varastanut". Ehkä sitten kun heidän lapsensa pääsee ripille, joudumme exänkin kanssa tapaamaan, siihen menee onneksi vielä 9 vuotta.
Ja nyt otti toisen hirviön? Ei ne miehet kans itään opi ekasta kerrasta! harmi.
menny! Mutta hyvä yritys. :D
kätteli, kun tarjosin käden, ei katsonut silmiin edes. jotenkin hyvin ivalliseen sävyyn puhui, vaikka oli aikoinaan itse se, joka lähti. Hassu kokemus kaiken kaikkiaan.
HEi! Tuntuu hullulle lukea näitä kirjoituksia täältä, ihan sydämestä ottaa...
Meidän uusio-perhe koostuu mieheni ja hänen exän 3lapsesta ja meidän yhteisistä 2 lapsesta. Kun aloimme seurustella emme tietenkään heti tutustuneet mieheni exään, mutta pikku hiljaa kun hän toi lapset aloimme väkisinkin nähdä. Siitä sitten pikku hiljaa olemme tutustuneet.. käymme nykyään jopa kylässäkin toisilla ja meidän lapset ovat olleet jopa hänen luona yökylässä! Tälläistä meillä. Jos aikuisilla on kaikki hyvin niin silloin myös lapsetkin voi hyvin. Näin ainakin olettaisin.
Olin menossa kerran tervehtimään ja näyttäytymään ajatuksella kuka olen ja kuka hänen lapsistaan viikonloppuisin huolehtii. Hän ei ollut kovin innokas, ehkä hän on ujo? Äitinä minä haluaisin nähdä ihmisen jonka kanssa lapseni aikaa viettää.Ehkä hän on katkera tai muuten vaan tosiaan ujo. Riesaa hänestä on mahdottomasti. Eihän kaikilla voi olla onnea, kai?
väkisin tunget ittees sine, antasit sen exän olla rauhassa, niin loppus riesaki.
Olen kyllä tavannut mieheni exää. Niitten kerrostalon pihalla kun lapsia haetaan ollaan ohimennen tavattu. Ensimmäisenä kertana kun tavatiin, exä katsoi minua tiukasti päästä varpaasiin ja nyökkäsi hyväksyttävästi lapsille että tämä nainen vaikuttaa inhan mukavalta, saattaa olla ihan ok. Hän hyväksyy minut.
Arvaa palasiko multa pinna kun miehen ex katsoo oikeuden itselleen "hyväksyä" minut ex miehellensä! Jos ei olisi hyväksynyt, olisiko sitten miehen pitänyt jättää minut !?! *grrrr* Tätä ajattelutapaa! Näytin exälle kaapin paikan, että hänen on turha luulla että hänellä on oikeus hyväksyä tai hylkää exmiehensä naisia miehen puolesta. Sittenhän oltiin jo sodassa...
No, kolmen vuoden sodan jälkeen, pahasti ollaan käyttäydytty molemmin puolin, tilanne on rauhoittunut ja me käytiin jopa mieheni kanssa kesällä hänen exän kotona juhlissa kun toinen lapsista pääsi ripille. Emme tule exän kanssa ikinä missään väleissä olemaan, mutta lasten takia yritetään olla perus kohteliaita toisillemme.
Jos hyvin käy, ei tartte tavata enää tätä ihmistä ennen kuin joku lapsista menee naimisiin.
vilaukselta ikkunasta kun on tuonut pihaan.
Ei ole tullut tänne sisälle enkä minä hänen kotiin sisälle jos ollaan haettu vaan olen jäänyt autoon siksi aikaa.
kaunis ja varmaan rikas. Käy hyvässä työssään ja aina hyvä käytös. Oikeesti mun käy kateeksi häntä ja ihmettelen kuin mies on raaskinut hänestä luopua. En todellakaan yllä hänen tasolleen millään lailla, en älyllisesti enkä ulkoisesti. Tunnen itseni pieneksi harmaaksi hiirulaiseksi. Hävettää ihan. Hänen lapset ovat onnekkaita, kun ovat saaneet niin upean äidin.
Myös minun mieheni ex on todella upea. Hän ilmoittaa aina kauniisti artikuloiden miehelleni, että "pidä toi ämmänaikkonen helvetin kaukana täältä, saatanan homo".
Hän on myös todella kaunis ilmestys. Hänen yllään liian pieni rusettipuserokin näyttää seksikkäältä, varsinkin liivihameen ja yhden koon polvisukkien kanssa. Plus yhdeksikön lasit luovat hänen ruiskukansinisiin silmiinsä älykkään pilkkeen.
Kokkina en pärjäisi hänelle koskaan. En ollut kuullutkaan makaronivellistä! Sitä hän keittelee, hieman happamasta maidosta tulee kuulemma parasta. Ja makaroneja ei jätetä al dente, vaan ne keitetään atomimössöksi. Uskon, että se on todella hyvää.
Lapset ovat ihania ja aina tavatessa itkevät, että "iskä iskä, vie meidät pois täältä, äiti on hullu". Kaikki me tiedämme, että kyseessä on hauska pieni näytelmä, joka esitetään isän iloksi.
Olen niin häpi, kun olen saanut sivusta seurata noin ihanan, onnellisen ja menestyvän ihmisen elämää.
että hänellä on myös erittäin upea runosuoni.
:-)
Tottakai olen nähnyt ja olen nähnyt hänen nyksänsäkin. Ei sitä kotiin tietenkään tarvitse tupata mutta koska noudot ja viennit tehdään joustavasti niin näkeehän sitä aina joskus välillä ohimennen.
juuh... mieheni vanhemman tyttären äidin olen tavannut pariin otteeseen, puhelimessa myös kyselee kuulumisia ja lähettää terveiset.. olen hyvin tyytyväinen tähän, että pystymme mieheno kanssa puhumaan siitä ja myös tyttö puhuu minusta äidilleen.. nuoremman tyttären äiti ei hyväksy ollenkaan,mutta en miäkään häntä.. tiettyjen asioiden takia, mutta kummatkinn tytöt ovat aivan ihania... ja vanhempi tyttö on myös ottanut hyvin minut mukaan elämäänsä....