Sain muutama vikko sitten tietää olevani raskaana. Onnellisina tästä harkitusta raskaudesta ilmoitin parhaalle ystävälleni ja vanhemmilleni - olemme puolisoni kanssa ilmeisesti ainoat onnelliset.
Paras ystäväni kehotti minua harkitsemaan "todella tarkasti" pidänkö lasta, sillä vauvassa on todella kova työ. Hän toisti tätä vaikka tein selväksi, että vauva on toivottu. lisäksi olen kaverini mielestä liian nuori tällaiseen. todella loukkaavaksi koin tuo "harkitse pidätkö" kehotusta, sillä raskaus on todella odotettu, enkä voi kuvitellakaan että joku minulle aborttia suosittelisi. en ole sen koommin ystävästä kuullut, raskaus tuntui olevan hänelle shokki.
isäni mukaan olen "suoraansanottuna tyhmä", kun olen "hankkiutunut raskaaksi kesken opintojen". äänensävy isällä oli mitä vihaisin ja halveksuvin. äiti pysyy hiljaa, on positiivisella mielellä, muttei iloitse kanssani niinkuin olisin odottanut. Sisarukseni ovat sentään onnellisia puolestani samoin kuin muut ystävämme ja tuttavamme.
Olen siis iältäni 25 (tämäkö liian nuori??) ja opintoni ovat hieman yli puolivälin (eikö ole oma asiani miten opintoni loppuun suoritan!?). En tiedä miten suhtautua siihen, että kaikkein rakkaimmat ihmiset sihtautuvat asiaan yllä mainitulla tavalla. Tuo asenne on vienyt ilon koko asiasta.
Paras ystäväni kehotti minua harkitsemaan "todella tarkasti" pidänkö lasta, sillä vauvassa on todella kova työ. Hän toisti tätä vaikka tein selväksi, että vauva on toivottu. lisäksi olen kaverini mielestä liian nuori tällaiseen. todella loukkaavaksi koin tuo "harkitse pidätkö" kehotusta, sillä raskaus on todella odotettu, enkä voi kuvitellakaan että joku minulle aborttia suosittelisi. en ole sen koommin ystävästä kuullut, raskaus tuntui olevan hänelle shokki.
isäni mukaan olen "suoraansanottuna tyhmä", kun olen "hankkiutunut raskaaksi kesken opintojen". äänensävy isällä oli mitä vihaisin ja halveksuvin. äiti pysyy hiljaa, on positiivisella mielellä, muttei iloitse kanssani niinkuin olisin odottanut. Sisarukseni ovat sentään onnellisia puolestani samoin kuin muut ystävämme ja tuttavamme.
Olen siis iältäni 25 (tämäkö liian nuori??) ja opintoni ovat hieman yli puolivälin (eikö ole oma asiani miten opintoni loppuun suoritan!?). En tiedä miten suhtautua siihen, että kaikkein rakkaimmat ihmiset sihtautuvat asiaan yllä mainitulla tavalla. Tuo asenne on vienyt ilon koko asiasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haista heissuliveit niille, jotka eivät tue tai ymmärrä. Ole onnellinen ja mene eteenpäin elämässä. Älä todella jää vatvomaan toisten mielipiteitä. Aina on elämässä ihmisiä, jotka ovat eri mieltä todella rajusti ja sen kanssa tulee elää.
Hienoa, että saat toivotun vauvan ja opiskella ehtii. Onneksi olkoon.
Todella harmillista kuulla tuommoista!:(
Sinun ikäsi on mielestäni juuri oikea lasten saantiin. Itse olen aina ajatellut, että ihan viimeistään 25-vuotiaana haluan ensimmäisen lapsen. Tietysti aina pitää ajatella työ/opiskeluasioita, mutta kyllä sen itse parhaiten tietää mikä on oikein.
En osaa sanoa miksi ystäväsi on tuommoinen, pitääkö hän miehestäsi? Sekin voi olla monesti syynä jos ystävä ei puolla raskautta, jos hän ei pidä miehestä. Tai kateellisuus jne.
Voihan olla että tuo vaan hänen oma mielipiteensä ilman mitään erikoista syytä. Tai ehkä hän pelkää menettävänsä sinut jos sinusta tulee perhekeskeinen..
Isäsi on varmaankin kehitellyt mielessään sinulle tulevaisuuden, mikä ei kohtaa sinun ajatuksiesi kanssa. Hänen on vaan hyväksyttävä että olet aikuinen ihminen ja teet itse omat päätöksesi. Olen varma että hänkin sopeutuu ajan kanssa tilanteeseen ja tulee rakastamaan lastasi paljon.
Onnea raskauteen!:)
Nyt iloitse, riemuitse, hehkuta, pompi tasa jalkaa, ole ONNELLINEN! Juuri tätä sinä olet halunnut ja sen myös ansainnut. Viis mitä mieltä muut ovat. Kun vaan jaksat iloita asiasta oli muut mitä mieltä tahansa niin kyllä he tajuat jossain vaiheessa miten ISO ja tärkeä juttu vauvan saaminen on ja mitä se merkitsee sulle. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi syntyy. Nyt ei saa antaa muiden kateellisuuden,suunnitelmien jne jne mitä mahtaakaan olla takana noiden ihmisten käytöksessä pilata tätä asiaa!
Sinuna käyttäytyisinkin niin aina kun tapaan näitä ihmisiä että olen kuin en ottaisi kuuleviin korviinikaan negatiivisia kommentteja vaan suhtautuisin heihin ihan kuin kaikkiin muihinkin. Eli juuti hehkuttamalla miten tunnet ekat liikkeet, millainen olo sulla on, mitä olette ostaneet vauvalle jne jne.
OIKEIN OIKEIN onnellista odotusta ja sylin täydeltä positiivista mieltä :)
Mua aluksi jännitti kertoa läheisille koska itse olen 20! Pelkään negatiivisia vastaanottoja jo ihan luonteenikin vuoksi. Mutta vauvaa ollaan harkittu ja toivottu. Sittenhän siinä kävi niin kuin kävi. Ja onnellisia ollaan. Kukaan ei vielä ainakaan ole kehdannut kehottaakkaan mitään vastaavaa minulle. Tietenkin lääkäri varmisti asian että onko tämä nyt toivottu lapsi yms. Ettei isäsi vaan pidä sinua vielä pikkutyttönään..? Sillä et sinä kyllä enää mielestäni sellainen ole. Mitä tyhmää siinä on että saa lapsen? Ja onhan isäsikin sinut pistänyt alulleen.. ;)
tuli alussa negatiivista palautetta. Ja varsinkin lapsen isän, ex-poikaystäväni kanta, että abortti olis tehtävä, iski aika kovasti. Onneks läheisimmät ystävät ja vanhemmat ja muukin lähisuku on ollu ihan tosi paljon tukena ja innoissaan tulevasta perheenjäsenestä :)
Äidin puolen isovanhemmat kans sano heti ensimmäisenä kommenttina, että voiko sen vielä keskeyttää, joka kolahti muhun aika pahasti. Ja sanoinkin sitten, että niin kauan kun on sitä mieltä niin ei tarvi ottaa yhteyttä. Nyt menossa rv 19 0 eikä ole niistä kuulunu, niinkuin ei kyllä lapsen isästäkään, mutta muuten menee oikein hyvin :)
Täytän ite just parin viikon päästä 21 ja koulu kerkee loppua just kun jään äitiyslomalle, jos jaksan käydä loppuun asti. Mutta oo nyt ihmeessä vaan onnellinen siitä odotuksesta :)
Siis 25v! Sinähän olet aikuinen NAINEN ja mitä parhaimmassa iässä perustaa perhe! Lähipiirisi suhtautumisen ymmärtäisi jos olisit kymmenen vuotta nuorempi....
Itse olen kolmekymppinen ja olemme jättäneet ehkäisyn mieheni kanssa pois jokin aika sitten. Kotona odottaa raskaustesti jonka aioin illalla tehdä. Jännittää.... minä jännitän lähipiirini suhtautumista siksi, että olemme olleet kumppanini kanssa vasta kahdeksan kuukautta yhdessä.
olen myös 25v mutta odotan toki jo neljättä :) esikko 17v, toka 18v, kolmas 24v.
olen myös koulussa toki toinen ammatti ja haussa :)
sama juttu oli isäni kanssa, olen tyhmä ja idiootti kesken koulujen kakaroita tekevä jne. no ymmärrän toki koska kaksi viimeisintä on tullut toivomatta, mutta neljä lasta ollu toiveena ja odotuksessa suurempia "hommia" tekemättä ja ovat tulleet kun tullakseen. äitini myös hiljaa koko asiassa, ystäviä olen saanut muista äideistä :).
koulua nyt jää minulla tasan 1v ja sen palaan ensi vuonna suorittamaan loppuun, riippuen mikä olo. älä murehdi ystäviäsi jos he eivät sinua tue tokkopa ovat oikeita ystäviäsi edes olleetkaan, ja isäsi kyllä leppyy anna aikaa sulattaa se asia.
ajattele vaikka mitä kaikkea vielä koet odotusaikana. onnea odotukseen!