On tää elämä sairasta kun ihminen saa elää tällä tavalla että ei kuntoile yhtään ja syö huonosti. Siitähän seuraa etten kehtaa liikkua missään ku kädet on naurettavan ohuet. On sitä luonnekin kyllä erakkoluonne että haluaakin olla itekseen, mutta tää on ihan naurettavaa ettei sitten voi olla ihmisten ilmoilla ku välillä haluais. Ikää kuitenkin 26 ettei ny ihan kauheen nuorikaa. Itteni tietty tappasin jos sais tarvittavia aineita käsiin, mutta miten sitä ku ei liiku missään.
Sairasta
hommaa
5379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ootko yrittäny saada apua? Käytkö töissä tai opiskeletko? Mene ihmeessä hakemaan apua! Vaikka työterveydenhuollosta tai jos oot koulussa niin terveydenhoitajalta. Tai ihan vaikka lääkäriltä. Kuulostaa nimittäin pahalta.
Onhan sitä yritetty auttaa mielenterveystoimistossa ja mielisairaalassakin ollu hoidossa.Ei sitä apua vaan ota vastaan tai ei pystytä auttaan ja mieluummin on tälläsessä synkkyydessä.Pitäs saada jostain joku syy minkä takia rupeis harrastaan kuntoilua ja syömään kunnolla.
Itselläkin on mieli maassa. Uus ystävä pani välit poikki, viimeiset sanat oli ilkeet.
Surkeesti menee joskus ja itsemurhaa olen nuorenpana yrittäny.
Jotenkin sitä sitten sulkeutuu, eikä halua olla muuta ku yksin, se on turvallisinta, selviytymiskeino.
Mulle tulee viikon päästä kissanpoika. Ootko ajatellu hankkia eläimen? Niistä on hyötyä siinä, että ne tuo elämäniloa. Oon huomannu myös et itsensä toteuttaminen auttaa. (kirjottaminen, piirtäminen, musiikin sävellys jne.)
Koeta jaksella ja keksi jotain uutta tekemistä.
Varmaan elämässäsi on jotain hyvääkin ja joku olis tosi iloinen jos oisi ohkaset kädet jne ...
Katsomalla itseemme masennumme ,mutta katsomalla Kristukseen muutumme.
Uskovana tahdon tuoda keskusteluihin hengellistä näkökulmaa ja sitä kuinka on olemassa suurempi voima joka voi muuttaa sinut jos niin koko sydämestäsi tahdot .
Minä en oo mikkään ,eikä minusta ole mihinkään jne ...itsekkäitähän me jokainen olemme ja tuntuu ettei näe mitään hyvää omassa elossaan kun vertaa itseään toisiin .Jospa tänään laskettaisiin mitä hyvää sinulla on ,uskon että kätesi toimii ja jaloillasi pääset askeleen eteenpäin .Toki voi olla niin että olet halvaantunut etkä pääse liikkeelle mutta sormet ainakin toimii koska kirjoitit tänne jne ....
Elämä on lahja elä ja meille ei ole luvattu lopettaa itseämme .Ajattele mitä ikuisessa elämässä tapahtuu ?
itsesi hyväksi tulevan muuttumisen kanssa, sillä tuo mitä kirjoitit on jotenkin niin kovin tiedostavaa! Jännästi sanot, että "saa olla".
Minä, nyt vanhempi täti-ihminen, en muuten ole ikinä kiinnittänyt kenenkään miespuolisen ihmisen (nuoren tai vanhemman) käsiin/käsivarsiin, ohuetko vai paksut, lihaksikkaat vai löllöt, tai mitä tahansa, niin mitään huomiota ... ja tietty samoja "näkyjä" voi olla meissä naisissakin.
- Et sinä ole naurettava! Mä en koskaan ole tiedostanut ajattelevani mitään jonkun 'ohuista käsivarsista'! Älä sellaisesta nyt ainakaan kärsi. Ei tuo ole este liikkua ihmisten ilmoilla.
Muutoinhan ajatuksesi kuntoilun ja sun muun "elämän käyttämisen" suhteen ovat tosi terveet ja tavoiteltavat. Itse painin samojen asioiden kanssa, kun tarttis jumpata, bodata ja venytellä, että pysyis kunnossa ja hmmm, onhan sitä sitten "tehkkaamman" näköinenkin. Kuulemma myös liikunta nostaa itsetuntoa, se on minullekin tosi tervetullutta! Kyllä minä näissä tavoitteissa ihan usein myös onnistun. Sinä myös, aloitat vain, äläkä laita suuria tavoitteita.
Muuten, noudata ihmeessä tuota haluasi olla ihmisten kanssa, sehän ton tosi tervettä sinussa.
- Hyvää sinulle! Päivä kerrallaan ja meillä kaikilla samat haasteet varmaan. Muista, olet arvokas ihminen, etkä sinä mitenkään sattumalta tällä ole kulkemassa :)