Minulla ja parhaalla kaverillani on kummallakin
kissanpennut, kumpikin on reilun neljä kuukautta
vanha. Kaverini tosin sai oman kissansa kissan
ollessa vielä reilusti alle luovutusikäinen, 8
vikkoa (pennun emo oli kuollut, mutta en nyt
jaksa tarkemmin selittää sitä juttua. Kaverini
sai kuitenkin kissanpennun Kissojen
katastrofiyhdistykden kautta, joten luulisi, että
he kyllä tietävät mitä tekevät).
Haluaisimme, että kissoistamme tulisi kaverit tai
että ne edes tulisivat toistensa kanssa toimeen.
Kissat tapasivat ensimmäisen kerran elokuun
alussa, kaverillani. Silloin kaverini kissa,
Vilma, alkoi mursita ja sähistä minun
Elwiiralleni, joka sähisi takaisin. Ajattelimme,
että se johtui varmaan siitä, että olimme Vilman
reviirillä.
Ai niin, kaverillani on myös toinen kissa, reilu
kymmenenvuotias leikattu naaras. Vanhempi kissa
ei pidä Vilmasta, joka taas taitaa pikkuisen
luulla tät emokseen. Eivät he kuitenkaan tappele.
Niin, toisen kerran kissamme tapasivat pari
viikkoa myöhemmin, silloin "ei-kenenkään-maalla".
Silloin näyttivät tulevan edes hiukan paremmin
juttuun. Olivat kumpikin vaöjaissa ja hihnassa ja
oikeastaan ne tutkivat ympäristöä, eivätkä
välittäneet juuri yhtään toisistaan.
Kolmas kerta oli tässä komisen viikkoa sitten
kaverini perheen veneellä, jossa Vilma on pari
kertaa aikaisemmin käynyt. Veneessä ne eivät
sähisseet toisilleen, hieman nuuhkivat, mutta kun
pysähdyimme pieneen saareen (jossa ei kumpikaan
ollut ennen käynyt) hermostui Vilma ja yritti
hyökätä Elwriiran kimppuun. Onneksi oli valjaat.
Ensi viikonloppuna minun perheeni ja kaverini
perhe olemme menossa isäni firman kesäasunnolle
ja kissat on otettava mukaan. Haluaisimme
kuitenkin nukkua samassa huoneessa ja olisi kiva,
jos kissat eivät hyökkäisi toistensa kurkkuun
kiinni yön aikana.
Mitä siis pitäisi tehdä? Paikka on kummallekin
kissalle aivan vieras. Onko mitään vinkkejä
siitä, miten ne saisi tulemaan toimeen keskenään?
Jos niiden antaa tapella, onko asia sillä selvä?
Mutta entäs, jos jompaa kumpaa sattuu pahastikin?
kissanpennut, kumpikin on reilun neljä kuukautta
vanha. Kaverini tosin sai oman kissansa kissan
ollessa vielä reilusti alle luovutusikäinen, 8
vikkoa (pennun emo oli kuollut, mutta en nyt
jaksa tarkemmin selittää sitä juttua. Kaverini
sai kuitenkin kissanpennun Kissojen
katastrofiyhdistykden kautta, joten luulisi, että
he kyllä tietävät mitä tekevät).
Haluaisimme, että kissoistamme tulisi kaverit tai
että ne edes tulisivat toistensa kanssa toimeen.
Kissat tapasivat ensimmäisen kerran elokuun
alussa, kaverillani. Silloin kaverini kissa,
Vilma, alkoi mursita ja sähistä minun
Elwiiralleni, joka sähisi takaisin. Ajattelimme,
että se johtui varmaan siitä, että olimme Vilman
reviirillä.
Ai niin, kaverillani on myös toinen kissa, reilu
kymmenenvuotias leikattu naaras. Vanhempi kissa
ei pidä Vilmasta, joka taas taitaa pikkuisen
luulla tät emokseen. Eivät he kuitenkaan tappele.
Niin, toisen kerran kissamme tapasivat pari
viikkoa myöhemmin, silloin "ei-kenenkään-maalla".
Silloin näyttivät tulevan edes hiukan paremmin
juttuun. Olivat kumpikin vaöjaissa ja hihnassa ja
oikeastaan ne tutkivat ympäristöä, eivätkä
välittäneet juuri yhtään toisistaan.
Kolmas kerta oli tässä komisen viikkoa sitten
kaverini perheen veneellä, jossa Vilma on pari
kertaa aikaisemmin käynyt. Veneessä ne eivät
sähisseet toisilleen, hieman nuuhkivat, mutta kun
pysähdyimme pieneen saareen (jossa ei kumpikaan
ollut ennen käynyt) hermostui Vilma ja yritti
hyökätä Elwriiran kimppuun. Onneksi oli valjaat.
Ensi viikonloppuna minun perheeni ja kaverini
perhe olemme menossa isäni firman kesäasunnolle
ja kissat on otettava mukaan. Haluaisimme
kuitenkin nukkua samassa huoneessa ja olisi kiva,
jos kissat eivät hyökkäisi toistensa kurkkuun
kiinni yön aikana.
Mitä siis pitäisi tehdä? Paikka on kummallekin
kissalle aivan vieras. Onko mitään vinkkejä
siitä, miten ne saisi tulemaan toimeen keskenään?
Jos niiden antaa tapella, onko asia sillä selvä?
Mutta entäs, jos jompaa kumpaa sattuu pahastikin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä enemmän ovat tekemissä, sen todennäköisemmin
toisiinsa tottuvat. Älkää missään nimessä antako
tapella, voi tulla tosi rumaa jälkeä. Ja jostain
hevonkuusesta ( siis itselle; siellä mökillä ) on
aika mahdoton löytää hätäseen hyvää eläinlääkäriä.
Tietty kissat harrastaa aika uhkaavan näköistä
ärhentelyä mutta kanaattaa seurata tarkkaan ettei
muutu äksöniksi. Tosin ens viikonloppu on tähän
totuttamiseen vähän turhan lähellä.
olen siitä, että mitä useammin tapaavat niin sen
todennäköisempää on että ne hyväksyy
toisensa.Nopeaa keinoa ei taida valitettavasti
olla sillä kokemuksesta tiedän, että se ottaa
aikaa (meille tuli n.kk sitten pentu vanhemman
kissan "kaveriksi" ja sähähtely jatkuu edelleen
vaikka edistystäkin on tapahtunut). Tsemppiä
kuitenkin yritykseen :o)
aikana kannattaa leikata kynnet lyhyiksi, silloin
vauriot jäävät pienemmiksi (ei tule haavoja ihoon
eikä silmiin). Valvonta on vaikeaa toteuttaa jos
haluaa nukkuakin;-), mutta lohdutukseksi voin
sanoa, että harvoin kissat, varsinkin nuoret ja
pennut tappelevat vakavissaan.