Mummin ja papan turva

Sun poikasi on ollut sen 26 v jo vanhan Sirkuksen ajoista. Eikä vieläkään ole mennyt töihin.

ja mitä isä siihen tokaisi?

jo aivan yhtä isot korvat kun sinullakin... Olitko itse kotonasi 26 vuotiaana... Tämä karrikoiden...

Kyllähän tuonikäisen olisi jo hyvä hankkia oma leipäpuu... Ei varmaan perinnölläkään elä pitkään kun papan ja mamman "leipäkoria" ei enää pöydässä olekaan... Niin, mamman ja papan fyysinen ja psyykkinen turva nyt mutta mitä turvaajalla sen jälkeen?? :)

Mä oon pian 60v ja asun vieläkin kotona.

Tosin täällä ei asu muita kyllä.

No jos hän teidän lapsi on, niin mites teistä mummi ja Pappa sille tuli?

olen lapsilleni äiti en mummi.

oli tilaa ja opiskelupaikka kävelymatkan päässä.

siinähän säästä melkoisesti, voi siten ostaa autojakin erikokoisia, talliin, eikä jokaiselle muualla asuvalle jotain pikkuautoa.

eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan yleensä jutut ymmärtää.

Ette te ole ainoita joitten kotona on hänen ikäisiä
lapsia. Hän saa luonanne täyshoidon! Mikä helpotus
hänelle. Tulee vielä aika jolloin olette iloisia hänen kotona olostaan.

Eihän se koskaan töihin menekkään

Eipä ole tavatonta tämä päivänä. Tuttavaperheellä on poika 26 vee joka asuu kotona. Ei suorittanut koulua loppuun kun ei huvittanut. Makasi kotona äitinsä tuella potien mystistä sairautta mistä kukaan ei ottanut selvää, kunnes täytti 16 ja kouluvelvollisuus loppui. Silloin tapahtui ihmeparantuminen.
Armeijasta tämä hyväkäs on ajettu kotiin kasvamaan kolmesti, odottaa nyt lykkäykselle sivariin menoa. Ei kuulemma mene sinnekään koska siellä joutuu olemaan ajan loppuun ast. Kotona asuu ja äiti passaa edestä ja takaa, ei edes osaa pyykkikonetta täyttää, mami pesee kalsarit. Töissä käy sukulaisen toiminimen piikkiin satunnaisesti kun huvittaa, että pysyy kaljarahoissa.
Tyttöystävää ei ole, ja tuskin tulee, äiti sotkee aina kuviot.