Mitä tämä oikein on?

Olen ikäisteni (luokkalaisteni) poikien seurassa kumman ujo, vaivaantunut, jännittynyt ja en ole hymyilevä.. yms. :S

Mutta erään puolitutun pojan seurassa (tosin en tiedä vielä pojan ikää) tunnen itseni rohkeammaksi/hieman flirttailevaksi, puheliaammaksi, hymyilevämmäksi, kun juttelemme ja.. vapautuneemmaksi..

Onko tässä vain syynä se että luokkalaiseni pojat "tietävät" millainen olen; tuntevat siis minut paremmin, mutta tuo puolituttu poika ei tunne/tiedä vielä millainen olen? Tai voi olla vain se, että hänen kanssaan on niin helppo tulla toimeneen. Mitä olette mieltä?
Onko muilla kokemuksia?
2459
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Veikkaan jälkinmäistä, että hänen kanssaan on niin helppo tulla toimeneen. Veikkaanpa, että mainitsemasi pojat eivät tunne sinua niin hyvin. Tai ainakaan samaa puolta sinussa. Sinulla saattaa olla luokkalaistesi poikien seurassa ns. suoja kerros - kuten monilla tytöillä.. ja pojilla - ja tämä kysyeinen poika on päässyt sen suojan paremmalle (sisäiselle) puolelle. Ja onhan se aika loogista, että jos kyseisen "pojan seurassa (tosin en tiedä vielä pojan ikää) tunnen itseni rohkeammaksi/hieman flirttailevaksi, puheliaammaksi, hymyilevämmäksi, kun juttelemme ja.. vapautuneemmaksi.. ", sinun kannattaisi vielä enemmän tutustua poikaan ja ehkä tulla enemmän kuin "puolitutuksi". Tai no riippuen mitä tarkoitat tutulla (tiedän monia ihmisiä joilla on hyvin poikkeava määrityksiä tutulle).

P.S. Entäpä jos poika voisikin olla se oikea ;) Jos se johtuisikin siitä.

Äänestä

Ihmisen aivot käsittelee tietoa ihan huomaamatta ja ne rekisteröi ihmisiä ihan alitajusesti. Joidenki ihmisten kaa sitä vaa on helppo olla, aivot rekisteröi nää ihmiset samanlaisiks tai jollain lailla samaistuttaviks ihmisiks. Sit taas jos tulee ihminen vastaan, josta aivot ei pysty käsittelemään yhtä paljon, olo on varautunu ja muuta. Psykologiassa just oli noista juttua.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


¨Tyttö¨ kirjoitti:

Olen ikäisteni (luokkalaisteni) poikien seurassa kumman ujo, vaivaantunut, jännittynyt ja en ole hymyilevä.. yms. :S

Mutta erään puolitutun pojan seurassa (tosin en tiedä vielä pojan ikää) tunnen itseni rohkeammaksi/hieman flirttailevaksi, puheliaammaksi, hymyilevämmäksi, kun juttelemme ja.. vapautuneemmaksi..

Onko tässä vain syynä se että luokkalaiseni pojat "tietävät" millainen olen; tuntevat siis minut paremmin, mutta tuo puolituttu poika ei tunne/tiedä vielä millainen olen? Tai voi olla vain se, että hänen kanssaan on niin helppo tulla toimeneen. Mitä olette mieltä?
Onko muilla kokemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu