moikkelis koikkelis!
oiskos hyviä vinkkejä millä aineella sais kiiltoa hapettuneisiin ja ruosteisiin vanhoihin lusikoihin ja muihin metallivieheisiin? jotain ihmepolish ainetta olemassa ja mistä sitä sais ja onko kallista? vai pitääkö ottaa oikein hienojakoista santapaperia ja sillä vedellä, vois muutaman professorin ja räsäsen herättää uudestaan henkiin... laskin tossa että 15 erinäistä metalliviehettä voisin uudistaa, joten jos kymmeneen euroon olis joku aine vaikka saatavilla niin sehän olisi kannattava sijoitus. siskolla oli aikoinaan jotain ainetta mihin hopeakoruja upoteltiin niin se jollain kemiallisella reaktiolla pisti kirkkautta niihin. näkemystä asiasta?
oiskos hyviä vinkkejä millä aineella sais kiiltoa hapettuneisiin ja ruosteisiin vanhoihin lusikoihin ja muihin metallivieheisiin? jotain ihmepolish ainetta olemassa ja mistä sitä sais ja onko kallista? vai pitääkö ottaa oikein hienojakoista santapaperia ja sillä vedellä, vois muutaman professorin ja räsäsen herättää uudestaan henkiin... laskin tossa että 15 erinäistä metalliviehettä voisin uudistaa, joten jos kymmeneen euroon olis joku aine vaikka saatavilla niin sehän olisi kannattava sijoitus. siskolla oli aikoinaan jotain ainetta mihin hopeakoruja upoteltiin niin se jollain kemiallisella reaktiolla pisti kirkkautta niihin. näkemystä asiasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vanha kiilloitusaine on puuntuhka. Pilkkejä kiilloitettiin jäällä tupakantuhkallakin.
Hopean kiilloitus: Lasiastiaan alumiinifolion palasia,merisuolaa muutama lusikallinen,haaleaa vettä. Esineet likoamaan astiaan.
Venol-kiillotustahna on todella hyvä. Taitaapa olla nykyisin toisella mimellä... Polisch... tai jotakin sinne päin... Venolia sain muistaakseni Rialinnalta...
Tuo foli ja suola on ookoo.Mutta toimii se hammastahnakin ja hyvin.
Konsteista ehkä tuntemattomin: hieno sokeri. Kostuta sokeria tilkalla vettä, jotta siitä tulee hieman tahmaista. Pistä uistimen päälle ja hio sormin. Toimii.
Hiljattain putsasin kahvi- ja teelusikat tuolla konstilla. Ei jätä naarmuja.
Vanhojen uistinten kiillotus on aiheellista jos niitä ottaa käyttöön. Mikäli ne haluaa säilyttää keräilykohteina, on parempi säilyttää aika alkuperäisessä kunnossa.
Kiillotuksen voi tehdä koneella jossa on rättilaikka tai käsin sopivalla pehmeällä ja puhtaalla kankaalla. Koneelliseen kiillotukseen on kiillotusvahoja ja käsin kiillotukseen käytetään kiillotustahnoja. Aineita saa esim. autotarvikeliikkeistä. Itse käytän käsikiillotukseen Autosol- ja Venol- nimisiä hammastahnan oloisia kiillotustahnoja. Tuloksen ratkaisee lähinnä työskentelyn huolellisuus, ei niinkään kiillotusaineen laatu. Tuhkat ja sokerit kannattaa unohtaa, jos haluaa hyvän tuloksen.
Hieno sokeri antaa hyvän lopputuloksen. Tummuus katoaa, kunhan vain viitsii ja jaksaa hangata. Jos kyseessä on käyttöuistin, ei naarmujen määrä ole ratkaiseva, joten kiilloitukseen käy vaikkapa hienoin teräsvilla. Sillä saa myös aika siistiä jälkeä.
Olen itsekin joskus käytellyt autokemikaaleja ja saanut melko kelvollista jälkeä aikaan. Tosin kemikaalien haju ei useinkaan ole mitään hentoa ruusuntuoksua, joten en suosittele niitä esim. migreeniä sairastaville.
Sen sijaan keräilyuistimet ovat hieman toinen juttu. Niitä ei kannattane kiilloittaa millään hankausaineella, sillä pienetkin hankaumat ja naarmut laskevat uistimen keräilyarvoa ja hintaa. Ostajat ovat tarkkoja uistimen kunnon suhteen.