Yksikseni tässä jutustelen.
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt näkymättömyyspulverin.
Kukaan ei huomaa minua!
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt äänettömän huudon.
Kukaan ei kuule suruani!
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt paikallaan pysyvän liikkeen.
Askeleeni ovat kuulumattomat.
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt mauttomuuden.
En maistu enää miltään, kellekkään.
Tiedättekös mitä?
Hajuton en ole.
Koirani huomaa jokaisen liikkeeni
ja seuraa minua minne menenkin.
En siis ole yksin,
olen sittenkin olemassa.
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt rakkauden uudelleen.
Se ei vain ole täällä vielä.
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt näkymättömyyspulverin.
Kukaan ei huomaa minua!
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt äänettömän huudon.
Kukaan ei kuule suruani!
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt paikallaan pysyvän liikkeen.
Askeleeni ovat kuulumattomat.
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt mauttomuuden.
En maistu enää miltään, kellekkään.
Tiedättekös mitä?
Hajuton en ole.
Koirani huomaa jokaisen liikkeeni
ja seuraa minua minne menenkin.
En siis ole yksin,
olen sittenkin olemassa.
Tiedättekös mitä?
Olen keksinyt rakkauden uudelleen.
Se ei vain ole täällä vielä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minä tykkäsin tästä.
tässä oli ideaa.
ja se kaikkein tärkein,
toivon säde...
myös sinä mitä? Ilahduin kommentistasi, kiitos!
Tiedätkös mitä:
- me olemme löytäneet
tässä toisemme.
Tiedätkös mitä:
- olemme koiruuden
pauloissa.
Tiedätkös mitä:
- tuo viimeinen kpl.
on timantti tekstissäsi.
Ja minä taas luin ja vastaan,
ja toivotan hyvät sellaiset.
koiruudet sielläkin huomataan...?
Kiitos taas kun kehaisit, se tuntuu aina mukavalta.
Hyvääää sinnekin!
Kiitän koiruuden omistajaa ja mitähän
rotua siellä eletään kuin värejä
kannatetaan.
Hyvää iltasen odotusta.
maanläheinen kuten omistajansakin.
Täysikuuta toivottaa hän ystävällisesti tuttavallisesti.
runo ei jää selvittämään "näkymättömyyttä" ja "paikallaan pysyvää liikettä" vaan jättää lukijan ajatuksille tilaa kenelle millaistenkin tunnetilojen ja kokemusten kautta aistia sanojen sisältöä. Sipaisee kevyesti kipeitä tunteita ja muistuttaa tärkeistä asioista. Runon lopetus on jännä ja - runollinen.
kun poikkesit & kommentoit. Niin, on ehkä tyypillisempää meikäläiselle jättää lukijalle omaa tilaa kuin vääntää rautakangesta pienoismalli. En tuota nyt ihan runona... mietelmä pikemminkin... Arvostan mielipidettäsi.