En hirveesti lue mitään vauvalehtiä, joten olen vähän pudonnu kelkasta joissakin asioissa. Sillon, ku esikoinen oli vauva, mulle mainostettiin sitä unikoulua joka puolelta. Onko se vielä ns. muodissa?
Mun mielestä se oli jotenkin liian radikaali toimenpide meidän perheeseen, että en sitä sitten alkanu toteuttamaan. Kertokaahan, asiasta paremmin perillä olevat.
Mun mielestä se oli jotenkin liian radikaali toimenpide meidän perheeseen, että en sitä sitten alkanu toteuttamaan. Kertokaahan, asiasta paremmin perillä olevat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meidän tytöllä alkoi tulla reilun vuoden iässä uskomaton kapina nukkumaanmennessä. Eli tyttö hillui parhaimmillaan kahteen asti yöllä, kun ei vaan huvittanut nukahtaa. Tai mikä lie syy hänellä moiseen toimintaan sitten olikaan.
Me unikoulutimme tyttöä siten - nukkuu meidän huoneessamme edelleen - että laitoimme hänet pinnasänkyyn, kun oli nukkumaanmenoaika. Sotahan siitä ennen pitkää syttyi, kun oli pakko nukkua vaikkei olisi haluttanut emmekä ottaneet tyttöä pois sängystä hengailemaan emmekä kannelleet häntä uneen. (Meille ei kelvannut koskaan tutti, tuttipullo, unirätti tms. apuvälinekään.)
Minä olin nukkuvinani omassa sängyssäni sillä aikaa, kun tyttö huusi pinnasängyssään. Välillä sanoin, että äiti nukkuu nyt ja niin nukut sinäkin. Eka iltana tyttö jaksoi huutaa (ei tosin yhtäjaksoisesti) pari tuntia, seuraavana iltana huudettiin tunti, kolmantena puoli tuntia ja neljäntenä iltana tyttö meni suosiolla sänkyynsä ja nukahti saman tien.
En ole siis jättänyt koskaan lastani yksin huutamaan, vaikka kaverit ovat saaneet sillä keinolla hyviä tuloksia aikaan. En ole omalla kohdallani jotenkin pystynyt. Mutta tosiaan nukahtamista harjoiteltaessa huudettiin kolme iltaa siten, että minä olin kuitenkin näköetäisyydellä. Nyt mietin, joko tyttö oppisi nukahtamaan yksinään. Meillä edelleen nukahdetaan siten, että isi tai äiti makaa omalla sängyllä siihen asti, että tyttökin on unessa. Onneksi tyttö nukahtaa nykyään vauhdilla.
kaipaisin eli onko kyse siitä, että lapsi ei nukahda omaan sänkyynsä vai todella siitä, että unirytmi on ihan sekaisin ie.valvoo yöt, nukkuu päivät. Sairaalojen unikoulut on niille vauvoille, jotka vielä puolen vuoden iässä ovat täysin rytmittömiä siinä mielessä, että suurin osa unesta osuu päiväsaikaan ja yöllä valvotaan. Ne on aika "raakoja" menetelmiä. Lapsen vain annetaan huutaa ja vanhemmat eivät saa olla läsnä.
Kotona voi unikoulua harjoitella niin, että antaa lapsen itkeä vähän aikaa ja menee sitten luo - ei puhu eikä liiaksi hellittele, mutta on läsnä. Yksi tapa on tassuttelu, jossa laitetaan käsi vauvan selän päälle napakasti, mutta hellästi ja tyynnytetään lapsi "tassun" alle. Tässäkään mallissa lasta ei saa rohkaista omalla käytöksellä minkäänlaiseen kommunikointiin vaan on tehtävä selväksi, että nyt kuuluu nukkua.
Jos taas on kyse vain siitä, että jo vähän isompi ( 1v) lapsi ei suostu jäämään omaan sänkyynsä, voi olla hyvä istua vieressä puhumatta ja lukea vaikka pienen valon alla kirjaa, mutta tehden lapselle selväksi, että nyt nukutaan ja ylimääräiset touhut pitää lopettaa. Jos on sydäntä antaa lapsen itkeä, voi tietysti jättää hänet aina hetkeksi huoneeseen yksin ja käydä esimerkiksi 10 minuutin välein kurkkaamassa, jotta lapsi tietää, ettei ole hylätty. Tällä menetelmällä saa hyviä tuloksia tosi nopeasti.
Sinä äitinä tiedät, millaisia menetelmiä ja kuinka radikaaleja lapseesi voi käyttää. Itsestäni on aina ollut tärkeää se, että lapsella on turvallinen olo, mutta olen myös ajatellut, että jotain perää on psykologien ajatuksessa siitä, että omaan petiin yksin nukahtaminen vahvistaa lapsen itsetuntoa ja käsitystä siitä, että hän selviää yksinkin, vaikka vanhemmat eivät ole aivan vieressä. Oma tyttöni huusi kaksi vuotta juuri täytettyään, ja äidin kyllästyttyä sängyn vieressä istumiseen, makuuhuoneestaan iloisena ja ylpeänä että katsokaa, minä pärjään ihan yksin täällä!
Miten itseasiassa onnistuit saamaan tyttösi nukahtamaan yksin huoneeseensa? ...Kävit 10 min. välein katsomassa kun huusi vai ja sitten tyttö lopulta jäi nukahtamaan yksin?
En ole aloittaja, mutta kiinnostunut asiasta ja varsinkin nuo sanomasi psykologien kommentit herättivät. Itselläni on puolitoistavuotias poika, jonka tarvitsisi pikkuhiljaa oppia nukahtamaan itse. Päikkäreillä se jo välillä onnistuukin, mutten yöunille ole uskaltanut edes toivoa.
ole nukahtamisvaikeuksia. Halusin vain herättää keskustelua ja kuulla muiden mielipiteitä ko. aiheesta.
Onko ne esim. samoja ihmisiä, jotka paasaavat lasten kaltoinkohtelusta ja suosittelevat unikoulua (joka mun mielestä on kyllä jonkinlaista eristämistä).
Oma mielipiteeni on aina ollut se, että menetelmä on liian raaka omille lapsilleni. Ei vaan tunnu oikealta lasta kohtaan.
todellakin niin, että annoimme tytön itkeskellä sängyssään muutamia minuutteja ja kävimme sitten katsomassa, mutta emme puhuneet, hellitelleet eikä otettu sängystä pois - jossain välissä saatoin silittää päätä. Neljä iltaa tyttö muistaakseni itkeskeli, mutta sen jälkeen on tyytynyt siihen, että luetaan iltasatu, lauletaan iltalaulu ja sitten halitaan - ja hyvää yötä!
joo, en minäkään tuota sairaalan unikoulua oikein raaskisi ajatella - tietysti elämäntilanteet pitää ottaa huomioon... Jos on kolme pientä lasta ja vauva huutaa kaikki yöt ja äiti ja isä ovat niin zombeja, etteivät pysy hereillä, niin ehkä sitten täytyy käyttää tilannekohtaista harkintaa....
Tuollaista lempeää unikoulua - kuten tassuttelua - olen siis itsekin käyttänyt... ja on ihan ok...