Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvan Augsburgin tunnustuksen puolustuksen kappaleessa "VII ja VIII uskonkohta. KIRKKO" todetaan, että:
“Kristus puhuu myös kirkon erikoislaadusta verratessaan taivasten valtakuntaa nuottaan tai kymmeneen neitsyeen. Näin hän opettaa kirkon olevan jumalattomien suuren joukon peittämä, jotteivat hurskaat loukkaantuisi tähän seikkaan ja myös siksi, että tietäisimme sanan ja sakramenttien säilyttävän tehonsa jumalattomienkin hoitamina.”
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/VII.html
Miten vanhoillislestadiolainen käsitys siitä, että synninpäästön voi julistaa vain vl-uskova, suhteutuu tähän kohtaan? Mielipiteitä?
“Kristus puhuu myös kirkon erikoislaadusta verratessaan taivasten valtakuntaa nuottaan tai kymmeneen neitsyeen. Näin hän opettaa kirkon olevan jumalattomien suuren joukon peittämä, jotteivat hurskaat loukkaantuisi tähän seikkaan ja myös siksi, että tietäisimme sanan ja sakramenttien säilyttävän tehonsa jumalattomienkin hoitamina.”
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/VII.html
Miten vanhoillislestadiolainen käsitys siitä, että synninpäästön voi julistaa vain vl-uskova, suhteutuu tähän kohtaan? Mielipiteitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun Raamattua lukee ääneen se on aina hyväksi, vaikka ei omistaisi itse henkilökohtaista uskoa eikä näin ollen voi päästää toista syntistä synneistään.
Se jolla on tukki omassa silmässä ei voi ottaa rikkaa toisen silmästä.
Kun on tunnustanut syntinsä ja luovuttanut ne Jeesukselle niin silloin on saanut tukin pois. Sitten kykeneekin jo näkemään selvästi että lähimmäisen silmässä ei ole rikkaa.
Mutta jos on tarvetta nyppiä rikkaa toisen silmästä niin se on varma merkki siitä että tukki on vielä omassa silmässä.
Lähimmäisen voi päästää synneistä vain nöyrtymällä itse parannukseen. Loppu hoituu itsestään.
Muun lainen sana on evankeliumin tai lain saarnaa ilman henkeä, mutta jos se on kirjoitettuakin Jumalansanaa niin se vaikuttaa lain sanana, joka ajaa Kristuksen luo, ei synnytä uskoa.
Synninpäästö on pyhän hengen virka, jonka valta on todellisella kirkolla. Sitä ei uskottomilla papeilla ole, ovathan he Petrkeleen kirkkoa, kuten kirjoitetaan tunnustuskirjoissa:
Näin ollen ovat evankeliumin mukaan Jumalan kansaa vain ne, jotka ottavat vastaan luvatun Pyhän Hengen. Lisäksi vielä kirkko on Kristuksen valtakunta, erotukseksi Perkeleen valtakunnasta. Sillä varmaa on, että jumalattomat ovat Perkeleen vallassa ja hänen valtakuntansa jäseniä, niin kuin Paavali opettaa sanoessaan, (Ef. 2:2) että Perkele tekee työtään epäuskoisissa. Ja fariseuksille, jotka varmasti olivat yhteydessä silloiseen seurakuntaan, toisin sanoen lain kansassa oleviin pyhiin - hehän toimivat kansan johtajina, uhrasivat ja opettivat - Kristus sanoo: (Joh. 8:44) "Te olette isästä Perkeleestä." Siispä kirkko, joka on todella Kristuksen valtakunta, on pyhien yhteisö sanan varsinaisessa mielessä. Jumalattomiahan hallitsee Perkele, jonka vankeja he ovat, ei heitä hallitse Kristuksen Henki.