Äidilläni (63v) oli n. 3 vuotta sitten kilpirauhastulehdus, jonka seurauksena kilpirauhanen ensin jylläsi ylitoiminnalla ja arvojen laskiessa meni vajaatoiminnaksi.
Äitini kieltäytyi silloin lääkityksestä. Mielestäni hänellä on koko ajan siitä asti ollut vajiksen oireita, mutta nyt kesän aikana ne on pahentuneet ja tilanne on nyt sellainen, että äitini on täysin vetämätön, masentunut, eikä pääse enää aamuisin sängystä ylös vaan makaa puolille päivin, mikä ei ennen olisi tullut kuuloonkaan. Lihas ja nivelkipuja, ummetusta/ripulia vuoron perään ja liuta muita oireita.
Äitini valittaa tätä oloaan ja on jo rasittava katsella vierestä kun on niin vetämätön. Hän valittaa oireita, mutta jos sanon sen ehkä johtuvan hoitamattomasta vajiksesta niin suuttuu heti ja sanoo, että hän ei ala lääkkeitä syömään. Kilpirauhasarvojakaan ei ole mittauttanut yli kahteen vuoteen.
En tajua miksi hän on niin kielteinen vajiksen tutkimista ja hoitoa kohtaan ja samalla kuitenkin valittaa ja kärsii oireista. Alkaa itsellä hermo mennä, kun toinen vain valittaa eikä viitsi edes tarkistuttaa niitä arvoja, ei olisi niin suuri vaiva ja jos lääkkeellä elämänlaatu paranisi niin kumma ettei sitä halua.
Olen sanonut, että hoitamaton vajis ei ole mikään pikkuasia vaan aiheuttaa koko elimistön rappeutumisen jne. siihen hän sanoo, että aivan sama vaikka rappeutuu ja kuolee. Voi pyhä sylvi, en kohta jaksa enää.
Onko muilla omaisilla vastaavia kokemuksia katsella vierestä kun läheinen sairastaa eikä halua mennä lääkäriin?
Äitini kieltäytyi silloin lääkityksestä. Mielestäni hänellä on koko ajan siitä asti ollut vajiksen oireita, mutta nyt kesän aikana ne on pahentuneet ja tilanne on nyt sellainen, että äitini on täysin vetämätön, masentunut, eikä pääse enää aamuisin sängystä ylös vaan makaa puolille päivin, mikä ei ennen olisi tullut kuuloonkaan. Lihas ja nivelkipuja, ummetusta/ripulia vuoron perään ja liuta muita oireita.
Äitini valittaa tätä oloaan ja on jo rasittava katsella vierestä kun on niin vetämätön. Hän valittaa oireita, mutta jos sanon sen ehkä johtuvan hoitamattomasta vajiksesta niin suuttuu heti ja sanoo, että hän ei ala lääkkeitä syömään. Kilpirauhasarvojakaan ei ole mittauttanut yli kahteen vuoteen.
En tajua miksi hän on niin kielteinen vajiksen tutkimista ja hoitoa kohtaan ja samalla kuitenkin valittaa ja kärsii oireista. Alkaa itsellä hermo mennä, kun toinen vain valittaa eikä viitsi edes tarkistuttaa niitä arvoja, ei olisi niin suuri vaiva ja jos lääkkeellä elämänlaatu paranisi niin kumma ettei sitä halua.
Olen sanonut, että hoitamaton vajis ei ole mikään pikkuasia vaan aiheuttaa koko elimistön rappeutumisen jne. siihen hän sanoo, että aivan sama vaikka rappeutuu ja kuolee. Voi pyhä sylvi, en kohta jaksa enää.
Onko muilla omaisilla vastaavia kokemuksia katsella vierestä kun läheinen sairastaa eikä halua mennä lääkäriin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä ole kokemusta, enkä osaa harmi vain mitenkään auttaakaan.
Se on kuitenkin totuus, että (hoitamaton) vajaatoiminta voi aiheuttaa ja usein aiheuttaa masennusta, joten äitisi on oravanpyörässä, josta on vaikea omin avuin löytää tietä ulos. Hän ei varmasti omassa tilassaan ymmärrä sitä, että olo voisi olla paljon parempi lääkityksellä.
Sinunkin voimavarasi kuitenkin ovat rajalliset kun ei ihmistä voi pakolla viedä lääkäriin. Oletko kokeillut oikein suuttua ja vaatia menemään jos ei itsensä niin sinun takiasi?
Sano hänelle että kilpirauhaslääke ei ole lääkettä vaan sitä hormoonia mitä hänen elimistöstään puuttuu! Soita hänen puolestaan aika labrakokeisiin ja selitä asia, saat varmasti lähetteen. Käytte sitten yhdessä aamulla labrassa (ei kahvia aamulla!). Kun tulokset tulevat, hän ei voi kyllä kieltäytyä lääkityksestä jos lääkärin mielestä se on tarpeen.
Jos ei hyvällä uskoisi niin mä kiljuisin ja huutaisin ja sanoisin älykääpiöksi :P ja kysyisin miltä tuntuisi jos itse yrittäisin tapattaa itseni hitaasti. Kun sitähän äitisi tekee. Mä tekisin ihan mitä vaan että saisin sen tajuamaan.
Sanohan äidillesi, ettei lääkehoidossa ole mitään riskiä. Sillä korvataan elimistön LUONNOLLINEN hormoni, jota äitisi kilppari ei enää tuota, koska on kärsinyt tulehduksen. Epänormaalimmassa tilanteessa hänen elimistönsä on nyt kun hormonia ei ole, kuin silloin kun hormoni saataisi lääkkeestä.
On hienoa, että suhtaudutaan lääkkeisiin kriittisesti, mutta kaikki lääkkeet eivät ole ihan turhia.
Jos sitten puheet eivät kuitenkaan mene perille niin on myös toinen mahdollinen hoitoapu. "Syö rasvaa ja laihdu" -kirja paneutuu kilpirauhaspotilaisiin ja kehottaa syömään kookosrasvaa ruokalusikallisen päivässä. Se, sekä kalanmaksaöljy kiihdyttävät kilpparin toimintaa luonnollisestikin ja saattaa tuoda avun vetämättömyyteen. Siis luonnollinen kookosöljy, ei se mitä saa kaupasta voipakettia muistuttavassa muodossa, vaan jostain esim luomukaupasta tai nettikaupasta CocoVi ostettava kookosrasva voisi tuoda avun.