Huulilla uinuvat sanat
vain mykkää
äänetöntä liikehdintää.
Katson taivasta
tumman kupolin samettista pintaa
jonka alle on piiloutunut
illan hämyisä reuna.
Kuka kuulisi huokaukseni
kun tuuli hyväilee
ja taivaan itku
huuhtelee kasvojeni uurteet.
Tapaamme vielä
Sinä ihmisen lapsi
ja vaikka emme valinneetkaan toisiamme
elämä valitsi meidät
murehtimaan, iloitsemaan ja rakastamaan.
Niin
että lopulta kiviset sielut
ääni väristen
löytävät ihmisestä ihmiseen.
vain mykkää
äänetöntä liikehdintää.
Katson taivasta
tumman kupolin samettista pintaa
jonka alle on piiloutunut
illan hämyisä reuna.
Kuka kuulisi huokaukseni
kun tuuli hyväilee
ja taivaan itku
huuhtelee kasvojeni uurteet.
Tapaamme vielä
Sinä ihmisen lapsi
ja vaikka emme valinneetkaan toisiamme
elämä valitsi meidät
murehtimaan, iloitsemaan ja rakastamaan.
Niin
että lopulta kiviset sielut
ääni väristen
löytävät ihmisestä ihmiseen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
..rakkaudet tapaavat
ja silloin rakkaus rumpua lyö
iloiten mutta vielä on odotettava
tuota suuremmoista hetkeä
ja taivas itkee rinnallasi tukien.
aavistuksen verran oli muistokirjoituksen
sävyjä mutta kauniissa runossasi loppu
oli todellä hyvä-"kiviset sielut" ja kuinka
samalla sydän voi olla kylmä kuin jää.
mitä mahtavuutta,jylhää-sekin sopisi
kuvaamaan runoasi ,
pidin totta totisesti!!!
hyvä linda!!!
eipä käynyt mielessä sellainen, että runoni olisi
muistokirjoituksen kaltainen. Mutta niin kuin se
aina on todettu, lukija luo mielikuvansa jotka
ovat erilaisia kullakin.
Kiitos sanoistasi,
ne lämmittävät.
Kiitos runostasi Linda
On ihanaa kuulla sinusta
"Niin
että lopulta kiviset sielut
ääni väristen
löytävät ihmisestä ihmiseen."
Minun roisoinen kivinen sieluni kiittää Sinua Linda tästä runosta
"elämä valitsi meidät"
Tämän haluan muistaa aina, aina
kyllä minä pitkään mietin runoni tänne tuomista,
mutta rohkenin lopulta.
Sielunsisko,
meidän ajatusmaailmamme sivuavat toisiaan niin
usein. Siksi olemme läheisiä aina.
' elämä valitsi meidät ' Sinut ja minut kulkemaan
rinnakkain.
Kiitos !
Hyristelen sinun sanoillesi :
"rohkenin lopulta."
Kanteleeni soittaa iloisia säveliä :)
rinnallani, ottanut osan tuskastani lämpimillä
sanoillasi. Olen onnekas saadessani omistaa kal-
taisesi ystävän, erityisesti näinä kovina päivi-
nä.
Kiitos ja rutistus Tytteli,
toivottavasti kanteleesi sävelet pysyvät saman-
laisissa sävelissä huomennakin.
Mun kantelein sävel on tumma ja kielet on vireettä aivan
Ilo ain hetken kielillä helkkää mut hetken hetkisen vain
Tuntuu ett virittäjän
niin suruisan jo syntymästäni sain
Rutistuksestasi tahdon kiittää
- Tytteli -
Toivon että tiut soittamaan saisin Sinulle säveliä kirkkaita näin
Taivaan tähtien loistetta ja lempeitä tuulia toivoisin Sinulle ystäväin
Sinun kanteleesi,
se soittakoon ilon säveliä ilmoille
häivyttäköön surun ja tuskan
minunkin puolestani.
Kiitos !
Jäänpä virittelemään kanneltain....
Ehkä hetkiseksi vain....
Surun tummat säveleet hiljetköön....
Kiitos Sinulle Linda
...ja tavataan(kunhan kannel on korjattu :D )
Terveisin Tytteli
Sitä toivoisin minäkin, tummien sävelten muuttu-
mista ilon pisaroiksi. Vaan eipä taida ratkaisun
avaimet olla käsissäni.
Kiitos että poikkesit,
että olet siellä. Se tuntuu hyvältä.
"ja vaikka emme valinneetkaan toisiamme
elämä valitsi meidät"
Runosi valitsi minut!
Komee
kuinka merkitykselliset sanasi ovat !
Kiitos.
Niin monia tyhjiä sanoja,
autioita lauseita. Käsiä joihin
ei voinutkaan tarttua. Sylejä
joita ei ikinä ollutkaan.
Ja niin paljon lupauksia ja
vakuutteluja. Mielen
kohottamista korkeuksiin.
Ja se oli harhaa.
Silti ystävyys on edelleen.
Ja ystävyys puhtaimmillaan,
paljaimmillaan ja alastomana.
Mikään ei luo suurempaa.
Pysyvämpää ja tärkeämpää.
Luotettavampaa. Vaikka,
niin, vaikka tänäin ne talot
ovat autiot. Ovet lukossa.
Jonakin päivänä on
sisällä joku, joka avaa haan.
Ulokona hän, joka vetää ovesta.
On taas ystävyyden aamu.
Mitä on luullut autioksi, siellä
onkin hän. Mitä on vieroksunut,
onkin Rakas.
Ei ole autioita taloja.
On vain sulkeutuneita mieliä.
Kiitos runostasi.
Niin
että lopulta kiviset sielut
ääni väristen
löytävät ihmisestä ihmiseen...
Kuinkahan pljon helpompi
ihmisten olisi hengittää,
kun nämä sanat ymmärrettäisiin??
Viisas runo sinulta
kaikessa kauneudessaan.
Kiitos.
mihin tämä kaikki tähtää
' Niin
että lopulta kiviset sielut
ääni väristen
löytävät ihmisestä ihmiseen '
On monet vuoret ylitetty, ja vielä on kulkemista
huomisessakin. Runossasi on kuten aina, paljon
viisaita ja kauniita sanoja/säkeitä.
Sinulle kiitos.