Kertokaa onko tässä mitään järkeä. Olen edelleen kiinni vanhassa ihastuksessani.. siitä on jo noin 7 vuotta kun ensikerran tavattiin, tutustuttiin kaverin tyttöystävän kautta tuolloin. Olimme aina välillä yhteyksissä, tekstareilla ja nähtiin bileissä ja myöhemmin baareissa. Olin ihastunut siis tähän ihanaan tyttöön, mutta... en koskaan ehtinyt suoraan sanoa sitä hänelle, koska hän aloitti seurustelun erään muun kanssa.
No sitä kesti noin muutama vuosi, sitten heillä meni huonommin ja suhde loppui.. ajattelin että nyt.. ja taas mutta... hän tapasi jo uuden miehen ja seurustelu alkoi, olin jo menettänyt tavallaan toivon hänen suhteen.
Jonkin ajan kuluttua tapasin toisen naisen joka oli kiinnostunut minusta ja aloin pitämään hänestä ja niin aloimme seurustella. Luulen ja uskon että rakastan häntä vieläkin, vaikka hän ei enää tunnu samalta kuin aikaisemmin... aloitimme seurustelun siis joskus vajaa 3 vuotta sitten. Nyt on viimeiset puoli vuotta mennyt heikommin ja kesästä lähtien jyrkemmin alamäkeä, kun sain tietää että tyttöystäväni oli suudellut toista miestä eräänä baari-iltana... olin ihmeissäni koko jutusta...ajattelin mitä ihmettä nyt tekisin, enkä ole vieläkään keksinyt kunnolla ratkaisua tilanteeseen.
Muutama viikko sitten tapasin pitkästä aikaa tätä vanhaa ihastusta, joka oli siis jo lopettanut seurustelun ja asui yksin. Olimme baarissa ja keskustelimme ehkä hieman nousuhumalassa. Juttelimme siinä sitten kaikkia muistoja vanhoilta ajoilta. Sitten jossain vaiheessa tämä ihastukseni kysyi minulta että olenko joskus ollut häneen ihastuneena? Hän oli kuullut siitä joskus kuulemma ystävättäreltään. No vastasin hänelle rehellisesti että olen ollut ja ehkä vieläkin. Hän meni ehkä hieman hämilleen siitä, eikä heti sanonut mitään.
Tuli hiljainen hetki, kunnes ehdotin drinkin tilaamista ja niin teimmekin ja aloitin taas uudestaan keskustella hänen kanssaan. En ihan kaikkea muista sanatarkasti mutta mielestäni hän sanoi että hän arvosti minua kovasti ja oli hyvin otettu siitä että olin ollut häneen ihastuneena ja ihmetteli miksen ollut sitä koskaan sanonut hänelle. No osaksi selitin sen johtuneen niistä hänen aikaisemmista seurusteluista ja että olen minä joskus vihjannut hienovaraisesti että olen kiinnostunut hänestä, mutta.. ilmeisesti liian hienovaraisesti koska hän ei ollut sitä koskaan huomannut. Ajattelin että voi helvetti. Ei voi olla totta.
Sitten hän jossain välissä sanoi jotain että ehkä minä olisin ollut turvallisempi... tarkoittiko hän että jos olisin seurustellut hänen kanssaan se olisi ollut turvallisempaa, siksikö että en ole väkivaltainen vai sen vuoksi että en ole varsinaisesti mikään naistenmies (tiesin että häntä oli joskus pidetty kädestä kiinni niin että siihen oli tullut mustelma, näin sen käsivarresta silloin). Vai mitä ihmettä hän tarkoitti? En ymmärtänyt sitä. No siinä vielä juteltuamme hän sanoi että hänen pitää mennä, antoi pienen suukon ja lähti.
Pari päivää siitä tekstailin että mitä oikein tapahtui? Hänellä oli hyvin vaivautunut olo ja halusi kuulemma unohtaa koko keskustelun, koska olimmehan vain kavereita. Mitä tästä kaikesta nyt pitäisi ajatella? Olen ihan pyörälläni päästä... Järki sanoo että en haluaisi jättää tätä nykyistä tyttöystävää, mutta tunteet sanovat että rakastan myös tätä "ihastustani".
Olen jo noin 7 vuotta yrittänyt saada tätä ihastusta pois mielestäni ja nyt kävi näin ja avautui ihan uusia asioita pohdittavaksi. Yhtenä yönä en edes saanut unta koko yössä... Voi helvetin järki ja tunteet miksi ne ei voi olla jokotai. Toisaalta vituttaa se että miksi en saanut sanottua hänelle kunnolla ihastumisestani että hänkin olisi sen huomannut, tosin siinä oli ne seurustelukuviot molemmilla. Ensin hän seurusteli sitten minä seurustelin ja nyt hän erosi ja minulla oma seurustelu menossa.
Kertokaa jotain, vaikka omia kokemuksia tai ihan mitä vaan mikä auttaisi, koska olen ihan solmussa.
Kiitos ja anteeksi.
No sitä kesti noin muutama vuosi, sitten heillä meni huonommin ja suhde loppui.. ajattelin että nyt.. ja taas mutta... hän tapasi jo uuden miehen ja seurustelu alkoi, olin jo menettänyt tavallaan toivon hänen suhteen.
Jonkin ajan kuluttua tapasin toisen naisen joka oli kiinnostunut minusta ja aloin pitämään hänestä ja niin aloimme seurustella. Luulen ja uskon että rakastan häntä vieläkin, vaikka hän ei enää tunnu samalta kuin aikaisemmin... aloitimme seurustelun siis joskus vajaa 3 vuotta sitten. Nyt on viimeiset puoli vuotta mennyt heikommin ja kesästä lähtien jyrkemmin alamäkeä, kun sain tietää että tyttöystäväni oli suudellut toista miestä eräänä baari-iltana... olin ihmeissäni koko jutusta...ajattelin mitä ihmettä nyt tekisin, enkä ole vieläkään keksinyt kunnolla ratkaisua tilanteeseen.
Muutama viikko sitten tapasin pitkästä aikaa tätä vanhaa ihastusta, joka oli siis jo lopettanut seurustelun ja asui yksin. Olimme baarissa ja keskustelimme ehkä hieman nousuhumalassa. Juttelimme siinä sitten kaikkia muistoja vanhoilta ajoilta. Sitten jossain vaiheessa tämä ihastukseni kysyi minulta että olenko joskus ollut häneen ihastuneena? Hän oli kuullut siitä joskus kuulemma ystävättäreltään. No vastasin hänelle rehellisesti että olen ollut ja ehkä vieläkin. Hän meni ehkä hieman hämilleen siitä, eikä heti sanonut mitään.
Tuli hiljainen hetki, kunnes ehdotin drinkin tilaamista ja niin teimmekin ja aloitin taas uudestaan keskustella hänen kanssaan. En ihan kaikkea muista sanatarkasti mutta mielestäni hän sanoi että hän arvosti minua kovasti ja oli hyvin otettu siitä että olin ollut häneen ihastuneena ja ihmetteli miksen ollut sitä koskaan sanonut hänelle. No osaksi selitin sen johtuneen niistä hänen aikaisemmista seurusteluista ja että olen minä joskus vihjannut hienovaraisesti että olen kiinnostunut hänestä, mutta.. ilmeisesti liian hienovaraisesti koska hän ei ollut sitä koskaan huomannut. Ajattelin että voi helvetti. Ei voi olla totta.
Sitten hän jossain välissä sanoi jotain että ehkä minä olisin ollut turvallisempi... tarkoittiko hän että jos olisin seurustellut hänen kanssaan se olisi ollut turvallisempaa, siksikö että en ole väkivaltainen vai sen vuoksi että en ole varsinaisesti mikään naistenmies (tiesin että häntä oli joskus pidetty kädestä kiinni niin että siihen oli tullut mustelma, näin sen käsivarresta silloin). Vai mitä ihmettä hän tarkoitti? En ymmärtänyt sitä. No siinä vielä juteltuamme hän sanoi että hänen pitää mennä, antoi pienen suukon ja lähti.
Pari päivää siitä tekstailin että mitä oikein tapahtui? Hänellä oli hyvin vaivautunut olo ja halusi kuulemma unohtaa koko keskustelun, koska olimmehan vain kavereita. Mitä tästä kaikesta nyt pitäisi ajatella? Olen ihan pyörälläni päästä... Järki sanoo että en haluaisi jättää tätä nykyistä tyttöystävää, mutta tunteet sanovat että rakastan myös tätä "ihastustani".
Olen jo noin 7 vuotta yrittänyt saada tätä ihastusta pois mielestäni ja nyt kävi näin ja avautui ihan uusia asioita pohdittavaksi. Yhtenä yönä en edes saanut unta koko yössä... Voi helvetin järki ja tunteet miksi ne ei voi olla jokotai. Toisaalta vituttaa se että miksi en saanut sanottua hänelle kunnolla ihastumisestani että hänkin olisi sen huomannut, tosin siinä oli ne seurustelukuviot molemmilla. Ensin hän seurusteli sitten minä seurustelin ja nyt hän erosi ja minulla oma seurustelu menossa.
Kertokaa jotain, vaikka omia kokemuksia tai ihan mitä vaan mikä auttaisi, koska olen ihan solmussa.
Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sä oot tosiaan ihastunut tohon tyttöön...kyl asia on niin ettei saa toista mielestään jos oikeesti rakastaa...toivottavasti saatte yhteisen onnen...
muutoin saada mielestä? Tosin 7 vuotta olen sitä jo yrittänyt, mutta aina kun näen, tapaan tai kuulen hänestä niin se saa tunteeni heti pintaan ja alan ajattelemaan kaikenlaista. Voisiko olla yhteistä elämää yms.. en tiedä ehkä rakastan häntä vain ajatuksissani.. en todellakaan tiedä...
Mulla on ollut samantyyppinen juttu vuosikaudet ihastukseni, erään miehen, suhteen. Hän olisi paras kaikista, enkä osaa selittää miksi, mutta antoi ymmärtää, ettei koskaan tulisi mitään. EI KOSKAAN!!!! YHYYY Mutta ehkä voin joskus rakastua johonin toiseenkin, johonkin jolle mun rakkaus kelpaa. Eihän se mitenkään kun järjellä ajattelee voi pitää paikkaansa, että yksi olisi jotenkin enemmän, kuin kukaan muu koko tässä maailmassa. Näin oon nyt sitten yrittänyt selittää itselleni.
Tsemppiä sulle ja toivon, että sulle käy ihastuksesi kanssa paremmin!
Kiitos tuesta, mutta alkaa tuntua ettei meillä ehkä sittenkään ole tulevaisuutta. Ainakaan vielä... ehkä joskus vielä... toivoa kai aina on, vaikka kuinka huonolta näyttäisi.