Otsikon ja nimimerkkini yhdistelmä on lähes provo mutta olen silti tosissani liikkeellä. En osaa nauttia omista valmiista töistäni vaan katson niitä etsien virheitä. Jos vakavaa virhettä ei ole vielä löytynyt, odotan kauhulla, että tajuan jossain vaiheessa jonkun Aivan Kauhean Ison Virheen työssä sitten en kestä katsoa työtä enää ollenkaan.
Peilikikka on käytössä ja sillä karsii ketterästi virheitä jo työskentelyvaiheessa.
Toisten töitä katsoessa huomaan hyväksyväni mahdolliset virheet osana työtä. Ajattelen, että taiteilija on halunnut ilmaista asian näin, vaikkakin virheellisesti ja se on osa työtä.
Selvyyden vuoksi: kammoan fotorealismia enkä siihen pystyisikään mutta työni ovat selkeästi esittäviä.
Kysymys, johon etsin vastausta töissäni on: miten maalata oikealla tavalla väärin eikä väärällä tavalla oikein?
Peilikikka on käytössä ja sillä karsii ketterästi virheitä jo työskentelyvaiheessa.
Toisten töitä katsoessa huomaan hyväksyväni mahdolliset virheet osana työtä. Ajattelen, että taiteilija on halunnut ilmaista asian näin, vaikkakin virheellisesti ja se on osa työtä.
Selvyyden vuoksi: kammoan fotorealismia enkä siihen pystyisikään mutta työni ovat selkeästi esittäviä.
Kysymys, johon etsin vastausta töissäni on: miten maalata oikealla tavalla väärin eikä väärällä tavalla oikein?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sitä taitoa ei koskaan opi että ei etsisi omista töistään virheitä.
Toisaalta ei ole hyväkään oppia, koska virheiden etsiminen ja parannettavan löytäminen on oppimisen, kehittymisen ja eteenpäinmenon kannalta olennaista.
En usko että omasta taiteestaan voi koskaan samalla tavalla varauksettomasti nauttia kuin muiden tekemästä. Tekemisestä voi nauttia ja tuloksistakin hetkittäin kun saa jonkin vaikean asian tehtyä ja valmiiksi. Joskus tietysti, pitkällisen äheltämisen jälkeen, kun voi todeta onnistuneensa jossakin, työtä voi olla mukava katsella jonkin aikaa. Viimeistään vuoden päästä siinäkin kuitenkin näkee paranneltavaa ja jatkettavaa.
Tämä on luonnollista ja kuuluu prosessiin. Omille seinille kannattaa hankkia vaikkapa taiteilijatuttavien töitä. Niitä voi katsella kaikessa rauhassa eikä niissä ala jokin pikkuseikka kiusallisesti häiritsemään, nehän eivät ole osa omia prosesseja.
Joskus kotonani vierailevat uudet tuttavat kysyvät hämmästyneenä, "miksei sulla ole omia töitä seinillä?", mutta minusta olisi pikemminkin hämmästyttävää, jos olisi...
ja mikähän se peilikikka on?
PS.voisi olla hyödyllinen minullekin
Jos sinulla on käytössäsi joku läheinen joka tajuaa sommittelusta, väreistä ja kokonaisuudesta, se auttaa paljon. Kritiikki tulee välittömästi ja osa "virheistä" löytyy jo ennenkuin taulu on valmis. Minulla tällainen kriitikoija on olemassa ja hän näkee ne suurimmat virheet.
pidän seinällä.. jos ei omalle seinälle kelpaa niin maalaan yli ja teen uuden :)
Tuolla peilillä ilmeisesti tarkoitetaan näkökulmaa toisesta katsontakulmasta (peilin kautta) Sillä tavalla näkee joitakin vikoja joihin on jo tottunut.. ei siis huomaa.
maalauksessa virhe?
vain täydelliseen realismiin pyrkivät myös muiden töistä minun mielestäni. Monesti ihan ihmetyttää ihmeelliset huomautukset esim omista töistä vaikka niistä realismi on kaukana.
Toisaalta realististen töiden tekijöistäkin erottaa helposti "jyvät akanoista". Jotkut osaavat piirtää esimerkiksi esineet ja talot varsin hyvin ehkä apuvälineiden avulla. Mutta kun sinne sekaan pitäisi tehdä ihminen samassa hengessä niin sepäs ei monillakaan enää onnistu. Silloin erottuu tekijä ja harrastelija.
Joo, peilikikalla tarkoitin, ettö työ kannetaan peilin eteen ja katsotaan sitä peilikuvana. Tällä konstilla huomaa helposti jos esim. ihmisen kasvot eivät ole symmetriset vaikka oli tarkoitus olla.
Itse maalaan nimenomaisena tarkoituksnani ripustaa omat työni omille seinilleni. Hyvät puolet tässä itse tekemisessä ovat, että voi valita työn koon, aiheen ja kykyjensä rajoissa värit ja esitystavan. Lisäksi koen maalaamisen nautinnolliseksi palkkatyön vastapainoksi eli harrastukseksi. Kustannukset itse tehden eivät päätä huimaa ostamiseen verrattuna.
Hyvä filosofinen kysymys tuo "Mikä on virhe?". Virhe on tarkemmin ajateltuna väärä sana käytettäväksi tässä yhteydessä. Ehkä pitäisi puhua epätyydyttävistä kohdista työssä. Tällainen kohta syntyy kun on muuttanut todellisuutta kuvassa väärään suuntaan niin että se ei palvele omia tarkoitusperiä. Tällainen kohta voi yhdessä työssä olla liian tarkasti maalattu kohta ja toisessa liian epämääräiseksi jätetty kohta.
Joku keskustelijoista sanoi hyvin, että toisten työt eivät ole osa omaa prosessia. Tämä on hyvä pointti. Ulkopuolinenhan ei näe tekijän pään sisällä olevaa kuvaa siitä, millainen työstä piti tulla vaan ainoastaan lopputuloksen, millainen työstä tuli.
tähän aloitustasi:
"Kysymys, johon etsin vastausta töissäni on: miten maalata oikealla tavalla väärin eikä väärällä tavalla oikein?" sekä jatkoasi:
"Tällainen kohta syntyy kun on muuttanut todellisuutta kuvassa väärään suuntaan niin että se ei palvele omia tarkoitusperiä."
Muun tekstisi ja noiden lainausten perusteella tajuaa, että kajoat asiaan, joka kiusaa jokaista taiteilijaa. Kukaan toinen ei voi vastausta antaa, se pitää löytää itse.
Sen löytää kyllä ja vain sillä ainoalla mahdollisella tavalla, maalaamalla. Poispyyhkimällä, pesemällä, kokonaan alusta aloittamalla, yhä uudestaan ja uudestaan.
Itseään kohtaan pitää olla myös armahtavainen, yhden "väärän" kohdan vuoksi ei työtä kannata aina hävittää; toiset eivät ehkä edes huomaa, mistä se sinulla kiikastaa ja työn säilyttämällä voit aina katsoa, miten et ainakaan haluaisi jotakin asiaa tuoda esille.
Lohdutukseksesi vielä: et ole yksin ongelmasi kanssa , meitä muitakin on paljon.
itse yritin pitkään piirtää maalaamalla, mutta pikkuhiljaa olen pyrkinyt etsimään sitä olennaisinta, eikä sen jälkeen ole olennaista onko joku viiva justiinsa suorassa esikuvansa/mallinsa mukaisesti. eri töissä keskityn eri asioihin, ja ylipäätään työt koitan ottaa siten että joissain töissä joku asia onnistuu paremmin, joissain joku toinen. Harrastuksekseeen kun tekee niin ottaa maalaamisen ennemminkin matkana jonka varrella kehittyy, ja kehittymisen huomaamisen ilo on se suurin tulos tai saavutus.
aina ei pilkun tarkka toisto ole se onnistunein, ne on ne valokuvat erikseen.
Ehkä sen oikean tavan löytyminen antaa tietyn armeliaisuuden niihin töihin, eli valokuvan tarkkuus tai muu tekninen taituruus josku karsii sen käden jäljen ja silloin lopputulos on jotenkin hengetön. Näin käy esim liiassa symmetriassa, niinkuin joku mainitsi että tuolla peilikikalla löytää epäsymmetrian esim kasvoista. Käsi ylös kenen kasvot on täysin symmetriset! Aidoissa asioissa on särmää ja epätäydellisyyttä.
kannattaa aina. Se ei ainoastaan kerro ilmeisiä poikeamia tarkasta kuvannosta vaan ennen kaikkea toisen näkökulman aiheeseen. Se on ikään kuin oman työn vieraana katsomista.
Maalauksessa on vaikka kuinka paljon sellaista, joka näyttää erilaiselta peilissä; eihän niitä havaintoja välttämättä korjata tarvitse mutta niistä saa aavistuksen siitä, miltä työ saattaa ulkopuolisesta näyttää.