....
Kannattiko
ihastua?
252318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
voi noin ajatella?
Onko pakko kääntää veistä haavassa?
Tunnet mut ja tiedät, miten voit eniten satuttaa. Sitäks haluut?
eipä sitä voinut juuri itse hallita.
ja olisi pitänyt hillitä itseni ja olla sanomatta toiselle osapuolelle mitään!!
Mutta en kai vaan pystynyt... v*ttu!
mutta rakastuminen oli turhaa
Miksi rakastuminen oli turhaa? Et saanut vastakaikua, vai? ei ummarra.
enempää täällä
voisit tarkentaa? Täällä voi aina kirjoittaa pelkistetysti niin ettei paljasta itseään.
ja paljastelu?
Miksi olet täällä, jos et halua keskustella. Oikeesti ei kiinnosta. Sitäkö vastausta olit vailla? Päivänjatkoja.
tyhjentämättä silti tänne itseään
arvostaako monikaan näitä keskusteluja niin paljon että antaisi sisimmät tunteensa poljettaviksi
samoin itsellesi
Ujona/aloitekyvyttömänä ihastuminen on täyttä paskaa. Hetken ihan kiva olo, mutta kun päivät kuluu, eikä uskalla tehdä mitään, niin tuska on melkoinen.
Eli ei kannattanut.
Ja kun on mennyt yksipuoliseksi tuijotteluksi, niin sehän se vasta tuskaa onkin.
ei..sain vain sähköpostin tukittua :/
valmiit. En osaa vastata...............
jotain vääntöä aikaiseksi
ajankuluksi
harmittele, tai muita tunteita ..eniten omaa "toimintaa".
elämä on!
totta... se oli silloin, ja nyt on nyt, ja yhä haluaisin saman. Surullisia asioita tapahtuu, tiedän.
Taas voisin vain jäädä tätä miettimään, mutta ei se ainakaan oloa piristä.
Olipa stressipäivä. Täytyy vähentää kirjoittelua.. Tunteilulle ei voi tehdä kovin helposti samaa.
ihastua. Alussa oli kiva fiilis aina kun ihastuksen näki. Kun aika kului, tuli jo toivoton olo, kun mitään ei tapahtunut ( koska ei ollut mahdollisuutta ). Nykyään on enää pieni hiljainen kaipaus, jonka tiedän olevan turhaa. Mutta tämän ihastuksen muistan vielä vanhana mummonakin..
se on sekin, täysin tyhjänpäivästä kylläkin.
Huomasin, ettei se taito ole kadonnut mihinkään
matkan varrella ja tunsin taas eläväni...
Onhan elämä taas yhtä ystävää rikkaampi:)
Se muistutti taas vaan siitä miten ihanalta se tunne tuntuu ja miten ylipäätään ihanalta tuntui olla pitkästä aikaa jonkun kainalossa ja tuntea olevansa itsekin ihailtu ja haluttu ja sitten kun toinen tarpeeksi tutustuu ja tajuaa ettei minussa olekaan tarpeeksi tykättävää, eikä siihen mennyt kuin 2 viikkoa. Ei enää halua tuntea ihastuvansa tietäen että kohta täytyy taas romahtaa. Ei se ole enää sen arvoista. Nostan hattua kaikille jotka jaksavat vielä yrittää.
siltä että ei tod..
Jonkun kuukauden (arviolta kolme) ollut jo ihastunut samaan henkilöön töissä, mutta mitään ihmeellistä ei ole vielä tehty suuntaan eikä toiseen. Tutustuttu on töissä jatkuvasti enemmän ja enemmän, ei ulkopuolella, mutta kyllä, aion tehdä asialle lähitulevaisuudessa jotain, kun ei hän itse tunnu tekevän! Enkä ihmettele, kun en itsekään tiedä miten sen "jotain" tekisin, eli jonnekin ulos pyytäisin. Suoraan en todellakaan vielä aio sitä kysyä ihan tosta vaan, muuten saattaapi asiat mennä hyvin äkkiä siihen malliin ettei työpaikalle viitsi mennä enää koskaan. Vähitellen ja johdattelevasti niin hyvää tulee! Koitetaan ja katsotaan mitä käy... Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei hän sitä pahitteekseenkaan pistäisi, puheista ja eleistä päätellen.