Siis pystyykö joku nainen ikinä ihastumaan mieheen joka on suurinpiirtein 100% antiromanttinen ja ajattelee luonnostaan kaikki rationaalisella tavalla. Esimerkiksi rakkaus merkitsee minulle kemiallista reaktiota jonka tarkoitus on edistää ihmisen lisääntymistä ja tyydyttää ihmisen tarpeen levittää geenejä. Ja perhe merkitsee oman jälkikasvun saattamista mahdollisimman hyvään asemaan suvun jatkumisen kannalta. Olen myös täysin ateisti ja uskon ihmisen olevan täysin sattuman varainen ja merkityksetön universumin minimaalinen sivutuote, korkeintaan älyllä voi olla sen verta merkitystä että sillä ehkä joskus voi olla maailmankaikkeutta ylläpitävä vaikutus vaikka pidänkin ihmisen älyä täysin riittämättömänä. Ajatuksen kulku on suurinpiirtein tätä. Mitään taipumuksia väkivaltaisuuteen tai psykopaattiseen käyttäytymiseen ei ole.
Pystyykö joku ihastumaan tälläiseen?
Unique
81018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä sunlaisellakin ihmisellä täytyy olla jonkinlaista tunne-elämää, kun ajattelet edes sen verran että ihastuuko joku mahdollisesti...
Minä en kyllä kaltaisesi kanssa pystyisi seurustelemaan, mutta ehkä löydät jonkun yhtä rationaalisen tapauksen seuraksi :).
No miksei sitä voisi ihastua,varsinkin kun olen itsekin tällainen hieman pidättyväinen ym.persoona.
En ole siis erityisen tunteellinen ja romanttinen,vaikka muuten olen ns."normaali" nainen.Tosin en takaa,että kahden samanlaisen ei-tunteellisen yksilön suhteesta(?) tulisi yhtään mitään..
Vastakohdathan ne tunnetusti vetävät ihmiset puoleensa ja lopulta yhteen.
Ovat tunteetkin tärkeitä,järjen lisäksi,nehän ovat merkittäviä inhimillisiä piirteitä ihmisellä.Ilman noita tunteita ei mitään siteitäkään muodostuisi eri yksilöiden,etenkään rakastavaisten välille.
Sellainen ihminen,joka on ei-kykenevä empatiaan ja muutenkin tunne-elämältään kehittymätön,ei pysty välttämättä elämään kenenkään toisen ihmisen kanssa.Eikä tarvitsekaan,jos viihtyy yksin ja eikä tarvitse tarvitse kokoajan toista ihmistä ja ns.peilisuhdetta pönkitääkseen omaa minäkuvaansa ja itsetuntoaan.
Tosin kaikki ihmiset eivät osaa ilmaista/käyttää emotionaalista puoltaan,vaikka tiedostaisivatkin sen olemassaolon - tai vain yksinkertaisesti sivuuttavat sen täysin ja luottavat ensisijaisesti puhtaaseen järkeen ja logiikkaan.Hyvä niinkin,kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Ja on siitä kieltämättä hyötyäkin,kun ei tunteet sotke tällaisen ihmisen rationaalista ajattelua.
mainitsemasi etsiä erilaisia ominaisuuksia kumppanista on fiksuin tapa lisääntyä koska geenit tällöin vahvistuvat ja evoluutio ainakin toivon mukaan menee eteenpäin. toisaalta voihan siinä käydä niinkin että jälkikasvu perii kummankin huonot puolet jolloin tulee laadullisesti heikompia geenejä sukuun.
Uskon pystyväni kuitenkin empatiaan ja tunteisiin vaikka ne ovat periaatteessa kehittynyt tasapainottamaan ihmisen käyttäytymistä. Ei ole psykopaattisia taipumuksia esim en pystyisi jättämään tiellä makaavaa loukkaantunutta ihmistä yksin vaan menisin auttamaan häntä vaikka loppujen lopuksi en tiedä olisiko se tunnetta säälistä vaiko oman maailmankuvan toteuttamista jossa uskon että moraaliton yhteiskunta ei tule menestymään. Paljon on varmasti minulla vielä opittavaa ja paljon aion myös vielä oppia.
että rakkaus on "vain" kemiallinen reaktio, ei tee sitä yhtään vähemmän kaunista =) Eihän auringonlaskun kauneuttakaan vähenä se, että se on vain Auringon valoa joka siinä siroaa ilmakehän atomeista...
Kyllä pystyy ja helposti.
Ja itse täysin vastkkaisen tyyppisenä naisena, romanttisena ja syvästi rakastuvana, huomaan että juuri sinunlaisesi mies vetoaa eniten.
Enkä usko että tälläisellä yhdistelmällä menee välttämättä edes huonosti.
Tosin naisen täytyy ymmärtää ettei liikaa hössötä ja siten ärsytä järkevää miestään.
Ehkä olen tottunut siihen että romantiikka ei kuulu "alkumiehen" toimialaan, koska en ihmissuhteessani ole siihen tottunut.
Miehen tehtävähän on ollut tuoda turvaa puolison ja jälkeläisten elämään kuten myös elättää heidät, naisen rooli on ollut hoivaajan rooli.
Minun mielestäni jos mies on fiksu pitää hänen ymmärtää että nainen voi välillä vähän hössöttää ja varsinkin jos kyseessä on vahvasti emotionaalinen ihminen.jos on fiksu pitää ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen ja hyväksyä kanssa ihminen vikoineen päivineen.
Mielestäni joku joka osaa olla romanttinen ja tunteellinen on omalla tavallaan älykäs. Ihminen vain tuntuu aina kaipaavan sitä mitä itseltä puuttuu ja tuskin koskaan tulee olemaan tyytyväinen siihen mitä hänellä jo on.
Miksei pystyisi.
Mutta herää kysymys, pystytkö itse ihastumaan kehenkään, jos kaikki on vain kemiallisia reaktioita yms. Eli miksi koko aihe sinua edes kiinnostaa, jos olet 100%:nen rationalisti?
Kyllä varmasti pystyisin jos joku minut iskisi.
Kiintymykseni ihmiseen voisi kyllä käydä hieman eri kautta kuin muilla esimerkiksi ulkonäölle en välttämättä antaisi niin paljon arvoa kuin terveelle ajatusmaailmalle tai kyvystä kunnioittaa toisten ihmisten saavutuksia ilman kateellisuutta. Ei kaunis ulkonäkö haittaa mutta ongelma on se ettei kaunis ulkonäkö sytytä kunnolla minua joten ihastuminen jää tosi vähäiseksi.