Ne alkavat tuntua jo painolastilta joka kerta muuttaessa, mutta kun en voi heittää pois mokkaista hapsuliiviä, jonka sain silloiselta poikakaveriltani 1970-luvun alussa. Hapsuliivi ei mahdu enää. Olen kolme kertaa suurempi kuin silloin. On myös rihkamakoruja, joita en koskaan käytä. Niihin liittyy niin paljon tunnearvoa. Olen ne joskus jonain pöhnäiltana saanut.
Ei malta heittää nuoruuden muistoja
ikinä pois
3194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tai valmista kipsistä, sideharsosta ja trikoosta näköisnukke ja pue kaikki muistot sen ylle. Helppo kuskata mukana.
pm paljon sellaisia kuteita,jotka ovat tarpeettomia,mutta sen tunnearvon takia en raaski heittää menemään..Osa on äidiltäni,joten niistä en kyllä siostu luopumaankaan.Pitää tehdä vaikka yksi komero sitten lisää..:)
muistelemalla, mutta tarvitseeko kaikkea rääsää säästää. Tosin, jos on tilaa varastoida ylimääräistä tavaraa, niin miksei. Jos luovuttaa mieluisen tavaran keräilijälle, niin samalla varmistaa sen säilyvyyden.