Mull ei oo mitään hajua että mihin tää kuuluu... mutt tänne mä nytte tän sitte tunkasin. Siis oon kiinnostunu kaikesta yliluonnollisesta. Mutkun uskon niihin juttuihin nii paljon ni en esim uskalla kokeilla spiritismii...Ni halluisin vaan kysyä... että olisko se ihan sairaan omituista ja sellasta joss kumminki uskokn jollakin tasolla raamatun asioihin ja jumalaan.... ja sitte kumminki pelais spiritismiä? ni onks siit sillee jotn haittaa tai muut? En nytte kaipaa tänne mitää uskontofriikkien varotuksii ja uhkauksii... vaa näitten "normi" ihmisten mielipiteitä. Enkä mitään herjausta. Kyllä mä tiiän näit riskejä ja tällasia... mutta niin? :DD
mä vaa sitä....
comaaa
6219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Spiritismissä ainoa riski on herkkä ja yliluonnollisuuksiin uskova mieli. Ouija-laudan toiminta perustuu vain ja ainoastaan ihmisten haluun saada "viestejä". Vaikka ei tuntisikaan itse olevansa vastuussa käden liikkumiseen, on alitajunta jatkuvasti toiminnassa.
en usko että siitä mitään haittaa on, vaikka kokeileekin spiritismiä, on tota tullut itsekkin kokeiltu ja uskon että jollakin tasolla kaikki uskoo ainakin jumalaan, hädän hetkellä monella tulee laitattua kädet ristiin ja rukoiltua.. mielestäni pitää kokeilla kaikkea uutta, ei muuten voi tietää mistä on jäänyt paitsi.. onnea yritykselle, toivon, että jos päätät kokeilla, niin kertoisit kokemuksistasi täällä.. :)
"uskon että jollakin tasolla kaikki uskoo ainakin jumalaan"
Itse ainakin lakkasin edes epäilemästä minkään jumalan olemassaoloa suunnilleen 13-14-vuotiaana. Mikään ei viittaa ns. korkeampien voimien olemassaoloon; Päinvastoin, en kykene näkemään maailmankaikkeutta muuten kuin materiaalisena kokonaisuutena eli aineena ja siihen luonnollisin keinoin palautettavissa olevana energiana.
Mitä muuten tuohon rukoiluun tulee, niin muistaakseni joskus 10-vuotiaana kokeilin rukoilla, koska minua kiusattiin koulussa ja oli kauheaa mennä aamuisin kouluun tietäen, että saa olla taas koko päivän syrjitty. Ajattelin, että ehkäpä rukoilu auttaisi. En ollut vielä tarpeeksi itsenäinen ajattelemaan enkä tietoinen niin monesta asiasta ja ajattelin, että ehkäpä joku jumala saattaisi olla olemassa, kun siitä kerran niin puhutaan.
No, luojan kiitos, rukoilu ei yllättäen auttanutkaan yhtään mitään, vaan kiusaaminen jatkui vielä muutaman vuoden. Se loppui vasta 13-vuotiaana yläasteella siirryttäessä. Silloin päätin, että minullehan ei enää vittuilla ja näin tapahtui. Tärkeintä on uskoa omaan itseensä. Jumaliin uskomalla voi toki saada jonkinlaisen mielenrauhan, jos maailman tarkoituksettomuus pelottaa, mutta kenenkään usko ei tee jumalista todellisia.
sairas hakeudu hoitoon.
En tiijä mitä spiritismi tarkottaa, joten siinä en voi auttaa, mutta Jeesuksen opetuksiin saat uskua vaikka täyestä sydämestäs.