Olen 15 vuotias tyttö.Haluaisin kovasti omaa lasta.Tiedän kyllä mitä ihmiset ajattelevat alaikäisistä äideistä.Itse en osaa kyllä kuvitella mitä äitini sanoisi,jos kuulisi minun olevan raskaana.Itselläni meni pari viikkoa sitten poikaystäväni kanssa poikki,joten poikaystävää minulla ei nyt ole.Masennuinkin siitä hieman sillä olisin halunnut juuri hänen kanssaan lasta.Vaikeaahan sitä lasta yksinkään on tehdä ja tahdon kyllä lapselleni isän joka on myös tukena.Omasta mielestäni isän osuus lapsen elämässä on hvin tärkeää,ainakin omalle lapselleni.Itse en omasta isästäni mitään muistakkaan.Haluan myös kuulla mielipiteitä ihan avoimesti mitä mieltä ihmiset ovat tästä,jokuhan voi saada vaikka minut muuttamaaan mieltäni lapsen suhteen tässä iässä.
Vauvakuumetta
katariin--
8583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ite oon sitä mieltä et ei välttämättä ihan 15 vuotiaana kannata hankkia lasta koska ei saa mistään pahemmin rahaa ja monta asiaa jää kokematta , tai no se on eri asia jos on kokenut jo paljon.
Mutta jos nyt sattuisit saamaan vauvan alle 18 vuotiaana niin ei kai se nyt niin kamalaa ole.. tietty rahahuolet ja jos ei isä oo tukemassa jne on pahoja asioita mutta on niistä monet muutki selvinny... :))
Sinuna odottaisin pari vuotta ainakin että saat vakituisen ja kestävän suhteen. Vauvakuumeita tulee ja menee, vauvat ei ole vauvoja kuin hetken ja sit huomee että se onkin jo 2v. rahaa menee hirveesti ja muuta...lapsen "pitäminen" ei oo halpaa..
laita? Oletko jo päässyt peruskoulusta? Entä lukio tai ammattikoulu?
Ei kannata haaveilla lapsesta, kun ei ole minkäänlaisia edellytyksiä huolehtia siitä ja elättää sitä. Lakkaahan pelleilemästä ja keskity läksyihin!
hei, älä nyt vielä mieti lapsentekoa :/ vaikka tuntisit kuinka olevasi valmis äidiksi, niin sinulla ei siitä kuitekaan ole kokemusta...?! ei se vauvan saaminen ole sitä, että ylpeänä kadulla työnnellään yh:na, ja esitellää muksua kavereille. Se on åaljon muutakin, yöllä herätään monesti..voipi olla viel koliikki muksu, jota sitte kanteletkii suurimman osan ajasta :( eikä se raskauskaa oo niin helppoo ku annetaa ymmärtää. tai no toisilla on tosi helppoa, toisilla vaikeampaa. Hommaa ensin mies, seurustelkaa tarpeeksi ja miettikää sitä vauvaa myöhemmin. Itse olen 16v saanu lapsen, hetkeäkää en kadu, olen vakituisessa suhteessa. seurusteltu monia vuosia. Meillä lapsi oli tosi helppo, onneksi. Mutta kaikilla näin ei ole.
pisti tosiaan pahasti silmään tuo lause että "vaikka tuntisit kuinka olevasi valmis äidiksi, niin sinulla ei siitä kuitekaan ole kokemusta". eihän kenelläkään voi olla äitiydestä kokemusta ennen esikoistaan ja se ei muutu miksikään iän kanssa!
... että aina vaan tuntuu löytyvän lapsukaisia, jotka ihan vapaaehtoisesti haluavat jättää sen ihannoidun elämänvaiheen, jota nuoruudeksi kutsutaan, kokonaan väliin. . .nuoruushan ei tietenkään ole, eikä sen pidäkään olla, vastuuta lapsesta.
Poikaystäväsi häippäisi varmaan juuri noitten vauvahaaveittesi vuoksi. Ei kukaan 15 v. poika halua isäksi, tietenkään.
Tiesitkö, että lapsuuden jälkeen juuri ikävuosina 15 - 25 v. ihminen muuttuu eniten, eli vielä sinulla ei ole harmaata hajuakaan, millainen aikuinen sinusta kehkeytyy. Elämänarvosi ja päämääräsi ovat luultavasti aivan toiset kymmenen vuoden päästä.
Sitten, kun alat vakavissasi katsella itsellesi sitä oikeaa elämänkumppania, saatat joutua etsimään kauan, ennekuin löydät miehen, joka on valmis ottamaan myös lapsesi perheeseenne. Näin se vaan menee, useimmiten.
Tiesitkö myös, että kouluja käymättömän ja ammattitaidottoman yksinhuoltajan elämä on ikuista pennin, tai no, centin venytystä. Sossun luukulla kerjääminen ei sekään merkitse pelkästään ilmaista rahaa, vaan on tosi nöyryyttävää puuhaa.
Joten, järkeä peliin. Luehan vaikka aikasi kuluksi tuolta masentuneiden palstalta, kun siellä itketään liian nuorena saavutetun äitiyden kurjuutta.
poikaystäväni ei todellakaan jättänyt minua tämän asian takia,siihen liittyi todellakin muita asioita.
Tuntuu vähän tyhmältä sanoa sulle, että odotteles vielä vähän aikaa, koska se on järkevin vaihtoehto... Itselläni nimittäin ollut vauvakuume 12-vuotiaasta asti, nyt oon viidennellä kuulla raskaana, mutta ikää on kuitenkin se 20. Oon tuleva yh, en siis missään kohtaa seurustellut lapsen isän kanssa. En siedä sanaa "vahinko", sanoisin lähinnä että tää lapsi oli erittäin iloinen yllätys mulle.
Mitä itse tunnen 15-17-vuotiaita äitejä, useimmat heistä ovat yksinhuoltajiksi päätyneet. Toki äitiys kasvattaa, mutta itsekin kaipaisin viereeni sitä omaa kultaa, joka tukis silloin kun on vaikeeta.
Ja ennen kaikkea suosittelisin hankkimaan itsellesi ammatin tai vakituisen työpaikan ennen lapsen hankintaa! Itselleni tuli kiire, oon aikoinani keskeyttänyt koulut, mutta oon ollut töissä tässä välissä, joten sain hoidettu asiat niin että valmistun ammattikoulusta ennen laskettua aikaa. Se on sun ja lapsen kannalta parempi vaihtoehto, koska jos oot opiskelijaäiti, saat niin onnettoman vähän rahaa, että joudut elään tosi tiukoilla. Ei oo lapsellekaan kiva, että se on ensin hoidossa sen aikaa kun itse oot koulussa ja iltaisin sun pitäis hoitaa lapsi ja läksyt. Ei oo helppoa ei, ellei sulla sitten ole miestä, joka on siinä sun rinnalla. Vakituisessa työpaikassa olis se hyvä puoli, että pääsisit äitiysloman jälkeen takaisin samaan työpaikkaan.
Eli se kunnon mies on toinen asia, mikä kannattaa hankkia ennen lasta. Toki lapsen saa alulle vaikka ei seurusteliskaan (itse oon kävelevä esimerkki), mutta lapsella on oikeus isään ja sun tehtävä on löytää lapsellesi paras mahdollinen isä.
Tiedän että se kuumeilu on välillä tosi raskasta, mutta koita sinnitellä :)
-Vilma