miten ihmeessä saan 3-kuukautisen tyttömme nukahtamaan ilman rintaa?? mitkään siirtymäobjektit kuten rievut sun muut nallet eivät auta. olisi erittäin mukavaa jos isäkin joskus voisi nukuttaa tytön, etenkin, kun yöunille nukahtamiseen kuluu yhteensä noin 1,5-2 h. tyttö siis nukahtaa aina hetkeksi ja sitten herää eikä suostu nukahtamaan ennen kuin saa tissin suuhun. tutti ei tähän tarkoitukseen kelpaa. lopulta sitten nukahtaa kun tätä tissittelyä on jatkunut aikansa. nälkä ei tytöllä ole.
lisäksi kaipaan vinkkejä, miten saisin tytön nukkumaan omassa sängyssään. nukumme kaikki huonosti, kun tyttö nukkuu välissämme.
lisäksi kaipaan vinkkejä, miten saisin tytön nukkumaan omassa sängyssään. nukumme kaikki huonosti, kun tyttö nukkuu välissämme.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tekisin niin, että en antaisi päivälläkään nukahtaa rinnalle...eli aina jos nukahtaa, niin nostaa vaikka lapsen pystyyn ja röyhtäyttää tai muuten vain pitää ääntä, että hän herää. Sitten jos on uniaika, niin nukuta ruokailun jälkeen. Meillä ainakin rupes nukahtamaan paremmin näin, kun rinta on vain ruokapaikka eikä mikään hengailumesta! =)
Ja miten sitten nukuttaa lapsi...voit kokeilla vaikka niin, että nukutat ensin syliin (vaikka hirveän vatkauksen kanssa jos ei muuten nukahda) ja sitten siirrät sänkyyn, kun lapsi on jo kunnon unessa eli ei reagoi jos esim. heilautat hänen kättään. Teet tätä jonkun aikaa ja sitten pikkuhiljaa rupeat siirtämään n.4kk iässä sänkyyn puoli pökkyrässä eli niin että lapsi on melkein unessa, mutta joutuu nukahtamaan itsekseen sänkyyn ja huomaa ettei se olekaan paha paikka/juttu. Sitten vain siirtää aikasemmin ja aikasemmin ja 5kk iässä hän osaa jo nukahtaa, kun laittaa sänkyyn ja sanoo hyvät yöt sun muut.
Meillä tämä on vasta kokeiluasteella, joten en tiedä miten onnistuu käytännössä, mutta kuulostaa mun mielestä hyvälle! =) Meillä nukahti pienenä vauva syliin, kun laittoi vesihanan lorisemaan. Sitäkin voit kokeilla.
jos en päivälläkään anna nukahtaa rinnalle, niin tyttö ei nuku ollenkaan. ja se nyt ei varmasti vauvalle ole hyväksi..
olen itsekin niin väsynyt, että tuntuu ylivoimaisen vaikealta edes yrittää mitään muuta keinoa. :(
Meillä ollaan jo pidemmällä, eli tyttö on nyt 9 kk ja nukahtaa korvikemaidon saatuaan enää "vain" puolen tunnin tahtojen taistelun jälkeen omaan sänkyynsä.
Oletko vielä täysimetyksellä? Jos et, niin voisit koittaa lämmintä korviketta pullosta iltaisin. Ensin sinä annat pulloa ja kun lapsi on tähän makuun ja tapaan tottunut (menee ehkä viikko, pari), niin isä koittaa vuorostaan. Myös itse pulloon opettelu vie aikansa, eli ole kärsivällinen. Ja jos haluat vielä pysyä kokonaan rintamaidossa, niin jaksaísitko lypsää 40-80 ml pulloon iltaa varten? Meillä siirryttiin korvikkeeseen kun lopetin imetyksen (8 kk iässä), mutta lapsi sai aika alusta asti myös isin antamaan lypsymaitoa, kun äiti oli iltatöissä.
Samaan vieroitussyssyyn alettiin sitten nukuttaa tyttöä myös omaan sänkyynsä, joka on meidän sänkymme vieressä. Siirtymävaiheessa annettiin tytön nukahtaa maitoon meidän viereemme, ja kun sitten oli ns. syvän unen vaiheessa (sen tietää tosiaan tuosta kosketusherkkyydestä), siirsimme varovasti omaan sänkyynsä. Tästä tosin monet oppaat varoittavat, ettei lasta saisi nukuttaa muualle, kuin mistä hän herää, mutta koska olemme koko ajan aivan vieressä, ei ainakaan meidän neiti ole rikkeestämme traumoja saanut. Aamulla sitten otamme hänet heti herättyään viereemme kellimään ja peuhaamaan, mutta jos esim. yöllä herää kesken unien, niin nykyään emme enää nosta sängystä kuin korkeintaan syliin rauhoittumaan, jos itku on kova.
Omaan sänkyyn nukuttamiseen totuttaminen vaatii kyllä tahdonlujuutta ja kärsivällisyyttä -ja kokemuksesta tiedän, että tuossa väsymyksen vaiheessa juuri noita voimia ei liiemmälti ole. En siis ollut opetteluvaiheessa itselleni liian ankara, vaan jos joskus ei itku loppunut millään, niin otin kyllä viereen ja annoin nukkua siinä. Varmaan näin saatoin pidentää oppimisprosessia entisestään, mutta joskus oli vaan pakko saada itsekin nukkua. Tärkeintä siis olisikin nyt, että myös sinä ja isukki saatte öisin tarpeeksi unta, koska väsyneet ja kiukkuiset vanhemmat eivät varmasti ole lapselle parasta seuraa, sanoivat oppaat mitä tahansa.
Hyviä (meillä toimivia) keinoja nukahtamisen helpottamiseksi ovat rauhallinen silittely ja "iltasatu", jonka sisällöllä ei muuten ole niin kovin väliä, kunhan on tarpeeksi kiinnostava (jotta itku loppuu), mutta samalla tarpeeksi monotoninen (jotta nukahtaminen on mahdollista). Minä kerroin tytölle aika tylsää tarinaa, mutta kuormitettuna eläimillä ja kulkuneuvoilla, joiden ääniä tyttö aina hiljentyi kuuntelemaan. Yllättäen myös lämmin, mutta tiukka, silmiin katsoen lausuttu "nyt on uniaika, nyt nukutaan" alkoi toimia muutaman kerran jälkeen ja tyttö suostui jäämään makuuasentoon. Nyt siis, n. kuukauden "harjoittelun" jälkeen nukuttaminen sujuu jo aika mallikkaasti ja satukin on jätetty pois. Sen tilalle ovat tulleet neidin itse kehittämät rituaalit unilelun heittelystä äidin sormen pureskeluun. Tuttia ei tyttö ole syönyt koskaan, eli siihenkään ei ole voitu turvautua missään vaiheessa.
Tästä nukuttamisesta saa lukea ja kuulla niin paljon opastusta ja valistusta, että sitä tuntee itsensä jotenkin epäonnistuneeksi vanhemmaksi silloin, kun mikään ei auta, tai silloin, kun kaikkien oppien vastaisesti antaa lapselle periksi ja on valmis mihin vain, jotta saisi edes hetken itse nukkua. Näin jälkikäteen ajatellen tein varmaan paljon "väärinkin", mutta usko minua, vaikka kliseeltä se kuulostaakin, että ajan kanssa lapsi kyllä oppii, kunhan vaan jaksat jostain puristaa ne viimeiset voiman rippeet ja olla kärsivällinen. Muutaman kerran teimme niinkin, että kun olin aivan loppu ja tuntui taas jälleen kerran siltä, ettei homma etene ollenkaan, niin lapsi jäi isille rauhoiteltavaksi (siis vain rauhoiteltavaksi, nukkumisesta ei uskallettu edes uneksia) ja äiti meni sohvalle nukkumaan. Ja vaikka korvatulpat avuksi, jos ei muuten onnistu, mutta ilman unta et millään jaksa tuota pitkällistä prosessia loppuu viedä.
Voimia ja jaksamista sinulle! Vielä joskus heräät aamulla siihen ihmeelliseen tunteeseen, että lapsesi on nukkunut suloista ja rauhallista untaan koko yön - kuten myös sinä!
läpi juuri pari huudon täyteistä iltaa 3kk pojan kaa. Tarkotuksena siis laittaa poika yöunille omaan sänkyyn tutin kanssa. Ekana iltana huusi tunnin, toisena puol tuntia, istuin koko ajan vieressä ja pidin tuttia hänen suussa ja hyssyttelin ja silittelin selkää. Kolmantena iltana nukahti omaan sänkyyn ennen ku ehin ees tuttia tarjota. Ei ongelmia sen jälkeen (koputan puuta).
Meillä on joka ilta samat rutiinit samaan aikaan, se varmaan auttaa. Kyllä oli karseeta kuunnella sitä huutoa vaikka toisena iltana se ei ollu ees oikeeta itkua, kunhan valitti ja vaikeroi, mutta kannatti mun mielestä. Sitkeesti vaan kun jaksaa yrittää ni kyl se siitä...
huusiko poika siis koko tuon tunnin ajan? kun en haluisi meidän tyttöä huudattaa (vaikka pakko varmaan on), pelkään että vauva saa huutamisesta jotain traumoja. meidän tyttö kun ei tosiaan tuttia syö, niin en usko että rauhoittuisi millään (paitsi tissillä)..
Meilä olen aina nukuttanut tytön, koska imetän. Tai muutenkin.
Joskus nelikuisena alkoi itse nukahtamaan yksin meidän sänkyyn tuttia syöden. En tehnyt asian eteen mitään.....
Nyt oli muuten tässä yks ilta eka kerta kun isi laittoi nukkumaan ja hyvinhän se meni. Ikää 6kk ;)
anna nukahtaa tissille, niin se luonto on sen viisaudessaan tarkoittanut. se on KAIKISTA KEINOISTA taatusti helpoin ja nopein tapa teille kaikille. kasvaessaan sekin jää pikkuhiljaa pois. ja tilaa saatte, kun laitatte sivuvaunun (eli pinnasängystä laita pois ja kiinni parisänkyyn). Annatte vauvan nukkua siellä. Itsellenne jää tilaa. Öisin on helppo ottaa tarvittaessa rinnalle tai tassutella.
Mun mielestä on typeryyttä yrittää opettaa pois rinnalta. Miksi ihmiset tekee asioista niin vaikeita???? Kaikki sujuis hyvin, jos unohdettais kaikki ihme kommervenkit ja annettais vanhempien toimia niinkuin vaisto sanoo. Ja tässä tapauksessa siis tissinukutus on hyvä.
että olen yksinkertaisesti niin väsynyt! :/ ihan tuon nukuttamisenkin jakaminen miehen kanssa helpottaisi kovasti. enkä itse pysty nukkumaan edes kohtalaisesti sen takia, että tyttö nukkuu vieressä..
kyllä se huusi sen koko tunnin, korvatulpat olis ollu hyvät olla. Itse halusin vauvan nukkumaan omaan sänkyyn koska mun selkä on ihan paskana kun oon joutunu nukkuu huonossa asennossa vauvan nukkuessa vieressä. Eikä se vauva siihen huutamiseen kuole ja tuskin saa traumojakaan... Äkkiä se siihen oppii ettei äiti nuku vieressä ja tulee kyllä takasin kun kutsu käy. Anna vauvalle sun käytetty paita unikaveriks ja koita sen tutin kanssa. Tänäänkin meidän poika protestoi kun nostin omaan sänkyyn, valitti ja narisi jonku 5 minuuttia eikä sen jälkeen oo kuulunu pihaustakaan...
tullu mun viesti tänne, mut siis kyllä huus koko tunnin, ei ollu kivaa mut ei se vauva siihen itkemiseen kuole ja tuskin siitä mitään traumojakaan jää. Itelle ei ainakaa jäänyt vaikka mun äiti teki mulle samalla tavalla, olin vaan vielä kolme kertaa hankalampi kuulemma. Mä halusin pojan pois sängystä ku mun selkä on ihan paskana ku oon nukkunu huonoissa asennoissa pitkään.
Äkkiä se oppii et äiti tulee kyllä ruokkimaan ku nälkä iskee ja käsky käy. Anna sille unikaveriksi sinun käytetty paita ja kokeile sillä tutilla. Äläkä lannistu vaikka se huutaakin aluksi. Älä lepertele ja höpöttele, huone hämäräks ja telkkarit sun muut vähän hiljemmalle. Silitä selkää ja takamusta ja voit hyssytellä, ole paikalla ni ei pelkää.. Tsemppiä!!!
Itse nukutin vauvani aina iltaisin rinnalle, kunnes hän tuli muutaman kuukauden ikään, eikä rinnalle nukuttaminen enää toiminut! Vauva siis väsymystään aina illalla nukahti syödessään rintaa, mutta kun hänet nosti omaan sänkyynsä, ei kulunut kuin korkeintaan vartti, kun hän itki pelästyneesti ja kovaa. Monesti siihen ei auttanut muu kuin uusi rinnalle otto ja nukahtaminen, sänkyyn nosto ja taas sama huuto toistui. Vauva siis säikähti havahduttuaan sänkynsä hämärästä, vaikka oli nukahtanut äidin syliin. Reilumpaa vauvalle on mielestäni nukuttaa sinne, missä hän koko yön saa nukkua. Nykyisin(6kk) nukahtaa melko hyvin kun nostetaan sänkyyn ennenkuin on unessa.