Omia kokemuksia ns. kummituksista vain pari, mutta olen kuullut myös läheisiltäni heidän kokemuksistaan. Joten ajattelinpa kertoa niitä.
Aloitan ensin omista kokemuksita. Näin alkuun sanon, että en tiedä uskonko 100% aaveisiin, mutta siellunvaellukseen voisin sanoa uskovani. Olen tavallinen kristitty nuori nainen, ja sanoisin myös uskovani jumalaan.
Ensimäinen kokemus josta kerron, tapahtui n. 4 vuotta sitten. Näin unta, jossa olin vanhassa talossa, ja jokin nainen esitteli sitä minulle. Erityisesti unesta mieleen jäi vanha, iso kaappi. n. puolenvuoden kuluttua menimme kouluni kanssa koulumuseoon. Kun menin erääseen ''näyttelyhuoneista'' silmiini pisti erityisesti iso, ja vanhakaappi. Juuri kuin unestani! Kysyin museovirkailialta tämän kaapin tarinaa, ja hän kertoi, että se on pelastettu ainoina tavaroina talosta (nimeä en mainitse) joka on palanut melkein kokonaan. En tiedä kuoliko siellä ketään. Tämä ei varsinaisesti ole näky, taikka aaveen kohtaaminen, mutta on silti jäänyt mieleeni.
Sitten toinen kokemukseni, joka on tapahtunut puolenvuoden sisällä. Se alkoi niin, että istuin äitini kanssa olohhuoneessa, ja säpsähdimme kumpikin siihen, että keittiöstä kuului iso ääni, aivan kuin kasa laseja olisi kaatunut ja särkynyt. Menin katsomaan mitä tapahtui, mutta totesin vain että ei täällä mitään särkynyt!
Asia unohdettiin, kunnes n. viikon päästä tulin suihkusta, olin juuri eteisessä, ja sama ääni toistui taas, kovempana, ja mistä muualtakaan kuin keittiöstä. Itse tajusin mikä oli kyseessä. Ajattelin että mikä helvettti siellä on! Siskoni huusi: ''älä kolistele, yritän nukkua!'' ärähdin itse vain jotain ''joojoon'' tapaista.
Kolmas kerta tapahtuin n. 2 päivän päästä. Olin koneella, ja kello oli 01.37 (muistan ajan elävästi, olin juuri katsonut kelloa)kunnes sama toistui taas! se oli kuin jotakin (laseja, pulloja) olisi särkynyt suuri määrä kunnolla.
Silloin aloin jo olla peloissani. katsoin taakseni, jatkoin koneella istumista, mutta tuntui siltä kuin pitäisi mennä nukkumaan. Jotenka menin nukkumaan.
Aamulla kerroin äidilleni, että olin taas kuullut nämä ''äänet''. Äitini uskoi minua, koska oli kuullut itsekkin äänet kerran. Hän kertoi, että talossamme on asunut ennen mies, joka oli hieman ns. 'viinaan menevä' ja äitini sanoi naurahtaen että ''ehkäpä hän särkee laseja täällä öisin!''
itse otin myös asian leikillä ja unohdin asian sikseen, kunnes kuulin taas tämän äänen. Tämä tapahtui taas yöllä. Silloin mielessäni kävi, että menen keittiöön ja käsken lopettaa, mutta päätin mennä nukkumaan. Eipä kukaan ole minua häirinnyt. Tähän nuo äänet loppuivat. En ole kuullut niitä enään...!
Sitten niitä läheisteni kokemuksia. Tätini, ja hänen kaverinsa olivat lapsina kävelleet kotiinsa, pimeässä, talvella. Heitä vastaan oli tullut pieni kumarassa kävelevä mies, jota he olivat kohteliaina tervehtineet. Mies oli vain mulkoillut heitä. He olivat kysyneet häneltä kuka hän on, ei vastausta. He olivat jatkaneet matkaansa.
Lisäksi mummoni kertoi, että hänen lapsuudessaan hänen kotikylällä oli ollut talo, jossa kirjaimellisesti oli kummitellut. Kaikki jotka olivat siellä yrittäneet asua, olivat joutuneet muuttamaan sieltä pois. Syy on tämä: aina illalla, nukkumaan mennessä takanpäältä oli nakattu hiekkaa paljon! lisäksi takanpäältä oli kuulunut kolistelua. Kun taloa oltiin ruvettu purkamaan, oli raunioista lydetty lastenluita!
Lisäksi eräs kaukainen sukulaiseni oli jäänyt junan alle, juuri kun hän oli kuulemanmukaan kuollut, oli isotätini seinältä tippunut tämän kyseisien miehen kuva.
Että tälläistä :) itselleni ei ole tapahtunut isompia asioita, mutta kaikki kertomani on totta, omat kokemukseni, myös kuulemani.
Aloitan ensin omista kokemuksita. Näin alkuun sanon, että en tiedä uskonko 100% aaveisiin, mutta siellunvaellukseen voisin sanoa uskovani. Olen tavallinen kristitty nuori nainen, ja sanoisin myös uskovani jumalaan.
Ensimäinen kokemus josta kerron, tapahtui n. 4 vuotta sitten. Näin unta, jossa olin vanhassa talossa, ja jokin nainen esitteli sitä minulle. Erityisesti unesta mieleen jäi vanha, iso kaappi. n. puolenvuoden kuluttua menimme kouluni kanssa koulumuseoon. Kun menin erääseen ''näyttelyhuoneista'' silmiini pisti erityisesti iso, ja vanhakaappi. Juuri kuin unestani! Kysyin museovirkailialta tämän kaapin tarinaa, ja hän kertoi, että se on pelastettu ainoina tavaroina talosta (nimeä en mainitse) joka on palanut melkein kokonaan. En tiedä kuoliko siellä ketään. Tämä ei varsinaisesti ole näky, taikka aaveen kohtaaminen, mutta on silti jäänyt mieleeni.
Sitten toinen kokemukseni, joka on tapahtunut puolenvuoden sisällä. Se alkoi niin, että istuin äitini kanssa olohhuoneessa, ja säpsähdimme kumpikin siihen, että keittiöstä kuului iso ääni, aivan kuin kasa laseja olisi kaatunut ja särkynyt. Menin katsomaan mitä tapahtui, mutta totesin vain että ei täällä mitään särkynyt!
Asia unohdettiin, kunnes n. viikon päästä tulin suihkusta, olin juuri eteisessä, ja sama ääni toistui taas, kovempana, ja mistä muualtakaan kuin keittiöstä. Itse tajusin mikä oli kyseessä. Ajattelin että mikä helvettti siellä on! Siskoni huusi: ''älä kolistele, yritän nukkua!'' ärähdin itse vain jotain ''joojoon'' tapaista.
Kolmas kerta tapahtuin n. 2 päivän päästä. Olin koneella, ja kello oli 01.37 (muistan ajan elävästi, olin juuri katsonut kelloa)kunnes sama toistui taas! se oli kuin jotakin (laseja, pulloja) olisi särkynyt suuri määrä kunnolla.
Silloin aloin jo olla peloissani. katsoin taakseni, jatkoin koneella istumista, mutta tuntui siltä kuin pitäisi mennä nukkumaan. Jotenka menin nukkumaan.
Aamulla kerroin äidilleni, että olin taas kuullut nämä ''äänet''. Äitini uskoi minua, koska oli kuullut itsekkin äänet kerran. Hän kertoi, että talossamme on asunut ennen mies, joka oli hieman ns. 'viinaan menevä' ja äitini sanoi naurahtaen että ''ehkäpä hän särkee laseja täällä öisin!''
itse otin myös asian leikillä ja unohdin asian sikseen, kunnes kuulin taas tämän äänen. Tämä tapahtui taas yöllä. Silloin mielessäni kävi, että menen keittiöön ja käsken lopettaa, mutta päätin mennä nukkumaan. Eipä kukaan ole minua häirinnyt. Tähän nuo äänet loppuivat. En ole kuullut niitä enään...!
Sitten niitä läheisteni kokemuksia. Tätini, ja hänen kaverinsa olivat lapsina kävelleet kotiinsa, pimeässä, talvella. Heitä vastaan oli tullut pieni kumarassa kävelevä mies, jota he olivat kohteliaina tervehtineet. Mies oli vain mulkoillut heitä. He olivat kysyneet häneltä kuka hän on, ei vastausta. He olivat jatkaneet matkaansa.
Lisäksi mummoni kertoi, että hänen lapsuudessaan hänen kotikylällä oli ollut talo, jossa kirjaimellisesti oli kummitellut. Kaikki jotka olivat siellä yrittäneet asua, olivat joutuneet muuttamaan sieltä pois. Syy on tämä: aina illalla, nukkumaan mennessä takanpäältä oli nakattu hiekkaa paljon! lisäksi takanpäältä oli kuulunut kolistelua. Kun taloa oltiin ruvettu purkamaan, oli raunioista lydetty lastenluita!
Lisäksi eräs kaukainen sukulaiseni oli jäänyt junan alle, juuri kun hän oli kuulemanmukaan kuollut, oli isotätini seinältä tippunut tämän kyseisien miehen kuva.
Että tälläistä :) itselleni ei ole tapahtunut isompia asioita, mutta kaikki kertomani on totta, omat kokemukseni, myös kuulemani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Isäni kun kuoli, niin muutama päivä sen jälkeen äitini kanssa puhelimessa puhuin isästä. Heti puhelun jälkeen kännykkäni teki sellaista mitä ei ikinä ennen, ja taas sen jälkeenkään: Se alkoi soida mutta näytöllä näkyi tavalliseen tapaan pelkästään kello. Mikään muu nappi ei auttanut kuin virta kokonaan pois, ja uudestaan pin-koodilla päälle. Ja sitten heti seuraavana aamuna avoimella sillalla yksinäinen lintu lentää silmieni eteen päin autoni tuulilasia. Ajan noin kuuttakymppiä, ja silti lintu jatkaa vahingoittumattoman oloisesti lentoaan erkaannuttuaan taas lasista.
Isä näytti että pystyy paljoon, ja mikään ei satuta.
"Tätini, ja hänen kaverinsa olivat lapsina kävelleet kotiinsa, pimeässä, talvella. Heitä vastaan oli tullut pieni kumarassa kävelevä mies, jota he olivat kohteliaina tervehtineet. Mies oli vain mulkoillut heitä. He olivat kysyneet häneltä kuka hän on, ei vastausta. He olivat jatkaneet matkaansa."
Hui, se oli varmasti piru itse. Kukaan muu ei voisi kulkea kumarassa ja olla vastaamatta tervehdykseen. Ja mulkoilikin vielä, ihan selvä tapaus.
Ainut kerta kun olen nähnyt "kummituksen",en tiedä millä muulla sanalla sitä kuvailisin,oli hautajaisten jälkeen kun olin n.3vuotias.
Kyseessä oli minulle erittäin rakas henkilö ja olin koko hautajaisten ajan käyttäytynyt levottomasti,en olisi halunnut mennä tilaisuuteen lainkaan.
Kun saavuimme sitten päivemmällä kotiin,makoilin vanhempieni vuoteella kattoon tuijotellen ja näin edesmenneen haaleat kasvot hymyilemässä minulle.
Muita varsinaisia muistoja noin varhaisesta lapsuudesta minulla ei ole,mutta äitini kertoi että näin joka paikassa hänet..kun ruokailimme,teimme ilta-askareita jne.
Silloin kuin sanoin äidilleni hymyillen "(Nimi) katselee meitä tuolta tuolista",niin äidin niskakarvat oli nousseett pystyyn ja oli miettinyt pitääkö tuo lapsi viedä hoitoon.
Muutenkin mietin tuota juttua,kun minulla on ollut hyvin pienestä asti huono tuuri.
Olen telonut itseni joka paikkaan;murtanut niskan kun olin 4-5v (Kukaan ei tiedä miten se oli tapahtunut,olin paikassa jossa ei voinut kiipeillä eikä pudota mistään,olin niin pieni muutenkin)molemmat solisluut murtuivat noin 6 v ikäisenä,vasen käsi n.7v,oikea käsi pari vuotta myöhemmin,häntäluu ja muuta lievempää tapahtumaa.
Silti aina ollut tunne että joku suojelee minua siltä ettei sitä pahinta tapahdu.
Myöhemmällä iällä olen kyllä aistinut paljon yliluonnollista,omituisia ääniä,tai omituinen tunne, mutten ole koskaan myöhemmin nähnyt mitään hahmoa,on ollut vain vahva tunne että tässä on jotain hämärää.
Tämä outo kokemus tapahtui siskoni ja hänen entisen miehensä silloisessa kodissa, johon he olivat muuttaneet kahden pienen lapsensa kanssa.
Edelliset asukkaat eivät olleet asuneet siinä kovin pitkään,ympärillä oli paljon asuintaloja,ei ollut mitenkään syrjäisessä paikassa.
Olin siihen aikaan n.15v ja olin menossa yökylään siskoni luokse.Illalla kun olin menossa nukkumaan,niin minulla oli tunne että joku tuijottaa ikkunan takana.
Vetäisin verhot ylös,eikä ketään näkynyt.Kun sammutin valot ja yritin nukkua,alkoi kuulumaan koputtelua,sitä tuntui kuuluvan ylhäältä katolta sekä viereisestä autotallista(autotallin ovet olivat lukittu,lukossa olivat aamullakin)Se oli todella pelottavaa enkä uskaltanut liikkua mihinkään suuntaan.
Siskoni eikä mieheni eivät olleet kuulleet mitään.
Mutta joka kerta kun olin heillä yötä kuulin nuo äänet,en koskaan mitään puhetta.
Kerran kun siskoni oli vanhempiemme ja lapsiensa kanssa käymässä läheisellä uimarannalla,oli takaoven lasi-ikkunaan ilmestynyt nätti,pyöreä reikä,mutta se reikä oli "tehty" talon sisäpuolelta.Ja pari viikkoa tämän jälkeen lapsien leluja pihalla oli heitelty pitkin pihaa,sitä jatkui monta päivää,kerran ne oli sotkettu keskellä päivää.Naapurit eivät olleet havainneet mitään omituista.
Nämä oudot jutut eivät selvinneet koskaan,oliko tapahtumat jotain yliluonnollista vai joku häirikköporukka/hekilö.
Ainakin siltä tuntui ettei siskoni perhe ollut kaivattu vieras.Siskoni ja hänen miehensä erosivat alle puolen vuoden kuluttua siitä kun olivat muuttaneet taloon.