CITES-sopimus

Perustietoa CITESistä:
http://www.papukaijayhdistys.fi/web/index.php?option=com_content&task=view&id=189&Itemid=53

Jos on jotain epäselvyyttä niin kannattaa ottaa yhteys ympäristökeskukseen jossa varmasti osataan neuvoa toiminta jossain yksittäisessä tapauksessa.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=296161&lan=FI

Suurilta osinhan CITES koskee lähinnä tilannetta jossa lintu liikkuu rajan yli, siis uhanalaisten eliöiden kansainvälistä kauppaa. CITES I lajeilla kauppa ylipäätään on varsin valvottua, ja CITES II lajeillakin on kyllä hyvä olla jonkinlainen alkuperätodistus ihan Suomen sisäisessäkin kaupassa vaikka varsinaista CITES-todistusta ei tarvittaisikaan. Vanhemmilla linnuilla tällaistä ei kyllä välttämättä löydy eikä niillä välttämättä ole mitään virallista tunnistusmerkintääkään, jolloin kannattanee kysyä tarkempia neuvoja tapauskohtaisesti; riittääkö esim vain myyjän itse kirjoittama todistus. (Perimmäinen ideahan näissä ei ole pelkkä byrokratian pyörittäminen vaan se ettei lintu ole luvatta luonnosta pyydetty ja/tai salakuljetettu maahan)

Cites-sopimushan täällä meillä on vain yksi linnun papereista. Niitä on muitakin.

Kaikki edelliset omistajat ja sopimukset on syytä pyytää myös, koska ne ovat linnun asiapapereita. Tuleehan koirankin mukana pino papereita rokotustietoineen ja linnun kohdalla myös, esim mitkä taudit on poissuljettu kyseisestä yksilöstä ja milloin viimeksi tutkittu, yms.

Linnun historia kannattaa myös selvittää. Eri lajien risteytys ei voi olla luonnosta peräisin, vaan jonkin kasvattajan kokeilu tai vahinkopesitys.

On syytä vaatia kaikki paperit, ettei muita lintua koskevia sopimukia ole rikottu. Kasvattajan ohjeet ovat varmaan siinä ensimmäisenä. Edellisiltä omistajilta on syytä kysellä kirjallisia käyttäytymis- ja hoito-ohjeita. Ne jäävät siten dokumenteiksi.

Se kaikki helpottaa linnun tulevaisuutta, koska tietää miten se on milloinkin käyttäytynyt ja mitkä ovat olleet sen senhetkiset olosuhteet, joissa sitä on pidetty. Samoin ravinto, jota sille on tarjottu, sekä sen ikä ja ajanjakso oleskeluajasta.

Kaikki, varsinkin suurempien kohdalla, on muuten arvailua ja yllätyksiä tulee liikaa, ja taas lintu kiertää.

Kannattaa myös seurata tarkkaan, ettet suosi jotain linnunkierrättäjää. He tekevät sitä pelkän rahan takia, eikä luontokappaleella ole mitään väliä miten sillä menee. Ne lintujobbarit ja -trokarit tietänette.

Linnun umpirengasjalka on tarkastettava, ettei sillä ole palohaavoja nilkoissa. Se kertoo synkkää historiaa.

Nuorten linnunpesitys, usein vahingossa tulleista munista, kun on myyty pesivä pariskunta suoraan, ei ole sellaista. Se on hyvin pientä edelliseen verrattuna.

Tuo kaikki on otettava huomioon, koska lintu saattaa elää jopa 100 vuotta ja on jo tuleessaan iäkäs.