Minulla on ollut tällaisia oireita (osa on laantunut):
-"pissaneuroosi" (jos yleisessä vessassa on joku muu toisessa kopissa tai jonottamassa, pissa ei tule vaikka olisi kuinka kova hätä. Monesti olen ollut ravintolassa koko illan ja käynyt vessassa useasti yrittämässä, mutta ei tipan tippaa.Tähän helpotti, kun ajattelin koiraamme vessanpytyllä ollessani.Kuulostaa hassulta, mutta kannattaa kokeilla ajatella jotain tuttua elukkaa jos on sama ongelma!)
- kadulla kävellessäni ajattelen että muut kadunkulkijat katsovat ja arvostelevat kävelytapaani ja vaatteitani yms.Jos ohitan jonkun tai joku tulee vastaan, olen tosi "tietoinen" tapahtumasta ja ajattelen että se toinen on myös.
- sairaalloinen mustasukkaisuus vaivasi minua n.10 vuotta sitten. Poikaystäväni oli töissä ja minä työtön. Pengoin raivokkaasti hänen lipastojaan vaikka 8 tuntia putkeen yrittäen löytää johtolankoja pettämisestä. Kun mitään ei löytynyt, pengoin samoja laatikoita yhä uudestaan.
Jos löysin vanhoja rakkauskirjeitä hänen entiseltä tyttöystävältään, luin niitä surkean katkeruuden vallassa ja itkeä tihrustin.
- finnejä olen puristellut tuntikaupalla putkeen ja kaikkia muitakin näppyjä
- pakkoajatukset ovat vaivanneet pahiten. Synkkiä ajatuksia ikivanhoista riidoista ja yhteenotoista kun minulla on mennyt jauhot suuhun tai tullut itku kurkkuun enkä ole osannut puolustautua tai sanoa mitään. Ajatuksia läheisten joutumisesta auto-onnettomuuksiin yms. Nämä kelat kun lähtevät päälle, en saa unta vaan pyörittelen mielessäni kaikkea kammottavaa.
- varmistelen monta kertaa illassa, että ulko-ovi ei ole jäänyt auki tai auennut itsestään, kun olen kuulevinani rapusta ääniä tavallista lujempaa.
- kun lähden ulos, minun pitää nähdä avain kädessäni samalla hetkellä kuin painan oven kiinni.
- Jos olen ravintolassa ja pöytä on täynnä laseja, asettelen niitä jatkuvasti keskemmälle pöytää ettei joku kaada niitä.
- Puhelimella soittaminen on hankalaa, erityisesti virallisten asioiden hoitaminen. Samoin vastaaminen melkein kenelle tahansa.
- Pyytelen anteeksi turhaan.
- Haalin itselleni syyllisyyttä asioista joista minun ei tarvitsisi kantaa huolta.
Tässä näitä tuli muutama. Onneksi olen saanut hoitoa, mielialalääkkeitä (minulla on masennus mikä pahentaa pakko-oireita), nukahtamislääkkeitä, ja kerran viikossa käyn juttelemassa mukavalle hoitsulle.
-"pissaneuroosi" (jos yleisessä vessassa on joku muu toisessa kopissa tai jonottamassa, pissa ei tule vaikka olisi kuinka kova hätä. Monesti olen ollut ravintolassa koko illan ja käynyt vessassa useasti yrittämässä, mutta ei tipan tippaa.Tähän helpotti, kun ajattelin koiraamme vessanpytyllä ollessani.Kuulostaa hassulta, mutta kannattaa kokeilla ajatella jotain tuttua elukkaa jos on sama ongelma!)
- kadulla kävellessäni ajattelen että muut kadunkulkijat katsovat ja arvostelevat kävelytapaani ja vaatteitani yms.Jos ohitan jonkun tai joku tulee vastaan, olen tosi "tietoinen" tapahtumasta ja ajattelen että se toinen on myös.
- sairaalloinen mustasukkaisuus vaivasi minua n.10 vuotta sitten. Poikaystäväni oli töissä ja minä työtön. Pengoin raivokkaasti hänen lipastojaan vaikka 8 tuntia putkeen yrittäen löytää johtolankoja pettämisestä. Kun mitään ei löytynyt, pengoin samoja laatikoita yhä uudestaan.
Jos löysin vanhoja rakkauskirjeitä hänen entiseltä tyttöystävältään, luin niitä surkean katkeruuden vallassa ja itkeä tihrustin.
- finnejä olen puristellut tuntikaupalla putkeen ja kaikkia muitakin näppyjä
- pakkoajatukset ovat vaivanneet pahiten. Synkkiä ajatuksia ikivanhoista riidoista ja yhteenotoista kun minulla on mennyt jauhot suuhun tai tullut itku kurkkuun enkä ole osannut puolustautua tai sanoa mitään. Ajatuksia läheisten joutumisesta auto-onnettomuuksiin yms. Nämä kelat kun lähtevät päälle, en saa unta vaan pyörittelen mielessäni kaikkea kammottavaa.
- varmistelen monta kertaa illassa, että ulko-ovi ei ole jäänyt auki tai auennut itsestään, kun olen kuulevinani rapusta ääniä tavallista lujempaa.
- kun lähden ulos, minun pitää nähdä avain kädessäni samalla hetkellä kuin painan oven kiinni.
- Jos olen ravintolassa ja pöytä on täynnä laseja, asettelen niitä jatkuvasti keskemmälle pöytää ettei joku kaada niitä.
- Puhelimella soittaminen on hankalaa, erityisesti virallisten asioiden hoitaminen. Samoin vastaaminen melkein kenelle tahansa.
- Pyytelen anteeksi turhaan.
- Haalin itselleni syyllisyyttä asioista joista minun ei tarvitsisi kantaa huolta.
Tässä näitä tuli muutama. Onneksi olen saanut hoitoa, mielialalääkkeitä (minulla on masennus mikä pahentaa pakko-oireita), nukahtamislääkkeitä, ja kerran viikossa käyn juttelemassa mukavalle hoitsulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvä että olet hakenut apua ongelmiisi!
saisinko udella lääkityksen nimeä, sillä nuo pakko-ongelmat ja siihen lääkitys liippaa meikäläistäkin läheltä.
Moi. Sain masennukseen ensin sertraliinia, sitten kun en lääkärin mielestä kuntoutunut tarpeeksi nopeasti takaisin töihin, lääke vaihdettiin Cymbaltaan. Mutta siis sain nämä masennukseen, seuraava lääkäri hoksasi luettelemieni oireitten perusteella pakko-oireisen häiriön, mutta ei halunnut vaihtaa lääkettä, eikä myöhemmin psykiatrisen osastonkaan lääkäri. Pakko-ajatukseni valvottivat minua nukkumaanmennessä joten sain nukahtamislääkkeitä, Stilnoctia jonka halvempi versio on Stella. Lääkkeet on ihan hyvin auttaneet. Olen syönyt Cymbaltaa noin 4 kuukautta ja annos tuplattiin pari kuukautta sitten. Joskus otan ahdistukseen rauhoittavaa lääkettä.
minulla menee pakkiksiin sepram 20-60mg.tällä hetkellä otan 40mg.odc:ssa ssri-lääkityksen pitää mennä kauan ja korkealla annoksella,jotta toimii.minä tod.näk.kiskon sepramia lopun ikäni.
itsellänikin on ollut tuollaisia samantapaisia, ja jopa joitakinsamoja pakkoneurooseja kuin sinulla, joten et ole ainoa =)... itse olen selvinnyt niistä onneksi omin avuin, kun olen vain ajatellut tarpeeksi kauan, että on niissä edes mitään järkeä ym.
nuo melkein kaikki.
- pissaamisesta olen huomannut kyllä sen, että eipä niiltä muiltakaan ihmisiltä tule hyvin pissa :D. Varsinkin silloin, jos ehtii nähdä viereiseen koppiin menevän ihmisen naaman ja sen jälkeen ei kuulu mistään kolinaa, vessanpöntön vetoääntä tai muuta veden lorinaa --> pissa ei tule.
-ajattelen koko ajan sitä, että ihmiset arvostelevat mua koska katsovat epänormaalin pitkään.
-menetin ensirakkauteni mustasukkaisuuden vuoksi. Samalla jahtasin häntä/takerruin kiinni kuin kaheli kissa eikä siis mies saanut ollenkaan "ilmaa".
-finnien puristelu on jokapäiväistä, mut se meneekin dermatillomanian piikkiin. Revin myös kynsivallien nahkaa ja raavin päänahkaa koko ajan.
-pakkoajatuksina mulla on myös noita "byää se sano vuonna nakki mua läskiks" ym. :D. Enkä siis pysty tuollaisia unohtamaan vieläkään.
Pelkään myös, että joudun joku päivä kadulla raiskatuksi ja sen takia myös treenaan kovasti lihasvoimaa. Muita pelkoja on älytön hypokondria ja läheisten kuolemanpelko.
- pyytelen myös anteeksi ja hätäännyn jos joku vaivautuu tekemään jotain mun takia, esim. huolehtimaan baarista kotiin jos olen liian kännissä. Ajattelen, että olen taas vaivannut ihmisiä.
- Kotoa lähtiessäni repäisen kaikki virtajohdot pois pistorasioista, tarkistan hellan, vessan valon ja avaimet. Onneksi tuo menee suht rituaalina eikä tarvitse enää tarkastellla.
- en pysty käyttämään ollenkaan rahaa. Mulla on säästössä sitä melko paljon, mutta valehtelen läheisilleni että olen p-a. Säästäminen on mennyt niin pahaksi, että kaupan kassalla katson nopeasti ruudulta, että oliko summa 10,32 € vai 10,33€. Ensimmäisen summan maksaisin käteisellä, koska se pyöristyy 10,30€:n ja jälkimmäisen summan taas kortilla, koska käteisellä maksaessa se pyöristyisi 10,35€:n.
Tällä tavalla onnistun siis säästämään joka kauppakerta vaivaiset 1-2 senttiä.
- puhelintakaan en suostu käyttämään juuri rahan takia. Viimeisin miesehdokas lähti läksimään ilmeisesti sen takia, koska en halunnut lähetellä yhtäkään viestiä. Maksimissaan lähetän yhdelle ihmiselle kerralla 1-2 viestiä ja sitten loppuu tekstailu mun puolelta.
Huh, no eipä tuossa ees ollut kaikki. Aloin kyllä jo huolestua tilastani kun kirjoittelin noita. En ole ajatellut hakeutua hoitoon ihan sen takia, että lääkkeitä en suostu syömään ja toiseksi pelkään että psykologi vain nauraisi.
Ja kuinka nuokin ovat niin pakko-oireisen häiriön ja masennuksen oireita. Huoh :/
psykologi/psykiatri ei naura sinulle ja he voivat lääkityksen asemasta tarjota sinulle terapiaa.