Mieheni (reilu 40-vuotias)on juonut aika reippaasti viimeiset lähes parikymmentä vuotta mutta onnistunut sen aina pitämään sillä tasolla että ei aina tarvitse olla ympärikännissä mutta esim kotona ei voi mitään juomia pitää.
Laitoin kovat vastaan ja sanoin että valittava on..minä vai pullo. Hän on siitä lähtien pysytellyt minun nähden selvinpäin mutta juo joskus salaa muutaman oluen (ja valehtelee sitten että ei ole juonut). Olemme alkaneet yhdessä tekemään pitkiä kävelylenkkejä joka päivä, viikonloppuisin kokopäivän lenkkejä (eväät mukana jne) ja sellaiseen hän ei ollenkaan ennen suostunut. Nyt tuli taas pientä kinaa AA:han menemisestä tänään(tykkäsi että nythän menee kuitenkin hyvin), mutta meni sitten kuitenkin. Muutos on todella iso verrattuna entiseen mutta sahataanko minua silti silmään? Ennen hän joi joka päivä, nyt pari/muutama olut parina kolmena päivänä viikossa. Aa:ssa hän kävi ensi kertaa maaliskuussa ja sen jälkeen mutta ei kovin säännöllisesti. Minä join ennen hänen kanssaan viiniä, mutta en enää pisaraakaan mitään koska jotenkin kolahti tuo ongelman kovuus. Minun tunteeni on se että hän osaksi haluasi lopettaa juomisen, muttei ehkä ole siihen ihan valmis vaan vähentänyt osaksi minun vuoksi(jotenkin minulla on sellainen tunne että hän "järjellä" ajattelee ettei halua olla se joka rahansa laittaa alkoholiin ja räkälässä istuu mutta sitä ei enää pelkällä järjellä hallitakaan). Siis yrittääkö hän saada lisää aikaa vai voisko olla toivoa todellisesta raitistumisesta?
Hyvää syksyä kaikille!
Laitoin kovat vastaan ja sanoin että valittava on..minä vai pullo. Hän on siitä lähtien pysytellyt minun nähden selvinpäin mutta juo joskus salaa muutaman oluen (ja valehtelee sitten että ei ole juonut). Olemme alkaneet yhdessä tekemään pitkiä kävelylenkkejä joka päivä, viikonloppuisin kokopäivän lenkkejä (eväät mukana jne) ja sellaiseen hän ei ollenkaan ennen suostunut. Nyt tuli taas pientä kinaa AA:han menemisestä tänään(tykkäsi että nythän menee kuitenkin hyvin), mutta meni sitten kuitenkin. Muutos on todella iso verrattuna entiseen mutta sahataanko minua silti silmään? Ennen hän joi joka päivä, nyt pari/muutama olut parina kolmena päivänä viikossa. Aa:ssa hän kävi ensi kertaa maaliskuussa ja sen jälkeen mutta ei kovin säännöllisesti. Minä join ennen hänen kanssaan viiniä, mutta en enää pisaraakaan mitään koska jotenkin kolahti tuo ongelman kovuus. Minun tunteeni on se että hän osaksi haluasi lopettaa juomisen, muttei ehkä ole siihen ihan valmis vaan vähentänyt osaksi minun vuoksi(jotenkin minulla on sellainen tunne että hän "järjellä" ajattelee ettei halua olla se joka rahansa laittaa alkoholiin ja räkälässä istuu mutta sitä ei enää pelkällä järjellä hallitakaan). Siis yrittääkö hän saada lisää aikaa vai voisko olla toivoa todellisesta raitistumisesta?
Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun sinä puolisona et tiedä hänen ajatuksiaan, me muut tiedämme vielä vähemmän.
Raitistuminen ei onnistu uhalla pakotettuna, vain omasta tahdosta.
juuri noin. väkisin et ketään raitista.
eli ei onnistu.
tähän aloittajan kuuluu kysyä: onko muita mielipiteitä, koska nämä eivät olleet "sopivia" oman haavemaailman kanssa.
palstaa on pitkälle taaksepäin luettavissa ja sieltä löytyy moneen kertaan sama ongelma.
ongelman ratkaisu myös on aina sama, joko kohta tai myöhemmin tai ei vielä silloinkaan.
riippuu raittiimmasta osapuolesta pystyykö hän tekemään ratkaisun ja jos niin milloin.
voimia sulle.
miksi hitossa tyyppi meni tupla a_han? eihän se ole mikään hoitomuoto, ehkä jokin jatkohoitomuoto.
ootte menneet perse eellä puuhun, hakekaa apua jostain,
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=714ff1e0-f02a-4b20-9b4a-0c5a5558c41e
Yritystä hänellä on takana.
".. hän "järjellä" ajattelee ettei halua olla se joka rahansa laittaa alkoholiin ja räkälässä istuu mutta sitä ei enää pelkällä järjellä hallitakaan."
Tuollaista sisäistä kamppailua joutuu jokainen raittiuteen pyrkivä käymään pitkään.
Järki sanoo yhtä, ja riippuvuus yrittää sanella toista.
Raitistumisessa on itseasiassa kyse juuri tuon kamppailun voittamisesta, ja mahdollisuudet siihen paranevat koko ajan juomattomuuden jatkuessa.
Jos riippuvuus on pitkälle edennyt, muutama saunakaljakin on itsensä kiusaamista.
Siitä voit olla kuitenkin varma, että ei ole kyse mistään tietoisesta linssiin viilaamisesta tai lisäajan pelaamisesta juomisen aloittamiseksi.
Sellaiset linssiin viilaamiset eivät onnistu ikinä.
Ukkosi tarvitsee epävakaassa alkutaipaleessaan henkistä tukea ja kannustusta ilman uhkailuja ja pakottamista.
Ukkosi on sisäistettävä se, että hänen on muututtava itsensä vuoksi ja omasta tahdostaan, ja sen myötä tulee kaikki muu, kuten yhteiselon jatkuminen.
Kai sitä jotenkin toivoo että joskus kolahtaisi asiat paikoilleen (mutta sitähän kun ei etukäteen tiedä..). Vittumainen tauti ja nostan todella hattua kaikille teille jotka ovat ottaneet hommat omaan hanskaan!